Sotahuuto, 2/19

 

Embed or link this publication

Description

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu

Popular Pages


p. 1

Pelastusarmeija Helmikuu 2019 2 € SOTAHUUTO Sivut 4–7 Ratkaistaan suomen suurin ongelma Sivut 10–11 Pohdintoja yksinäisyydestä SOTAHUUTO 1

[close]

p. 2

2 SOTAHUUTO

[close]

p. 3

Sotahuuto | Krigsropet | Pelastusarmeijan lehti | Helmikuu 2019 | 2 € Tässä numerossa 04 Ratkaistaan Suomen suurin ongelma 08 Tässä kuussa 10 Pohdintoja yksinäisyydestä 12 Siunattua yhteyttä naistyön juhlaviikonloppuna 14 Maailmalta: Kansainvälinen katastrofityö 16 Pelastusarmeija 130 vuotta: Slummisisaret 18 Krigsropet – kolumn 18 Även nättporr täcks av nåd 21 Armeijassa tapahtuu 23 Armeija merkeissä 16 SOTAHUUTO 3

[close]

p. 4

Ratkaistaan Suomen suurin ongelma Suomessa elää lähes 66 000 syrjäytynyttä nuorta, paljastaa Me-säätiön viime vuonna julkaisema tutkimus. Sotahuuto tapasi Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n toiminnanjohtajan Anna Munsterhjelmin tiedustellakseen, mistä nuorten syrjäytyminen johtuu – ja mitä asialle voisi tehdä? Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry on kansallinen ja kansainvälinen vaikuttaja, nuorisoalan yhdistäjä ja sitä palveleva kattojärjestö. Allianssin jäsenenä on yli 120 suomalaista nuoriso- ja kasvatusalan järjestöä. Anna Munsterhjelm on työskennellyt toiminnanjohtajana elokuusta 2017. – En motivoivampaa työtä voisi keksiä! Saan työskennellä skarppien ja sitoutuneiden asiantuntijoiden kanssa, niin tässä talossa kuin kentälläkin. Ja koska olemme järjestö, emmekä esimerkiksi ministeriö, pystymme tekemään joustavia ja nopeitakin ratkaisuja. Tekemisen meininki! Anna toteaa hymyillen. – Nuorisoalan kattojärjestönä palvelemme nuorisoalalla työskenteleviä yhteisöjä kunnissa, järjestöissä ja seurakunnissa. Tämä tarkoittaa erilaisia koulutuksia, tapahtumien järjestämistä, verkostojen luomista – yhteen tuomista. Toimijoilla saattaa olla erilaisia näkemyksiä työn toteuttamisesta, ja haluamme olla mukana auttamassa heitä saman pöydän ääreen. Teemme töitä saman määränpään eteen. Anna kertoo, että Allianssin tavoite on kristallinkirkas: – Meillä on hyvin yksinkertainen tavoite – nuorten hyvinvointi. Mahdollistaa nuorille sellaiset edellytykset, että he pärjäävät elämässään, ja antaa työkaluja yhteiskunnassa vaikuttamiseen. Monet nuoret kokevat taloudellista ahdinkoa. Allianssin vuoden 2016 tutkimuskoosteen mukaan neljännes 18–24-vuotiaista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja kuvaa tulotasoa, jonka alapuolella olevalla henkilöllä ei ole varaa hankkia välttämättömiä hyödykkeitä siedettävän elintason ylläpitämiseksi.  – Osittain tämä johtuu opiskelijaisuudesta – jolloin se on tietoista, väliaikaista köyhyyttä. Minimillä kitkuttamista. Mutta se ei missään nimessä kuittaa kokonaisuutta. Sosiaaliturvassa on ikään perustuvia sanktioita, ja opiskelijan tuet ovat kauttaaltaan pienempiä. Köyhyys myös kertaantuu. Jos tulet vähävaraisesta perheestä, jolla ei ole mahdollisuutta tukea itsenäisen elämän alussa, sinulla ei ole mitään, mistä aloittaa kerryttämistä. – Onko turvaverkkoja sitten tarvittaessa olemassa? Esimerkiksi jos nuori tarvitsee mielenterveyspalveluja, niihin pääsy on hyvin rajattua kunnallisen ja opiskelijaterveydenhuollon kautta. Nuorella ei ole varaa 100 euron terapiasessioihin. Ensi hallituskaudella sosiaaliturvaan on tulossa muutoksia. Sen suhteen meillä on isoja tavoitteita, että ikään perustuva jaottelu loppuisi. Suomen suurin ongelma... Suomessa elää tällä hetkellä lähes 66 000 svyiirmjäeytvyunyotntänanujuolrktaa,ispeamljaasttuatakMimeu-ssä.ätiön – He ovat nuoria, joilla ei ole mielekästä työtä, opiskelupaikkaa tai yhteisöä, johon kuulua. He ovat jääneet syrjään. Ajattelemme, että nuorten syrjäytyminen on Suomen suurin ongelma. Se voi kuulostaa rajulta, kun otamme huomioon ilmastonmuutoksen ja kaikki muut suuret globaalit ongelmat. Vaikka maapallomme olisi pelastettu – jos meillä ei ole 4 SOTAHUUTO

[close]

p. 5

– Oman arjen tasolla voi pohtia, miten voisi aidosti kohdata oman lähipiirin nuoria. Voit kysyä häneltä: ”Miten sinä voit?” Monen nuoren yksinkertainen unelma on tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, Anna Munsterhjelm kannustaa arjen pieniin tekoihin. pelastajia ja ilmastonsuojelijoita jatkossakin, kaikki nykyinen työmme on turhaa. Syyt syrjäytymiseen ovat moninaisia: – Jokaisella nuorella on oma tarinansa. Sen voi tiivistää siihen, että nuori on jätetty liian monta kertaa yksin: henkilökohtaisia yksinäisyyden kokemuksia ja yhteisöjen, kuten koulu- ja työympäristön ulkopuolelle jäämistä. Tai ilman tuen ja avun jäämistä. Nuori on saattanut monesti yrittää saada apua esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin, ja apu on evätty. Myös perhe-elämästä kumpuavat kokemukset ovat keskiössä, sillä perheen tarjoama tuki ja välittäminen on sitä, mitä jokainen toivoisi kokevansa. Onko ongelmaan mitään ratkaisua? – Hyvin yksinkertaistettuna on kaksi tapaa. Nuoret, jotka ovat jo syrjäytyneet, on saatava jaloilleen ja takaisin yhteiskunnan ja yhteisöjen piiriin. Ja sitten ennalta ehkäisevä työ, jolla pidettäisiin huoli, ettei kukaan nuori joutuisi syrjään. Ei nykyisistä, eikä tulevista. Ei ole helppo nakki – mutta todella motivoiva päämäärä! Allianssi haastoi kaikki yhdeksän eduskuntapuoluetta mukaan Ratkaistaan Suomen suurin ongelma -haasteeseen. Kukin puolue teki oman ehdotuksensa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Voit tutustua puolueiden antamiin vastauksiin internetissä: bit.ly/suurin-ongelma ja youtubessa bit.ly/allianssivideot. – Isot ongelmat ratkaistaan siellä, missä on eniten valtaa. Ja eniten valtaa Suomessa on eduskunnalla, hallituksella ja puolueilla. Kaikki puolueet ovat yhtä mieltä, että tämä on aito, vakava ongelma. Kaikki jakavat tämän huolen ja tavoitetilan. Keinot vain vaihtelevat. Puolueiden vastaukset kumpusivat heidän omista arvoistaan, ja näin se kuuluu ollakin. Meidän vaikutustyömme on onnistunut, jos nuorten hyvinvointi on seuraavan hallitusohjelman keskiössä. ...ratkaistaan yhdessä! Allianssin toiminnanjohtaja Anna Munsterhjelm iloitsee siitä, että monet järjestöt, seurakunnat ja toimijat tekevät jo hyvää nuorten syrjäytymistä ehkäisevää työtä. – Nuorille on tarjolla mielekästä tekemistä, uusien taitojen opettelua ja hyväksyviä yhteisöjä. Ne ovat nuoren itsetunnon kasvulle olennaisia asioita. Ihannetilanne on, että meille kasvaa vastuuntuntoisia ja aloitekykyisiä nuoria, jotka haluavat tehdä asioita yhteisen hyvän eteen. Tätä näiden toimijoiden toteuttama nuorisotyö tarjoaa. – Mutta on myös toimintaa, jota toteutetaan tottumuksesta. ”Toimintamme on tosi hyvää, mutta nuoret eivät vaan ymmärrä”, kuulemme joskus. Silloin olisi kyettävä kyseenalaistamaan oma tekeminen. Pitää oikeasti vastata nuorten tarpeisiin – ja helpoin tapa onkin kysyä asiaa nuorilta itseltään. Pitää nöyrtyä siihen, että kohderyhmä on kuningas. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa asioihin positiivisesti: – Meillä kaikilla on valtaa, miten viestiä asioista ja tehdä valintoja. Oman arjen tasolla voi pohtia, miten voisi aidosti kohdata oman lähipiirin nuoria. 8 SOTAHUUTO 5

[close]

p. 6

Politiikkaviikolla kymmenen 9.-luokkalaista ympäri Suomea pääsi päiväksi tutustumaan eduskunnan sekä opetus- ja oikeusministeriöiden toimintaan. Kuva: Anna Enbuske / Allianssi ry 8 – Voit kysyä häneltä: ”Miten sinä voit?” Monen nuoren yksinkertainen unelma on tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ei mitään monimutkaista, vain pieniä tekoja ja hetkiä. Kohtaaminen on kaikki kaikessa – se antaa nuorelle kokemuksen, että hän on tärkeä ja merkityksellinen. Koulukiusaamisen trendit Yksi syrjäytymiseen johtavista ilmiöistä on koulukiusaaminen. THL:n toteuttaman kouluterveyskyselyn (2017) perusteella koulukiusaaminen on laskussa, mutta silti noin 6 % prosenttia kaikista 8- ja 9-luokkalaisista nuorista kokee kiusaamista viikoittain. Sosiaalinen media on tuonut koulukiusaamiseen uuden, piilossa tapahtuvan muodon. – Nykyisin herkästi perustetaan esimerkiksi whatsapp-ryhmiä, jossa jotakuta mollataan. Opettajilla ei oikein ole kei- noja puuttua tähän. Se kertoo siitä, että meiltä uupuu vielä ajassa elämisen kykyä. – Kiusaamisella on käsittämättömän iso merkitys lapselle, sillä koulu on se paikka, jossa hän viettää suurimman osan päivästä. Jos siellä ei koe turvallisuutta, se vaikuttaa siihen mitä oppii ja miten suhtautuu tuleviin opiskeluihin. Sillä on vaikutuksia itsetuntoon, sosiaaliseen rohkeuteen ja uskoon omiin kykyihin. Vaikka koulussa tapahtuva harrastustoiminta on tärkeää, niin on hyödyllistä, jos lapsella on koulun ulkopuolisia yhteisöjä, joissa voi kokea hyväksyntää ja yhteisöllisyyttä. Samaisen kouluterveyskyselyn mukaan nuoren toimintakyky, alkuperä ja seksuaalinen suuntautuminen ovat merkittäviä vaikuttajia kiusaamiskokemukseen. Tietoisuus asiasta on kasvussa: – Koulutamme nuorten kanssa työskenteleviä siitä, mitä on yhdenvertaisuus nuorten välillä, ja miten aikuinen voisi taata tämän nuorille. Monen on havahduttanut fakta, että vähemmistöön kuuluvilla nuorilla on kasvanut itsetuhoisuuden riski. Nuorissa on tulevaisuus Loka-marraskuun vaihteessa Allianssin järjestämän Politiikkaviikon tavoitteena oli tuoda politiikka rohkeasti kouluihin. Anna Munsterhjelm kertoo, miksi: – Jos meillä ei ole hyvinvoivia nuoria, meillä ei ole hyvinvoivaa Suomea. Nykyiset ja tulevat nuoret, he pitävät Suomen pystyssä ja kehittävät tätä yhteiskuntaa. Moni nuori kokee, etteivät he ole osa yhteiskuntaa, ja välinpitämättömyys kasvaa. Se on todella huolestuttavaa – jälleen yksi asia, jossa nuoret jäävät syrjään. Kertoohan se jostain, että kansanedustajien keski-ikä on yli viidenkymmenen. Laskimme joskus, että jos 6 SOTAHUUTO

[close]

p. 7

Allianssin toiminnanjohtaja Anna Munsterhjelm: ”Meillä on hyvin yksinkertainen tavoite – nuorten hyvinvointi. Mahdollistaa nuorille sellaiset edellytykset, että he pärjäävät elämässään, ja antaa työkaluja yhteiskunnassa vaikuttamiseen.” Allianssi haastoi eduskuntapuolueet mukaan Ratkaistaan Suomen suurin ongelma -haasteeseen. Voit tutustua syvemmin puolueiden antamiin vastauksiin: bit.ly/suurin-ongelma eduskunta heijastaisi väestörakennetta, siellä pitäisi olla muun muassa 18 alle 30-vuotiasta. – Kyse ei ole siitä, ettei nuoria kiinnostaisi yhteiskunnalliset asiat, vaan että meidän pitää muuttaa tapoja, joilla asioista viestitään. Harva puoluejohtaja on aidosti aktiivinen twitterissä – instasta tai snapista puhumattakaan, joissa nuoret ovat. On itsestään selvää, että on politiikkojen työ olla tavoitettavissa siellä missä potentiaaliset tulevaisuuden äänestäjät ovat. Meidän hiukan vanhempien vastuulla on muokata tätä maailmaa niin, että se on helpommin ymmärrettävissä meitä nuoremmille. Nuorille ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden kitkemisen teemat ovat tärkeitä. – He ovat tulevaisuusorientoituneita. Mitä meillä on täällä viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä? Voiko tähän maailmaan tehdä omia lapsia? Toki kaik- kia nuoria ei voi laittaa samaan lokeroon. Nuoria, kuten aikuisiakin, kiinnostavat teemat laidasta laitaan. Kaikkien ei tarvitse olla superyhteiskuntatietäjiä tai -vaikuttajia, mutta kaikille on annettava mahdollisuus siihen. Allianssi ajaa äänestysikärajan laskemista kaikissa vaaleissa 16 vuoteen. – Ensimmäisellä äänestyskerralla on valtava merkitys siihen, käykö jatkossakin äänestämässä. Laskemalla äänestysikärajaa kykenemme perhe- ja kouluyhteisönä tukemaan tätä ensimmäistä äänestyskertaa. 16-vuotiaalla on jo täydelliset vaikuttamiskyvyt. On turha sanoa, etteivät nuoret pystyisi rationaalisiin päätöksiin. Emmekä me aikuisetkaan niihin aina kykene, Anna naurahtaa. Suomen 38. eduskuntavaalit järjestetään sunnuntaina 14.4.2019. Allianssi on järjestänyt 60-luvulta lähtien valtiollisten vaalien yhteydessä nuorisovaaleja kouluissa. Nuorisovaaleissa on täysin samat ehdokkaat ja äänestysmenettely. – Se on aina kiinnostavaa, sillä siinä nähdään, mihin Suomi olisi suuntaamassa, jos nuoret saisivat aidosti päättää. Kansainvälisistä esimerkeistä esimerkiksi Brexitiä ei olisi koskaan tapahtunut. Poliittinen maailma on viime vuosina polarisoitunut, ja moni nuorikin radikalisoituu. Anna Munsterhjelm näkee tiedon lisäämisen ensiarvoisen tärkeänä: – Meidän pitää näyttää, että tässä on tämä koko sateenkaari, josta voit valita – kaikki ei ole vain mustaa ja valkoista. Arvoista on tehtävä näkyviä ja ymmärrettäviä. – Meidän jokaisen on ymmärrettävä, että miten nuoret voivat, niin Suomi voi. Siinä voittavat kaikki. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen SOTAHUUTO 7

[close]

p. 8

Tässä kuussa Yksinäisyysministerille tarvetta Löysin internetistä mielenkiintoisen kirjoituksen yksinäisyydestä (enkä usko, että se oli vitsi). Tony Öhberg kirjoitti 15.2.2018 Finland Todayn kolumnissa, että Suomeen tarvittaisiin yksinäisyysministeri, joku, joka ryhtyisi työhön yksinäisyyttä vastaan. ”Yksinäisyys vaikuttaa suomalaisten hyvinvointiin ja terveyteen enemmän kuin mikään muu” (lisäten kuolemanriskiä 45 %). Kirjoituksessa ehdotettiin, että yksinäisyysministeri voisi määrätä muita hallituksen jäseniä pitämään seuraa yksinäisille. Yksinäisyys ei ole iso ongelma ainoastaan täällä Suomessa, vaan yksi ihmiskunnan suurimmista ongelmista tänä päivänä. Äiti Teresa sanoi: ”Yksinäisyys ja tunne siitä, ettei kukaan välitä, ovat suurinta köyhyyttä.” Desmond Tutu (eteläafrikkalainen pappi ja teologi) kirjoittaa, että ”meidät on tehty täydentämään toisiamme. Meidät on luotu osaksi ihmissuhteiden verkostoa sekä keskinäistä riippuvuutta... Olemme yhtä perhettä – Jumalan perhettä, ihmisperhettä... suurin hyvä on yhteisöllinen harmonia.” Jumala ei halua, että kukaan meistä jää yksin tai ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on kuvattu koti-ikäväksi Jumalaa kohtaan. Jumala on luonut jokaisen meistä osaksi yhteisöä – hän kutsuu meitä kaikkia rakastamaan häntä ja toisiamme. Paikallisseurakuntamme, Pelastusarmeijan osastot, joiden rohkaisevat sunnuntaijumalanpalvelukset on suunnattu kaiken ikäisille, lapsille, nuorille, per- heille, miehille, naisille ja vanhuksille, ovat maailman toivo! Uudessa testamentissa kirkkoa kuvataan ”Jumalan ihmisinä”, jotka kokoontuvat seurakunnissa ympäri maailmaa. Heprealaiskirjeessä lainataan Jeremian kirjaa sanomalla ”Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (8:10). Kukaan ei jää ulkopuolelle tai yksin, kun on osa kaikkein ihmeellisintä yhteisöä: kristittyjen yhteisö on herramme Jeesuksen, ”lampaiden suuren paimenen” (Hepr. 13:20), yhteisö. Paikallisosastojemme väki on kutsuttu ja haastettu olemaan osa vastaanottavaista, lempeää ja välittävää suuren paimenen yhteisöä, jossa jokainen ihminen on arvokas ja rakastettu. Jos olet yksinäinen, tässä on ratkaisu: voit kokea henkilökohtaisen suhteen Jumalan kanssa, saada suuren etuoikeuden kuulua Jumalan ihmisten yhteisöön. Ole rohkeasti yhteydessä seurakuntaan/ osastoon, tapaa uusia ihmisiä, osallistu ohjelmaan ja saa uusia ystäviä, nauti sunnuntain jumalanpalveluksista. Älä jää yksin! Auttakoon Jumala jokaista meitä seurakunnissamme/osastoissamme olemaan osa rakastavaa, rauhallista yhteisöä, johon syrjäytyneet ja yksinäiset voivat tulla tutustumaan ja löytämään apua yksinäisyyteen. Artikkelia lainattu täältä: https://finlandtoday.fi/finland-needs-a-ministerof-loneliness/ 8 SOTAHUUTO ”Paikallisosastojemme väki on kutsuttu ja haastettu olemaan osa vastaanottavaista, lempeää ja välittävää suuren paimenen yhteisöä, jossa jokainen ihminen on arvokas ja rakastettu.” Anne-Dore Naud eversti naistyön presidentti

[close]

p. 9

Muista ystäviäsi ja rakkaitasi Ystävänpäivänä 14.2. kirppareillamme kaikki tuotteet -50% pelastusarmeija.fi/kirpputori SOTAHUUTO 9

[close]

p. 10

Pohdintoja yksinäisyydestä Yksinäisyyden sanotaan olevan ongelma. Eräs tilasto kertoo, että vähintään 400 000 suomalaista kokee sen isoksi kysymykseksi omassa elämässään. Me emme tiedä todellista määrää. Me emme myöskään tiedä, miten kukin ihminen kokee yksinäisyyden omalla kohdallaan. Kokemukset ovat monikerroksisia ja erilaisia vahvuudeltaan. Jokainen meistä kokee elämänsä varrella ajanjaksoja ja hetkiä, jolloin päällimmäisenä tunteena on yksinäisyys. Silti monet voivat sanoa, että he eivät oikeastaan tiedä omakohtaisesti, miltä se tuntuu. Ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, mitä sitten? Eikös tuollainen erakkous, syrjään vetäytyminen ja hiljaisuudessa oleminen ole hyväksi, jopa hengellisesti rakentavaa? Näin saattaisi kysyä sellainen, joka ei ole itse koskaan kokenut syvää, raastavaa yksinäisyyden tunnetta, syrjään sysätyksi tulemisen tunnetta, olemassaolon suurta orpoutta. On suuri ero, onko yksinäisyys vapaaehtoista vai pakotettua. Ketkä sitten ovat yksinäisiä? Ei ole olemassa yksinäisen ihmisen prototyyppiä, ikään kuin tyypillistä yksinäistä. Eri sukupuolissa, eri ikäryhmissä on ihmisiä, jotka elävät sillä tavalla yksin, että se ahdistaa. Jo koulussa moni kokee sen, että ympärillä on muita ihmisiä, mutta kukaan ei välitä. Nuoren ihmisen kasvu murrosiässä voi olla ulkoisesti tapahtumarikasta, mutta sisäisesti täynnä ihmisenä olemisen etsintää, oman minän etsintää. Tuo etsintä voi joskus tuntua ahdistavan yksinäiseltä. Eniten kai viime aikoina on puhuttu vanhusten yksinäisyydestä. Emme kui- tenkaan voi ajatella jotain ihmisryhmää yhtenä joukkona. Helsinki Mission piirissä toteutettu kampanja ystävien löytämiseksi kuitenkin kiistatta osoitti, että kaikkialla on lukematon määrä yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole puheseuraa eikä ulkoiluseuraa. Samanaikaisesti on valtavan suuri joukko vanhuksia, jotka monin eri tavoin ovat välttyneet tuolta yksinäisyyden kokemukselta. Ihminen – laumaeläin Ihminen syntyy ”laumaeläimeksi”. Aikojen alusta asti on ollut niin lajityypillistä kuin välttämätöntäkin, että ihmiset muodostavat perheitä, sukuja, heimoja, kansakuntia. Sosiaalisuuteen kasvaminen on tapahtunut osana elämään kasvamista. Vasta viimeisen sadan vuoden aikana on lisääntynyt kiihtyvässä määrin ilmiö, jossa ihmiset elävät irrallaan suvuistaan ja kotikonnuistaan. ”Sinkkutalouksien” määrä on lisääntynyt koko ajan. Aiemmin monen sukupolven asumismuodot pitivät ihmiset kiinni ihmiskontakteissa. Kun sosiaalinen media netti- ja älypuhelinsovelluksineen tuli kaikkien ulottuville vuosituhannen vaihteessa, moni oletti sen lisäävän ihmisten ystävyyksiä ja kontaktimahdollisuuksia siinä määrin, että yksinäisyyttä ei kohta enää koe kukaan. Me tiedämme, että näin ei käynyt. Kontaktikanavia on vaikka kuinka paljon. Joka paikasta voi ottaa yhteyttä kehen tahansa milloin tahansa. Silti yksinäisyys on tavallaan lisääntynyt. Sähköinen maailma ei ole lämmin maailma. Se toi mukanaan kilpailun: kenellä onkaan eniten ystäviä siellä, seuraajia, klikkauksia, tykkäyksiä? Yksinäisyyden keskeinen kysymys on aina ollut se, että kelpaanko minä? Näkeekö kukaan minua, kuullaanko minua, otetaanko minut todesta? Yhä enenevässä määrin ihminen joutuu mitatuksi, arvioitavaksi, pisteytetyksi. Se joka ei lähde mukaan tähän arvottamiskilpailuun, jää yksin, ja se joka lähtee, saattaa silti jäädä yksin. Lapset ja nuoret kertovat, miten suuressa määrin ulkoiset seikat avaavat tai sulkevat ovia ystäväpiirei- 10 SOTAHUUTO

[close]

p. 11

hin. Tavarat, vaatteet, musiikki, puhetapa, perheen matkat… Tulemme ja lähdemme yksin Onko yksinäisyyden kokemus lopultakin kiinni siitä, miten näen itseni ja miten tiedän tai arvelen muiden näkevän minut? Syntymä ja kuolema ovat perimmiltään yksinäisiä tapahtumia, ihminen tulee tähän maailmaan yksin ja lähtee täältä yksin. Synnytyshetkellä ympärillä voi pyöriä moniakin ihmisiä, mutta vauva on silti omassa olemassaolossaan yksin, toki samalla toisista riippuvainen. Kuolinvuoteen vieressä voi olla monta kädestäpitäjää ja tuki-ihmistä, mutta askeleen elämän ja kuoleman rajan yli ihminen ottaa silti aivan yksin. Näiden alku- ja loppupisteiden välillä tulevat sitten kysymykset siitä, millä tavalla pääsen muiden seuraan, välittävätkö muut minusta, olenko tervetullut joukkoon. Ehkäpä syntymän ja kuoleman pohtiminen antaa lisäaineksia yksinäisyyden kysymykseen. Kuka minä oikeastaan olen, mistä tulen, minne menen? Kristillinen usko kertoo kuulumisesta Jumalan perheväkeen. Mestari sanoo: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä aikojen loppuun asti.” Tällä en halua sanoa, että ”ethän sinä ole yksin, kun Jeesus on kanssasi”. Yksinäinen ihminen ei tarvitse helppoja hengellisiä lohdutuslauseita, vaan ihmiskontakteja. Jumala on meille kaikille läsnä juuri ihmisten kautta. Toki hän on läsnä myös muilla tavoilla. Yksinäisyys ei ole kohtalosi Kenellä on vastuu tästä yksinäisyyden ongelmasta? Meillä kaikilla. Jokaisella ihmisellä. Yhteiskunnalla ja seurakunnilla. Me tarvitsemme enemmän julkisia olohuoneita, joissa on matala kynnys. Helsingin uusi kirjasto Oodi on erinomainen esimerkki ilmaisesta tilasta, jonne on helppoa tulla. Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen toimintaan tulisi jo niiden perusolemuksen takia kuulua aktiivinen yhteisöllisyys. ”Katso- kaa, kuinka he rakastavat toisiaan…” – ”Minä olin yksinäinen ja te otitte minut tykönne.” En halua olla oppimestari enkä tarjota neuvoja. Saanen kuitenkin ehdottaa. Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, niin innostan sinua kysymään itseltäsi, mitkä ovat ne asiat, joita voisit uudella luovalla tavalla tehdä toisin löytääksesi itsellesi seuraa. Sinun nimesi ei ole Yksinäinen eikä yksinäisyys ole kohtalosi. Jos olet se ihminen, joka ei kärsi yksinäisyydestä, niin innostan sinua kysymään itseltäsi, onko sinulla aikaa, halua ja kekseliäisyyttä katsoa uudella tavalla ympärillesi. Kuka ja ketkä ovat ne ihmiset, jotka tässä vaiheessa elämääsi voisivat tulla paremmin läsnä oleviksi? Kuka on se kenties uusikin ihminen, jonka kanssa voisit tulla sekä lahjan antajaksi että lahjan saajaksi? Lari Junkkari pappi, tietokirjailija, työyhteisövalmentaja Kuva: Tante Tati SOTAHUUTO 11

[close]

p. 12

Siunattua yhteyttä naistyön juhlaviikonloppuna 63 naista Suomesta ja Virosta kokoontui viettämään kansainvälisesti 111-vuotiaan naistyön juhlaviikonloppua Silokallioon viime syyskuussa. Aikuis- ja perhetyö oli järjestänyt mielenkiintoista ohjelmaa viikonlopulle teemalla ”Tehtävä palvella”. Monet kokivat rohkaisua, siunauksia ja hengellisesti virkistävää yhdessäoloa. 90-vuotias Hilkka otti ensimmäistä kertaa osaa naisten viikonloppuun. – Enpä ollut ennen osallistunut sellaiseen, vaikka olen ollut Pelastusarmeijan upseeri jo 70 vuotta! Mikä kokemus ja elämys! Tapasin ”tytöt”, jotka alle kouluikäisinä istuivat äitinsä kanssa kokouksissa, kun nuorisosihteerinä vierailin heidän kotiosastossaan. Ja tytöt, joille pi- din nuorisokurssia, kun he olivat kadetteja! Oli ilo tavata monia ”entisiä nuoria”, nyt eläkeikäisiä naisia. Kaikki edelleen kutsuttuina palvelemaan Jumalaa lähimmäisissään! – Uuden ajan haasteet olivat ohjelmassa esillä – taistelemme ihmiskauppaa vastaan ja palvelemme tämän päivän maailmassa. Ihminen ei ole paljonkaan muuttunut vuosisatojen aikana. Eikä meidän Herramme ole muuttunut. Hän kutsuu meitä edelleen! Piialle viikonloppu oli koskettava kokemus: – Deep Talk-pajassa käsittelimme asioita draaman keinoin. Kankaan päällä oli hiekkaa ja puisia ihmishahmoja. Meitä pyydettiin valitsemaan oma hah- 12 SOTAHUUTO

[close]

p. 13

63 naista Suomesta ja Virosta kokoontui viettämään kansainvälisesti 111-vuotiaan naistyön juhlaviikonloppua. Kuva: Evelin Aavik momme ja asettamaan se valitsemaamme paikkaan. Valitessani sitä katseeni kiinnittyi kaatuneeseen hahmoon. Samalla tiesin, mihin minun piti hahmoni sijoittaa! Suorastaan juoksin hiekkaasetelman äärelle ja asetin puu-ukkoni Jeesuksen käsivarsille. Sisältäni nousi voimakas tietoisuus, että nyt on aika levätä Jeesuksen käsissä. Herra puhui siinä hetkessä minulle ja kutsui minua lepoon. Tämä oli todella odotettu ja kaivattu Jumalan väliintulo elämääni. Tallinnasta paikalle saapunut Svetlana koki kasvaneensa ihmisenä viikonlopun aikana. – Jumalan luoma kauneus ympäröi meidät Silokalliossa ja teki viikonlopusta vielä erityisemmän. Oli hyvä päästä pois kaupungin vilinästä ja nauttia yhteydestä toisten kanssa, kulkea metsäpolkuja ja ihailla auringonlaskua. Saimme jättää velvollisuutemme taaksemme ja irtautua arjen rutiineista. – Pohdimme teemaa: ”Kuka on lähimmäinen?” Siitä huolimatta, että edelleen pohdin tuota kysymystä, löysin vastauksen: sillä ei ole väliä, kuka lähimmäinen on, vaan sillä, millainen lähimmäinen itse on! Onko minun sydämeni avoin jollekulle, joka todella tarvitsee tukea, apua ja Jumalan rakkautta? Tuottaa syvää surua, kun käsittää, että hyvin usein emme näe näitä ihmisiä oman arkemme ja kiireemme keskellä. On tärkeää pysähtyä kuulemaan ääni, joka pyytää pysähtymään ja auttamaan, niin kuin joku on pysähtynyt auttamaan meitä joskus! – Kun oli aika jättää hyvästit, jotain eriskummallista tapahtui sydämessäni: ymmärsin, että lähtisin hieman erilaisena ihmisenä kuin olin tullut. Ilo ja kyyneleet sekoittuivat – vain Jumala voi koskettaa sydäntä näin. Siitä ei ole kysymystäkään, koska ei ole ketään Hänen kaltaistaan! Hilkka, Piia & Svetlana Urheiluviikonloppu kaikenikäisille Silokalliossa 17.–19.5. Naisten viikonlopun sijasta järjestettävästä aikuis- ja perhetyön urheiluviikonlopusta lisätietoa tulevissa lehdissä ja www.pelastusarmeija.fi SOTAHUUTO 13

[close]

p. 14

Kuvia katastrofiavusta Palussa, Indonesiassa. Paikalliset lapset tervehtimässä. Pelastusarmeijan lääkintätiimi valmistautumassa. Maailmalta Pelastusarmeija toimii 131 maassa ympäri maailman. Kansainvälinen katastrofityö – mikä se on ja mitä se tekee? Parin viime vuoden aikana olemme saaneet lukea everstiluutnantti Ced Hillsin kokemuksista kansainvälisen katastrofityön (International Emergency Services eli IES) koordinaattorina. Nykyinen katastrofityön koordinaattori, majuri Alison Thompson avaa Sotahuudolle, mitä Pelastusarmeijan kansainvälinen katastrofityö on, ja kertoo muutamia esimerkkejä viime vuosien avustuskohteista. Lontoossa sijaitsevan Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön tehtävä on seuraava: • Tukea kriisitilanteissa tehtävää työtä ympäri maailmaa. • Auttaa territorioita vahvistamaan hätätilanteiden valmiusmenettelyä ja katastrofityön toimintasuunnitelmia valvomalla ja tukemalla hankkeita ja järjestämällä koulutusta. Visiomme ja toimintaperiaatteemme ovat syntyneet halusta palvella kärsivää ihmiskuntaa. Innoituksemme lähteenä ovat Jeesuksen sanat. Matteuksen evankeliumin 25. luvun 40. jakeessa Jeesus opettaa: “kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Kansainvälisen katastrofityön visio IES varmistaa, että katastrofien ja konfliktien uhreiksi joutuneilla ihmisillä ympäri maailman on oikeus omaehtoiseen ja ihmisarvoiseen elämään. Voimaannutamme yksilöitä ja yhteisöjä kokemaan täyttä elämää vastaamalla välittömiin tarpeisiin ja kehittämällä selviytymiskykyä yhteistyössä muiden kanssa ja ilman syrjintää. Kansainvälisen katastrofityön toimintaperiaate IES:n toimintaperiaatteena on tarjota tukea ja apua Pelastusarmeijan territorioille, hallintoalueille, alueille ja muille katastrofeista tai konflikteista kärsineille 14 SOTAHUUTO

[close]

p. 15

Uuden ambulanssin luovutus. Eteläisen Sulawesin pääkaupungin Makassarin sairaalan johtava upseeri tiimeineen matkalla Paluun. maille. Tämä toteutuu yhteistyössä muiden kanssa lisäämällä tietoisuutta visiostamme ja antamalla tukea sekä koordinoimalla ja helpottamalla hankkeita, koulutusta ja resursseja. Maita koskettavat luonnolliset ja ihmisten aiheuttamat katastrofit, joiden syitä ovat äärimmäiset sääilmiöt, maanjäristykset ja konfliktit. IES antaa käytännön apua paikalle lähetettyjen tiimien, teknisen avun ja saadun rahoituksen muodossa. Rahoituksella tuetaan monipuolisesti hätäavun antamista ja jälleenrakennustöitä. Etelä-Aasian tulvat Joka vuosi autetaan Etelä-Aasiassa kovien monsuunisateiden aiheuttamista vaikeuksista kärsiviä ihmisiä. Yhteisöt kokevat usein tuhoja tulvien ja maanvyörymien pyyhkäistessä kodit ja elinkeinot mennessään. Jälleen kerran Pelastusarmeijan tiimit ovat tarjonneet tukea jakamalla ruokaa ja tarvikkeita antaen näin ihmisille mahdollisuuden selvitä tilanteessa, jossa suuri osa ihmisarvoiseen elämään tarvittavista asioista on menetetty. Tulvat olivat erityisen pahat Keralan osavaltiossa Intiassa, ja ihmisiä autettiin tarjoamalla elintärkeitä tarvikkeita kuten ruokaa, vuodevaatteita, suojapeitteitä, vaatteita, hygienia- ja siivoustarvikkeita samoin kuin lasten koulutarvikkeita. Katastrofiapu Indonesian maanjäristyksessä ja tsunamissa Indonesiassa Sulawesin saarella oli syyskuussa voimakas maanjäristys, joka myös aiheutti tsunamin. Pelastusarmeijan hätäaputiimit ryhtyivät heti auttamistoimiin. Pelastusarmeijan Woodward-sairaala Palussa antoi ensiapua, ja sen henkilökunta teki myös retkiä kauempana sijaitseviin, ilman lääketieteellistä apua oleviin yhteisöihin. Kansainvälisen tiimin tehtäväksi on annettu paikallisten kollegojen tukeminen muun muassa ruuan ja veden jakeluohjelmissa. On myös aloitettu projekteja jatkuvan lääketieteellisen tuen mahdollistamiseksi: näihin kuuluvat ambulanssin hankinta ja moottoripyörät pidemmälle suuntautuvaa terveydenhoitoa varten. On tärkeää, että lapset pääsevät takaisin kouluun ja saavat apua katastrofin aiheuttamiin traumoihin. Koulutettu henkilökunta antaa tilapäisissä luokkahuoneissa psykososiaalista tukea. Merkittävässä vesi- ja puhtaanapitohankkeessa kuljetetaan ja jaetaan turvallista juomavettä, hygieniapakkauksia, terveystuotteita ja hyttysverkkoja. Tarkoituksena on vähentää veden ja taudinkantajien kautta tarttuvien tautien leviämistä. Tätä kirjoittaessani pidempiaikaisia toimia suunnitellaan, ja niihin tulee kuulumaan koulujen ja kotien jälleenrakennushankkeita. Pakolaisapu Bangladeshissa Rohingya-pakolaiset ovat vuodesta 2017 paenneet väkivaltaa ja kotiensa tuhoamista Myanmarissa. Bangladeshin Cox’s Bazarin alueelle on kehittynyt valtava pakolaisten yhteisö. Pelastusarmeija on jakanut alueella noin 3 000 perheelle aurinkoenergiapakkauksia, joiden avulla he saavat tilapäisiin asumuksiinsa valoa ja sähkövirtaa. Tämä lisää haavoittuvaisten perheiden turvallisuutta ja mahdollistaa lasten opintojen jatkumisen sekä pitää laitteet ladattuna tarpeellista yhteydenpitoa varten. Koulutus IES on järjestänyt hätätilanteiden valmiusmenettelyn ja toimintasuunnitelmien työpajoja territorioiden kriisitilannesuunnitelmien tueksi. Jokin aika sitten Japanin, Malesian ja Intian edustajia kannustettiin opiskelemaan kansainvälisiä humanitaarisia periaatteita ja hätäaputyön menettelysääntöjä ja soveltamaan niitä käytännön taitojen ohella paikallisiin hätäaputoimiin. Zimbabwessa oli kansalliset vaalit vuonna 2018, ja rauhanrakennuksen työpaja pidettiin maassa samaan tapaan kuin Keniassa viime vuonna. Työpajan tarkoituksena oli tehostaa Pelastusarmeijan upseerien ja jäsenien ennen ja jälkeen vaaleja rauhan ja sovinnon hyväksi tekemää työtä. Territorion lasten ja nuorten kanssa tehdyn laulun voi kuunnella täällä: sar.my/zimmyhome. Alison Thompson majuri Kansainvälisen katastrofityön koordinaattori Kuvat: IES / The Salvation Army International SOTAHUUTO 15

[close]

Comments

no comments yet