Joululehti - Sotahuuto 12, 2018

 

Embed or link this publication

Description

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu

Popular Pages


p. 1

JOULULEHTI Pelastusarmeija Joulukuu 2018 5 € Sivut 18–20 Ihanien kohtaamisten joulupata Sivut 14–15 pata ja armeija pop-kulttuurissa Sivut 6–9 hakekaa kätilö! SOTAHUUTO 1

[close]

p. 2

2 SOTAHUUTO

[close]

p. 3

Sotahuuto | Krigsropet | Pelastusarmeijan lehti | Joululehti 2018 | 5 € Tässä numerossa 04 Pelastusarmeijan joulutervehdys 06 Hakekaa kätilö! 10 Elinvoimaa Pelastusarmeijan syntysijoilla 14 Pata ja Armeija pop-kulttuurissa! 16 Kenraalin joulutervehdys 18 Ihanien kohtaamisten joulupata 21 Varattomien jouluilo 22 Cedin reissulla 24 Lippu korkealla! 26 Julkolumn 26 Generalens julhälsning 28 Armeijassa tapahtuu 29 Syväsukellus laulukirjaan 21 SOTAHUUTO 3

[close]

p. 4

Pelastusarmeijan joulutervehdys Joulun sanoma haastaa meitä kaikkia. Se muistuttaa meitä Jumalan rajattomasta rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, meitä kaikkia kohtaan! Jumala ilmestyi köyhän siirtolaispariskunnan luokse. Eikö olekin yllättävää? Onko meillä paljon opittavaa Hänen tulostaan? Ehdottomasti! Jeesus astui ihmisten todellisuuteen tuohon köyhään ympäristöön. Kun luemme evankeliumia, ymmärrämme, että Jeesuksen elämän tehtävä oli palvella ja pelastaa: se oli rakkauden ja sovituksen tehtävä, arvokkuuden ja myötätunnon tehtävä. Mikä ihana toivon valo maailmaamme! Tuntukoon joulun ilosanoma sydämissänne myönteisenä, valaiskoon se elämänne ja antakoon teille syvän rauhan ja oikean ilon! Hyvää joulua! ”Älkää pelätkö!” Enkeli sanoi. ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Luuk. 2:10–11 Patrick & Anne-Dore Naud Pelastusarmeijan johtajat Suomessa ja Virossa Toivotamme teille kaikille hyvää joulua ja Jumalan rauhaa ja siunausta vuodelle 2019 4 SOTAHUUTO Patrick & Anne-Dore Naud Territorion johtaja ja naistyön presidentti Territoriell ledare och president för kvinnoarbetet Cedric & Lyn Hills Ylisihteeri ja naistyön sihteeri Chefsekreterare och sekreterare för kvinnoarbetet

[close]

p. 5

En julhälsning från Frälsningsarmén Julens budskap är en utmaning till oss alla. Det påminner oss om hur gränslöst mycket Gud älskar hela mänskligheten, oss var och en! Gud uppenbarade sig för ett fattigt flyktingpar. Var inte det ganska överraskande? Ger inte det oss någonting att tänka på beträffande hans sätt att kommunicera? Absolut! Jesus steg in i folks verklighet, i den fattiga omgivningen. När vi läser evangelierna förstår vi att Jesu uppdrag var att tjäna och frälsa: han visade oss vad kärlek och försoning handlade om, han lyfte fram värdighet och medkänsla. Vilket underbart ljus av hopp för vår värld! Må era hjärtan fröjdas av julens budskap, må det få lysa upp ert liv och fylla er med en djup frid och sann glädje! God jul! ”Men ängeln sade till dem: ”Var inte rädda. Jag bär bud till er om en stor glädje, en glädje för hela folket. Idag har en frälsare fötts åt er i Davids stad, han är Messias, Herren” Luk.2:10-11 Patrick & Anne-Dore Naud Ledare för Frälsningsarmén i Finland och Estland Vi önskar er alla en god jul och Guds välsignelse och frid år 2019 SOTAHUUTO 5

[close]

p. 6

Hakekaa kätilö! Sotahuudon toimituksessa innostuimme laadukkaasta brittiläisestä draamasarjasta Hakekaa kätilö! Sarja kertoo lämpimästi ja humoristisesti 1950-luvun Itä-Lontoon vähävaraisten asukkaiden ankarasta elämästä paikallisessa anglikaanisessa luostarissa työskentelevien kätilöiden silmin. Nyt kahden artikkelin voimin syvennymme tämän aiheen pariin. Tässä artikkelissa tutustumme Helsingin Temppelin pelastussotilaan Margareta ”Maggan” Silanderin muistoihin Pelastusarmeijan The Mothers’ Hospitalin kätilökoulusta Lontoosta. 6 SOTAHUUTO

[close]

p. 7

Kätilöopiskelija Margareta ”Maggan” Silander sylissään kahdeksan päivän ikäinen Paul Andrew Williams. Paul syntyi 14.9.1964 ja Maggan oli mukana synnytyksessä. Maggan ja onnellinen äiti pienokaisen kanssa Pelastusarmeijan The Mothers’ Hospitalissa. Pelastusarmeijan tavoite on pitää ihmisistä huolta kokonaisvaltaisesti. Siksi ei ole yllätys, että Pelastusarmeijalla on ollut (ja on edelleen monissa kehittyvissä maissa) myös terveydenhuoltoon, neuvolatoimintaan ja synnytykseen liittyviä laitoksia ja palveluja. Eräs näistä oli Lontoon Hackneyssa toiminut The Mothers’ Hospital, joka avautui vuonna 1913. Sairaala tarjosi palveluja myös naimattomille raskaana oleville tytöille ja naisille, joille monet synnytyssairaalat sulkivat ovensa. Paikkoja The Mothers’ Hospitalissa oli laajimmillaan 90 äidille ja pienokaiselle. Toisessa maailmansodassa sairaala vaurioitui pommituksissa, mutta onnellisesti kuolonuhreilta vältyttiin. Tuhot kuitenkin vaikeuttivat sairaalan työtä paikkaluvun laskiessa samaan aikaan kun raskaana olevien leskien ja yksinhuoltajaäitien määrä oli kasvussa. Vuonna 1948 sairaala tuli osaksi Ison-Britannian julkista terveydenhuoltojärjestelmää. Sen toiminta päättyi vuonna 1986. Englantiin opiskelemaan Vuosina 1964–65 The Mothers’ Hospitalin käytävillä kulki myös nuori kätilöopiskelija Suomesta, Temppelin pelastussotilas Margareta ”Maggan” Silander. – Olin jo kouluttautunut sairaanhoitajaksi Suomessa, mutta olin päättänyt, että haluan työskennellä lähetyskentällä viisi vuotta. Silloin minulle esitettiin toivomus, että kouluttautuisin kätilöksi Englannissa. Pohdin asiaa hetken ja päätin lähteä, Maggan kertoo. – Opiskelu oli rankkaa ja vaativaa, erityisesti kun en osannut englantia kovin hyvin. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Opiskelun alussa tuli mutkia matkaan, kun koulussa huomattiin, ettei suomalainen sairaanhoitajan pätevyys ole riittävä. – Suomessa riitti, että kirurgisia ja sisätautiosaston jaksoja oli joko miesten tai naisten osastolla, mutta Isossa-Britanniassa vaadittiin kokemusta molemmista, joten minun piti suorittaa yhdeksän kuukauden sairaanhoitajakoulutus Itä-Lontoon Hackneyn yleissairaalassa. Sen jälkeen pystyin palaamaan kätilöopintoihin. – Aika yleissairaalassa oli rankkaa, se kävi ihan terveyden päälle. Kolmen kuukauden ajan nukuin huonosti. Eräällä osastolla meitä ulkomaalaisia opiskelijoita kohdeltiin huonosti. Osaston vastaava sairaanhoitajamies otti minut pitkän, skandinaavisen tytön silmätikuksi. Hän oli häijy ja laittoi minut yksin nostele- maan potilaita. Lopulta suutuin ja sanoin suorat sanat. Mutten näistäkään kokemuksista luopuisi, opetus oli hyvää ja minulla oli mukavaa opiskelijatovereitteni kanssa. Meitä pelastusarmeijalaisia oli aika monta siellä. Mukana oli myös Alina Vanninen, nyt eläkeupseeri Helsingin osastosta. Meillä oli oikein hauskaa yhdessä. Kotisynnytykset kätilökoulutuksen sokeri ja suola Toisin kuin Hackneyn yleissairaala, Pelastusarmeijan The Mothers’ Hospital oli kovin pidetty paikallisten keskuudessa. – Itse koin sen erittäin hyvänä kätilökouluna, meillä oli erinomaisia lääkäreitä luennoitsijoina. Tuohon aikaan Isossa-Britanniassa kotisynnyttäminen oli yleistä. – Koulutukseemme kuului olla avustamassa kymmenessä kotisynnytyksessä ja kymmenessä synnytyksessä sairaalassa. Kotisynnytysjakson aikana muutimme pois The Mothers’ Hospitalista, jossa muutoin asuimme. Muutimme niin sanotulle ”Districtille”. Asuimme tavallisessa englantilaisessa talossa. Johtajana toimi ”sisar”, Pelastusarmeijan upseeri, joka oli kätilö, ja meitä kätilöopiskelijoita oli kaksi. 8 SOTAHUUTO 7

[close]

p. 8

The Mothers’ Hospitalin kätilökoulussa oli opiskelijoita lukuisista kulttuureista. – Olen edelleen tänä päivänä yhteydessä norjalaiseen ja sveitsiläiseen koulukaveriini, Maggan muistelee. 8 – Kotisynnytyskäynneillä oli tarkoitus, että meidän opiskelijoiden tarkistettua tilanteen kutsumme sisaren paikalle synnytyksen lähestyessä. Näin synnytystilanteessa kätilöopiskelija suorittaisi sen ja sisar valvoisi, että kaikki sujuu oikein. Mutta joskus hän ei ehtinyt ajoissa paikalle, ja olin kotisynnytyksessä yksinkin. – Hälytys saattoi tulla mihin aikaan vain vuorokaudesta. Se joka oli vuorossa, lähti polkien paikalle harmaa pomppa päällä, baskeri päässä ja iso peltinen alusastia pyörän takkarilla – aivan kuten Hakekaa kätilö -sarjassa, Maggan toteaa ja jatkaa: – Siellä pyöräilin kaksikerroksisten bussien välissä. Saavuttuani paikalle katsoin missä vaiheessa synnytys on. Isä ja vanhemmat lapset saivat pysytellä alakerrassa ollessani äidin luona. Ensisynnyttäjä ei saanut tehdä kotisynnytystä. Toisen ja kolmannen lapsen sai synnyttää kotona, mutta sen jälkeen verenvuo- don ja komplikaatioiden riski kasvaa niin suureksi, ettei sitä enää suositeltu. – Synnytyksen jälkeen, kun olimme siivonneet, isä ja lapset tulivat paikalle ja kiitimme yhdessä Jumalaa uudesta lapsesta. Se oli hyvin herttaista. Siihen aikaan äidit eivät saaneet liikkua ensimmäisinä päivinä sängystä. Kymmenen päivän ajan vierailimme aamuin illoin. Tästä syystä tutustuimme perheisiin hyvinkin syvästi. Aina kaikki ei sujunut ongelmitta, mutta siihenkin oli valmistauduttu. – Jos jotain dramaattista tapahtui, paikalle tuli ”flying squad”, synnytyksiä varten lähtövalmiudessa oleva ambulanssiyksikkö, jolla saimme äidin sairaalaan. Kävi tällaisia tilanteita minullekin. Kerran tuli hyvin paha komplikaatio. Jotta sai synnyttää kotona, piti olla perusterve. Äiti ei ollut maininnut, että hän on epileptikko. Juuri kun piti ponnistaa, hän sai epileptisen kohtauksen ja meni tajuttomaksi. Olin yksin, ja alakerrassa oli hyvin hermostunut isä. Talossa ei ollut puhe- linta. Yritin pysyä rauhallisena ja kävin naapurissa soittamassa ambulanssin paikalle. Ambulanssi tuli ja vei äidin. Lapsi syntyi terveenä. Kun kaiken tapahtuneen jälkeen pyöräilin takaisin kotiin, muistan miten tunnekuohu otti vallan, jalat tärisivät ja palelin kauttaaltani. Opiskeluun kuului myös kirjallisia ja suullisia tenttejä. – Kaiken kaikkiaan se oli mielenkiintoista aikaa, ja pidin siitä aivan valtavasti. Ei ollut perhettä eikä armeijavastuita – sain keskittyä kouluun sataprosenttisesti. Rakastin sitä. Koulussa oli opiskelijoita lukuisista kulttuureista. Me pohjoismaalaiset pidimme yhtä – olen edelleen tänä päivänä yhteydessä norjalaiseen ja sveitsiläiseen koulukaveriini. Vapaan nuoren ihmisen ihanaa aikaa, Maggan muistelee. Sarja tuo tunteet pintaan Kerran Magganin myydessä Sotahuutoja Helsingin Stockmannilla nainen tuli hänen juttusilleen. 8 SOTAHUUTO

[close]

p. 9

MhyavgignaynlpSeqäusairiteän, eptetärhheäennelnuoknätai.löKnusväanonpjieonuolukpauinkeinnmonaansytta!aikuinen nainen ja – Tämä nainen, Tuula, oli synnyttänyt tyttärensä The Mothers’ Hospitalissa vuonna 1968. Tästä löysimme paljon yhteistä keskusteltavaa. Hän muisteli, miten hänestä ja pienokaisesta pidettiin erinomaista huolta. Huomasimme myös molemmat pitävämme Hakekaa kätilö -sarjasta, Maggan naurahtaa ja päättää: – Sarjan tapahtumat ovat oikeasta elämästä – toki aika lailla dramatisoituna! Itä-Lontoon köyhyyttä on sarjassa korostettu. Alue oli köyhää, mutta hiukan on käytetty värikynää. Emme yhtä surkeita ja köyhiä koteja nähneet. Niin surkeissa oloissa emme olisi antaneet lupaa kotisynnytykseen. – Lämpimällä mielellä ja rakkaudella seuraan sarjaa. Pillitän aina television ääressä… niin tämäkin on nostanut lukuisia kyyneliä silmäkulmaan. Se on tuonut monia ihania muistoja lähelle. Toni Kaarttinen Kuvat: Margareta Silanderin kotialbumi Maggan kylvetyspuuhissa. Hakekaa kätilö Sarjaa on tuotettu seitsemän kautta ja tulevina vuosina luvassa on ainakin kaudet 8–9. Suomessa YLE TV1 esittää sarjaa uusien jaksojen valmistuttua, ja YLE Areena -palvelussa jaksoja on myös katsottavissa. Netflix-suoratoistopalvelussa on katsottavissa kaudet 1–5. Maggan lukemassa viime vuoden Ison-Britannian Sotahuutoa, jonka kantta koristaa kuva Hakekaa kätilö -sarjan tähdistä. SOTAHUUTO 9

[close]

p. 10

Elinvoimaa Pelastusarmeijan syntysijoilla Brittiläinen Hakekaa kätilö -draamasarja kertoo lämpimästi ja humoristisesti kätilöiden rankasta arjesta ja vähävaraisen yhteisön elämästä 1950-luvun Itä-Lontoossa, Poplarin kaupunginosassa. Tämä on samaa seutua, jossa Pelastusarmeija sai alkunsa 1865 William Boothin saarnatessa The Blind Beggar -juottolan edessä. Sotahuuto kävi katsomassa, millaisena Pelastusarmeija näyttäytyy syntysijoillaan tänä päivänä. Hakekaa kätilö -sarjan reipas kätilöoppilas pyöräilee läpi Poplarin matkalla kotisynnytykseen. Taustalla vilahtaa vanhemmalle Itä-Lontoolle tyypillisiä punatiilisiä rakennuksia. Yksi näistä saattaa hyvinkin olla Poplarin osaston rakennus, jonka peruskiven muurasi rouva Catherine Booth jo vuonna 1871. Poplarin osasto on maailmanlaajuisesti Pelastusarmeijan kolmas osasto ja vanhin, joka on edelleen toiminnassa. Osasto avattiin 1866, vain vuosi Pelastusarmeijan perustamisen jälkeen. Poplar – rento ja elinvoimainen vanhus Tapaan osaston johtajat, majurit David ja Meshiel Brownin. He ystävällisesti kierrättävät laajassa rakennuksessa esitellen kirkkosalin, kahvilan, kirpputorin ja yläkerran monitoimitilat, jotka sisältävät muun muassa lasten kerhohuoneen ja musiikkistudion. Päätämme kierroksen kirkkosalin vitriinin luo, josta löytyy historiallisesti arvokkaita muistoesineitä. Katseeni kiinnittyy veren tahrimaan Armeijan lippuun. – Tämä lippu on luovutettu osastolle vuonna 1879 ensimmäisen lipun tilalle, jonka oli varastanut luurankoarmeija. Luurankoarmeija muodostui Poplarin ja satama-alueen huligaaneista, jotka vastustivat Pelastusarmeijan toimintaa. Se oli oikeaa sotaa, pelastussotilaita vastaan hyökättiin kivin ja asein. Kuolonuhreiltakaan ei vältytty, David paljastaa. – Onneksi työ on nykyisin rauhallisempaa, Meshiel lisää hymyillen. Poplarin osastossa tapahtuva työ on hyvin monipuolista. Jumalanpalvelus, vauvalaulu, nuorten ryhmät, kirpputori, kahvila ja yhdessä eri organisaatioiden kanssa järjestetyt toiminnat keräävät viikoittain noin 250 ihmistä osaston pariin. Yhteistyötä osasto tekee Anonyymit Alkoholistit -kokoontumisten, Employment Plus -työnvälitysorganisaation, First Love -ruokapankkitoiminnan ja Crossroads Councelling -kristillisen terapiatoiminnan merkeissä. Puhumme alueen sosiaalisesta tilanteesta. David ja Meshiel ovat yhtä mieltä, että elintaso ja olosuhteet ovat kehittyneet, mutta ero rikkaiden ja köyhien välillä on vähintään yhtä iso kuin Pelastusarmeijan alkuaikoina tai Hakekaa kätilö -sarjan kuvaamalla 50-luvulla. – Tänä päivänä kamppailemme samankaltaisten ongelmien parissa. Asunnot ovat kalliita, monet perheistä asuvat aivan liian pienissä ja huonokuntoisissa asunnoissa. Asunnottomuus on myös huomattavaa, ja yritämme tehdä tässä osamme. Talviaikaan pidämme kirkkosalissa viikoittain yömajaa. Tarjoamme yösijan ja ravitsevan ilta- ja aamupalan. Arkisin kahvilamme on auki, ja sieltä asunnottomat saavat pientä syötävää. Kirpputorimme tarjoaa heille myös vaatteita. Joulu on Poplarissa kiireistä keräysaikaa. – Otamme osaa lelukeräykseen – saamme paikallisilta yrityksiltä lahjoituksia ja jaamme ne lahjoina vähävaraisten perheiden lapsille. Yhdessä Stepneyn ja Stratfordin osastojen kanssa kokoonnumme laulamaan joululauluja Canary Wharfin bisnesalueen joulupadalle. Lisäksi keräämme myös sukkia ja hygieniatarvikkeita Pelastusarmeijan King’s Crossin alueella autettaville seksityöläisille sekä Pentonvillen vanhemmille vangeille. Ihmisillä on hyvää tahtoa joulun aikaan. Lopuksi pyydän Davidia ja Meshieliä tiivistämään Poplarin olemuksen. David kuvaa osastoa rennoksi vanhukseksi. – Poplar on hyvin omanlaisensa, rento Pelastusarmeijan osasto. Emme ole pyrkineet väkisin uudistumaan, mutta tarkoituksenamme on ollut lähestyä paikallista yhteisöä ja se on tuottanut tulosta. Kun tulet ovista, kuulut Pelastusar- 10 SOTAHUUTO

[close]

p. 11

Ed. sivulla Poplarin osaston kahvila on auki kolmena päivänä viikossa. Ylh.vas. Stepneyn osaston johtajat, luutnantit Wendy ja Ian Watkins kotitalonsa pihalla Stepneyssä. Heidän kotinsa on osaston ainoa fyysinen tukikohta. Ylh.oik. Majuri Meshiel Brown juttelemassa osastolla vierailevien nuorten äitien kanssa. Oik. Poplarin osaston johtajat, majurit David ja Meshiel Brown. meijaan, ja voit kutsua tätä kirkoksesi ja perheeksesi. Jaamme elämää yhdessä. Stepney – yhteyttä yli sukupolvien ja etnisten taustojen Poplarista siirryn tutustumaan viereiseen kaupunginosaan Stepneyhin. Davidin auto kaartaa idyllisen englantilaisen talon pihalle. Pihalla ovat vastassa luutnantit, osaston johtajat Wendy ja Ian Watkins. Talo on heidän kotinsa ja osaston ainoa fyysinen tukikohta. – Meillä ei ole omaa osastorakennusta ja liikumme aktiviteettien mukaan. Yritämme pitää kiinni siitä, että kaikki kokoontumiset tapahtuisivat vajaan kilometrin säteellä tästä. Tällä säteellä asuu Stepneyn yli 26 000 asukasta. Siirrymme heidän viihtyisään kotiinsa teekupin äärelle. Wendy ja Ian paljastavat, että nuoret ja yksinäiset vanhukset ovat erityisesti heidän sydäntään lähellä. – Järjestämme Stepneyn monitoimitalossa vauvalauluja, yläasteella pyöritämme kristillistä kerhoa ja perjantai-iltaisin meillä toimii nuorisokerho. Ilman vakituista rakennusta tapaamme eri paikoissa… kahviloissa, elokuvissa tai vaikka kiipeilyseinällä! Nuoret ovat olleet innoissaan. Sunnuntaisin on vielä nuorten raamattutunti. Monet meillä käyvistä nuorista kuuluvat muihin kirkkoihin, missä saattavat olla seurakunnan ainoa nuori. Kokoontumisemme tarjoavat nuorten välistä yhteyttä ja ystävyyttä. – Vanhusten yksinäisyys on suuri ongelma. Meillä on kuukausittain Act of Kindness -projekti. Tämä alue on hyvin monikulttuurinen ja täällä asuu paljon muslimeja. Halusimme luoda toimintaa, joka yhdistäisi eri etnisiä taustoja ja uskontoja omaavia asukkaita ja loisi ystävällistä dialogia. Tästä muodostui ajatus puutarhanhoitoryhmästä. Stepneyssa asuu paljon vanhuksia, jotka eivät kykene huolehtimaan puutarhoistaan. Yhdessä käymme hoitamassa niitä. Opimme toisistamme, ja samalla näytämme hyvää esimerkkiä ympäröivälle yhteisölle. Tämä on elävää, orgaanista yhteisöllisyyttä. Ja näille yksinäisille vanhuksille se on paljon enemmän kuin puutarhanhoitoa – se on tärkeää yhteyttä, juttuseuraa ja huomioimista. – On syntynyt uusia ystävyyssuhteita, jotka ovat yksinäisille kultaakin kalliimpia. Ian ja Wendy käyvät kuukausittain pitämässä jumalanpalvelusta paikallisessa dementiakodissa. Jännittävällä tavalla tämä yhdistyy artikkelin inspiraation lähteeseen, Hakekaa kätilö -sarjaan. – Dementiakodin 96-vuotias rouva oli syntynyt Pelastusarmeijan The Mothers’ Hospitalissa. Koko ikänsä hän oli ollut mukana Pelastusarmeijassa. 8 SOTAHUUTO 11

[close]

p. 12

Yllä Stratfordin osastorakennus. Yksi alueen suurimmista ongelmista on varallisuuden epätaisainen jakautuminen, joka luo sosiaalisia ongelmia. Stratfordin osaston johtajat, kapteenit Jonathan ja Lee Raggett, taustalla näyttävä andywarholmainen kuvasarja Jeesuksesta. – Se muistuttaa, kelle työskentelemme, pari naurahtaa. 8 – Rouvan sairastuttua dementiaan ja saavuttua hoitokotiin hoitajat olivat ihmetelleet mistä ”verestä ja tulesta”, majureista ja sotahuudoista rouva puhui. He aavistelivat, että asia saattaisi liittyä Pelastusarmeijaan ja kutsuivat meidät paikalle. Saimme rouvaan hyvän yhteyden, ja hoitajat kutsuivat meidät pitämään täällä jumalanpalveluksia, mitä teemme nyt kuukausittain. Tuntemattomat ovat Herran tiet! Wendy toteaa ilahtuneesti. Stepneyssä joulua on lähestytty modernisti. – Järjestämme paikallisessa pieneläintarhassa joulukuvaelman, mutta emme aivan perinteisesti. Sillä nyt lapset ja vanhemmat saavat olla katsojina ja osastomme parikymppiset jäsenet esittävät kuvaelman rooleja. Joskus meillä on ollut itämaan viisaat miehet, joskus ItäLontoon viisaat naiset, Ian naurahtaa ja Wendy jatkaa: – Olemme myös järjestäneet paikallisjunassa reippaan minuutin mittaisia urbaaneja joulukuvaelmia, se oli hulvatonta! (Toim. huom. Tempauksesta on olemassa todisteita, katso hauska video: bit.ly/joulujuna). Meille on tärkeää löytää paikkoja kertoa tarinaa siellä, missä ihmiset ovat. Stratford – yhteinen Armeijamme Stepneystä matka jatkuu Stratfordiin, joka nousi maailmankartalle 2012 Lontoon olympialaisten pitopaikkana. Siellä minut vastaanottavat kapteenit Lee ja Jonathan Raggett, jotka ovat toimineet päivälleen kolmen vuoden ajan Stratfordin osaston johtajina. – Tämä rakennus oli pitkään remontissa. Saavuttuamme saimmekin aloittaa toiminnan pitkälti puhtaalta pöydältä. Siksi meille on ollut tärkeää toimia luovasti. Olemme kuulostelleet millainen Pelastusarmeija on – ja millainen sen tulisi olla – Itä-Lontoossa tänä päivänä. Stratford on yksi Ison-Britannian monikulttuurisimmista alueista, ja olympialaisten jälkeen tämä alue on kehittynyt monin tavoin – hyvässä ja pahassa. Varallisuuden epätasainen jakautuminen on silmiinpistävää Stratfordissa. Asunnottomien parissa tehtävä työ on Leelle ja Jonathanille sydämen asia. – Ongelmat ovat hyvin samanlaisia kuin 1800-luvulla. William Boothia mukaillen edelleen miehet menevät vankiloihin, naiset itkevät ja lapset näkevät nälkää. Tällä alueella on monia, jotka nukkuvat taivasalla. Stratford on hyvin jakautunut – toisella laidalla sijaitsevat Länsi-Euroopan suurin ostoskeskus, olympiakylä ja suurella rahalla rakennetut luksusasunnot, toisella asunnottomat nukkuvat kadulla ja on paljon inhimillistä tuskaa. Emme kahdestaan pysty asiaan paljon vaikuttamaan, mutta koimme, että jotain on tehtävä. Olemme aloittaneet yömajatoiminnan talvisunnuntaisin viidelletoista asunnottomalle. Perinteistä poiketen lauantai on Stratfordin jumalanpalveluspäivä. Se on ollut hyvin suosittu perheiden keskuudessa. – Tärkeä osa jumalanpalvelusta on yhteinen ateriointi. Keskustelu pöydän äärellä on merkittävää, se luo yhteisöllisyyttä. Viimeksi meillä oli viisikymmentä osallistujaa, tarkoittaen paljon lapsia ja melua, Lee naurahtaa. – Siksi pidämme saarnat lyhyinä ja painotamme enemmän yhdessäoloa ja keskustelua. – Meillä on paljon leikkitilaa perheen pienimmille. Se on mukavaa, sillä monet asuvat ahtaissa asunnoissa. Tämä seutu ei ole kaikkein turvallisin, joten olemme halunneet luoda tästä lämpimän, kutsuvan, turvallisen tilan, johon perheiden on helppo tulla lasten kera. National Childbirth Trustin kanssa järjestämme myös rintaruokintakursseja. Tämä on ollut erilaista, mutta toivottua toimintaa. – Järjestämme joulujuhlat myös National Childbirth Trustin kanssa noin sadalle lapselle vanhempineen. Jonathan toimii aina joulupukkina! Lee hymyilee ja tönäisee Jonathania kylkeen. Mutta perheiden lisäksi muitakaan ei ole unohdettu. – Viikolla meillä on eläkeläistoimintaa. He tulevat harrastamaan rivitanssia ja keskustelemaan teekupin äärelle. Monet heistä ovat asuneet täällä vuosi- 12 SOTAHUUTO

[close]

p. 13

Riversiden kodittomien naisten asumispalveluksikkö koostuu useammasta rakennuksesta, kuvan näyttävä rakennus on näistä vanhin. Riversiden palvelupäällikkö Helen Wilson yhteiskuvassa ohjelmakoordinaattori Sarahin kanssa. – Teemme tätä työtä uskossa rakastavaan Jumalaan, Helen toteaa. kymmenien ajan. Heille Pelastusarmeija on pysyvä osa Stratfordia. Stratford muuttuu, Armeija pysyy. On etuoikeus olla osa tätä yhteisöä – tämä on yhteinen Armeijamme. Riverside – toivoa ja tukea asunnottomille naisille Sotahuudon kierros Itä-Lontoossa päättyy Riversiden asumispalveluyksikköön, joka toimii uuden elämän ensiaskeleina 81 asunnottomalle naiselle. Tällä hetkellä nuorin asukas on 21-vuotias, vanhin 63. Palvelupäällikkö Helen Wilson on saanut vihiä kiinnostuksestamme Hakekaa kätilö -sarjaa kohtaan: – Olen syntynyt Pelastusarmeijan The Mothers’ Hospitalissa! Kätilönäni toimi Pelastusarmeijan brigadööri, Helen paljastaa hymyillen. Helen kuvailee, että Riversiden asukkailla on monenlaista taustaa: perheväkivaltaa, prostituutiota, ja he ovat usein moniongelmaisia – on huumeiden käyttöä, alkoholismia ja mielenterveysongelmia. He ovat hyvin haavoittuvaisia. Riversiden toiminta on kolmevaiheista. Riversideen ohjatut asiakkaat kohdataan ensin vastaanotto- ja arviointiyksikössä, jossa arvioidaan kyseisen henkilön avuntarve. – Tämän 28 päivän aikana tarjoamme intensiivistä tukea: kirjaamme heidät terveydenhuoltojärjestelmään ja mielenterveyspalveluihin, tarjoamme apua tunne-elämän ongelmiin ja hengellistä tukea. Kokonaisvaltaista, holistista apua. – Kun he saapuvat meille, mukana tulee paljon asiakirjoja ja todistuksia. Mutta haluamme nähdä ihmisen, emme leimoja ja lokeroita. Haluamme tietää heidän tarinansa asiakirjojen takaa. Monesti heidät on jo ennalta määritelty toipumiskyvyttömiksi. Me emme usko siihen – kaikissa on potentiaalia. Henkilökohtaisilla keskusteluilla pääsemme rakentamaan suhdetta, luottamusta. – Tämän jälkeen arvioimme, onko tämä Riverside heille paras asumispalveluyksikkö vai ohjaammeko heidät toisiin yksiköihin, esimerkiksi tiiviimmän mielenterveyspalvelutarpeen vuoksi. Tässä yksikössä he voivat asua 8–12 kuukautta. Tässä ajassa käymme yhdessä läpi heidän koulutustarvettaan ja työmahdollisuuksia. Poplarin ja Stepneyn osastojen avustuksella tarjoamme halukkaille mahdollisuutta vapaaehtoistyöhön. – Asiakaskuntamme on moninainen, esimerkiksi tällä hetkellä meillä on asukkaina kristittyjä, muslimeja, juutalaisia ja sikhejä. Uskolla ei ole merkitystä – me olemme täällä kaikkia varten. Kaikki ansaitsevat hyväksyntää ja rakkautta. Pelastusarmeijan osastomme, Lontoon Citymissio sekä paikallinen moskeija ja synagoga tarjoavat asukkaille hengellisiä tapaamisia tiloissamme. Meillä on yhteinen tila, jossa on mahdollisuus hiljentyä ja rukoilla. Tätä aikaa seuraa kolmen kuukauden mittainen kotoutumisjakso naapuritalon yksityisemmissä asunnoissa, joissa harjoitellaan palaamista tavalliseen asumisympäristöön. – Ajat ovat monesti liian lyhyitä, kun puhutaan vuosien asunnottomuudesta ja ongelmavyyhdistä. Siksi integroituminen yhteiskuntaan ja esimerkiksi Pelastusarmeijan toimintaan on ensisijaisen tärkeää. Pysymme naisiin yhteyksissä sen jälkeen, kun he ovat muuttaneet pois. On etuoikeus seurata näiden naisten askeleita kohti parempaa elämää, se tekee nöyräksi. Monikulttuurinen asiakaskunta on ollut yhtä mieltä siitä, että joulua on vietettävä. Se on ollut monelle puhdistavaa. – Viime joulujuhlassamme oli hienoa nähdä, miten eriuskoiset asukkaamme hyvissä mielin lauloivat yhdessä joululauluja. Joulumme on yhdessäolon juhlaa. Monilla naisistamme on jouluista kovinkin ikäviä muistoja, joten haluamme tarjota heille uusia, iloisempia hetkiä. Teemme tätä työtä uskossa rakastavaan Jumalaan. Kaikki tekemämme kumpuaa tästä rakkaudesta. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen SOTAHUUTO 13

[close]

p. 14

Pata ja Armeija popkulttuurissa! Esittelemme 14 faktaa, miten mielenkiintoisin ja hauskoin tavoin Joulupata ja Pelastusarmeija näyttäytyvät populaarikulttuurissa. Saatat yllättyä! © The Salvation Army USA © The Salvation Army USA Shirley Temple joulupatavahtina Pelastusarmeijan joulupatakeräys aloitettiin vuonna 1891 San Franciscossa. Menneinä vuosikymmeninä Hollywood-tähdet ovat kantaneet oman kortensa kekoon vähävaraisten joulukeräyksessä, muun muassa Shirley Temple ja Lucille Ball. Suomessa joulupadat ilmestyvät katukuvaan joulukuun puolessavälissä ja ovat osa Suomen jouluperinnettä. Patavahteina toimivat lukuisat vapaaehtoiset. Rock the Red Kettle Yhdysvalloissa on useana vuonna järjestetty Rock The Red Kettle -joulupatakonsertti. Konsertteja kannattaa järjestää jatkossakin, sillä sen tuotto oli eräänä vuonna huikeat kaksi miljoonaa dollaria! Vaatimattoman alun jälkeen joulupatakampanjasta onkin kasvanut yksi tuottoisimmista Yhdysvaltain keräyskampanjoista. Presidentti Tarja Halonen “Auta ihmistä”-kampanjassa Presidentti Halosen mielestä on ”tärkeää auttaa lähimmäistä hädässä. Se on ihmisoikeustyötä arjessa”. Suomen Pelastusarmeijan kampanjassa esiintyi Halosen lisäksi myös brändijohtaja Peter Vesterbacka. Kampanja vähäosaisten hyväksi keräsi kehuja ja palkintoja. © Frälsningsarméns arkiv, Sverige © Gerhard Heeke © Simon Obladen Merry Christmas, Mr Bean! Pelastusarmeija on päässyt mukaan joulujaksoon, jossa herra Bean tarjoutuu auttamaan Pelastusarmeijan soittajia keräämällä avustuksia muun muassa taskuvarkaalta, ja saa yhtyeen soittamaan kappaletta jazzahtavampaan tyyliin. Tämä saa torille kerääntyneen kuulijakunnan riemastumaan. 14 SOTAHUUTO Abban ensiesiintyminen Ruotsin Pelastusarmeijassa Abban kappale Hej, gamle man kertoo vanhasta Pelastusarmeijan sotilaasta, joka vuosi toisensa jälkeen kauppasi Västervikin torilla Sotahuuto-lehteä. Mikä hienointa, Abba-yhtye esitti kyseisen kappaleen ensimmäiseltä levyltään Göteborgissa Pelastusarmeijan tiloissa tammikuussa 1971, ja konserttisali oli täynnä Pelastusarmeijan sotilaita ja ystäviä! 6 Pelastusarmeija Euroviisuissa Sveitsi lähetti osan Pelastusarmeijan joukoistaan Malmön euroviisuihin vuonna 2013 kappaleella You and Me. Ruotsalainen Aftonbladet-lehti uutisoi kokoonpanon luottavan ”yläkerran apuun”. Ikäero esiintyjien välillä oli huima: nuorin oli 20-vuotias, kun taas vanhin oli ehtinyt kiitettävään 94 vuoden ikään.

[close]

p. 15

© Sputnik Oy © National Telefilm Associates Mies vailla menneisyyttä Aki Kaurismäen elokuvassa kiinnitetään huomio yhteiskunnallisesti merkittäviin teemoihin: vähäosaisiin, asunnottomiin ja syrjäytyneisiin. Romanttisen komedian pääosassa esiintyvä Kati Outinen näyttelee Irmaa, Pelastusarmeijan upseeria. Kotimaan Jussi-palkintoja elokuva kahmi jopa kuusi kappaletta, yksi muun muassa parhaasta naispääosasta. Elokuva oli ehdolla myös parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscarin saajaksi. Näkyvyys Hollywood-elokuvissa Pelastusarmeija on näkynyt myös lukuisissa Hollywood-elokuvissa. Esimerkiksi Mike Myersin Austin Powers -elokuvissa on Frau Farbissina -niminen hulvaton hahmo, joka on Pelastusarmeijan ”sotilaallisen siiven” perustaja. Tätä englantia vahvalla saksalaisella aksentilla puhuvaa hahmoa näyttelee Mindy Sterling. King Kong -elokuvan vuoden 2005 komea uudelleenfilmatisointi puolestaan alkaa New Yorkin katunäkymällä, jossa ihmiset odottavat ruokaa Pelastusarmeijan soppajonossa. Aiempina vuosikymmeninä filmitähdet, kuten Clark Gable, Cary Grant, Frank Sinatra, Marlon Brando, Mae West ja Joan Crawford ovat näytelleet pelastusarmeijalaisia valkokankaalla. Armeija jouluelokuvissa Elokuvat vievät katsojan jouluisiin tunnelmiin: todellinen joulun merkitys avautuu elokuvassa Silver Bells, ja enkeli vierailee pienessä englantilaisessa kylässä elokuvassa The Christmas Candle. Elokuvista käy selkeästi ilmi, miten Pelastusarmeija palvelee ihmistä ja yhteisöä. Myös kaikkien aikojen jouluklassikossa Ihmeellinen on elämä näkyy vilahdus Pelastusarmeijasta. © Keith Allison Australian Pelastusarmeijan oma elokuvastudio Maailman ensimmäinen elokuvastudio oli Pelastusarmeijan! Se perustettiin vuonna 1898, ja se sijaitsi Australiassa osoitteessa 69 Bourke Street, Melbourne. Ensimmäinen elokuva käsitteli sosiaalista työtä (Social Salvation 1898/99). Soldiers of the Cross -elokuvaa (julkaistu 13.9.1900) on tituleerattu Australian ensimmäiseksi täyspitkäksi elokuvaksi. Elokuvan kesto oli mittavat 2,5 tuntia. Mikä hienointa, filmistudiona toiminut huone on pyritty säilyttämään mahdollisimman muuttumat- tomana vuosisadan vaihteesta saakka. © The SalvationArmy Australia Pata touchdown! Vuonna 2016 amerikkalaisen jalkapallojoukkueen Dallas Cowboysien Ezekiel Elliott hyppäsi valtavaan joulupataan kentän laidalla juhlistaakseen touchdownia. Tämän johdosta lahjoitusten määrä Pelastusarmeijalle kasvoi merkittävällä tavalla! Elliottin tempaus tapahtui juuri kreivin aikaan: tapahtunut sai ihmiset kiinnittämään huomionsa keräykseen. Dallas Cowboys on muutoinkin kunnostautunut patakampanjan tukemisessa. 2013 kiitospäivän ottelun puoliajalla patakampanjan avasi poptähti Selena Gomez. Yllättävät patalahjoitukset Yhdysvalloissa yllättävät patalahjoitukset ovat useana vuonna ylittäneet uutiskynnyksen. Yllättävät lahjoitukset saivat alkunsa vuonna 1982, kun Crystal Lakessa Illinoisissa nimetön lahjoittaja pudotti arvokkaan kultakolikon pataan. Vuosien saatossa padoista on löytynyt myös timanttisormus, viisi kultaista sormusta, kultahammas ja 500 000 dollarin sekki! The Beatles ja Strawberry Fields Forever Beatlesien yhden rakastetuimmista kappaleista Strawberry Fields Forever innoittajana toimi Pelastusarmeijan lastenkoti Liverpoolissa, Englannissa. John Lennon asui lapsena lähellä Strawberry Fieldiä ja viihtyi leikkimässä sen puutarhassa. Lastenkoti lopetti toimintansa vuonna 2005, ja lähitulevaisuudessa paikalle on avautumassa oppimisvaikeuksista kärsiville nuorille tarkoitettu koulutuskeskus. © TSA /UK Julkkikset ja Pelastusarmeija On huomionarvoista, että monet julkisuuden henkilöt tukevat Pelastusarmeijan toimintaa! Seuraavassa TOP 5 julkkista, jotka ovat kantaneet kortensa kekoon Pelastusarmeijan hyväksi. Lista voi olla hieman yllättävä: 1. Elton John 2. Bill Clinton 3. Annie Lennox 4. Paul McCartney 5. Bono Toimittanut: Terhi Nurmentaus ja Toni Kaarttinen SOTAHUUTO 15 © Richard Mushet

[close]

Comments

no comments yet