Sotahuuto 4/18

 

Embed or link this publication

Description

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu

Popular Pages


p. 1

Pelastusarmeija Huhtikuu 2018 2 € SOTAHUUTO Sidor 18–20 Tobbe – mångsidige medarbetare Sivut 5–8 Kouvola gospel iloa ja vapautta laulusta SOTAHUUTO 1

[close]

p. 2

kutsuttu palvelemaan Pelastusarmeijan kansainvälisten johtajien, kenraali André Coxin ja komentaja Silvia Coxin vierailu 14.–15.4.2018 Lauantai 14. huhtikuuta 2018 Klo 14.30 Helsingin Temppeli, Uudenmaankatu 40, Helsinki Evankeliumin lähetit -kadettirenkaan upseerivihkimys Eliel & Ana Vargas Teema: Kutsuttu palvelemaan… todistajana Klo 19.30 Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3, Helsinki JUHLAKOKOUS Teema: Kutsuttu palvelemaan… Kristusta 2 SOTAHUUTO Sunnuntai 15. huhtikuuta 2018 Klo 10.30 Helsingin Temppeli, Uudenmaankatu 40, Helsinki PYHITYSKOKOUS Teema: Kutsuttu palvelemaan… pyhityksessä Kaikkiin tilaisuuksiin on ilmainen sisäänpääsy – kaikki ovat lämpimästi tervetulleita! kutsuttu palvelemaan

[close]

p. 3

SOTAHUUTO | KRIGSROPET | PELASTUSARMEIJAN LEHTI | HUHTIKUU 2018 | 2 € Tässä numerossa 04 TÄSSÄ KUUSSA 05 KOUVOLA GOSPEL: ILOA LAULUSTA 09 MUKAVIA MUISTOJA KESÄLEIREILTÄ 13 CEDIN REISSULLA 14 PELASTUSARMEIJAN UUSI ILME 16 OSASTOELÄMÄÄ! 17 TEEMAN TIENOILLA 18 KRIGSROPET – KOLUMN 18 TOBBE – MÅNGSIDIGE MEDARBETARE 20 ARMEIJASSA TAPAHTUU 23 SYVÄSUKELLUS LAULUKIRJAAN 09 SOTAHUUTO 3

[close]

p. 4

Tässä kuussa Miksi paholaisella pitäisi olla kaikki parhaimmat sävelmät? Martti Luther kuvasi musiikkia ”profeettojen taiteeksi ja Jumalan lahjaksi”. Olen samaa mieltä hänen kanssaan! Pelastusarmeijalla on erityinen suhde musiikkiin. Alkuajoistamme lähtien olemme käyttäneet musiikkia keinona tavoittaa ihmisiä. Pelastusarmeijalaiset huomasivat, että torvea oli helppo kantaa ja viedä ulos. Torvisoittokunnista tuli nopeasti Armeijan suosima musiikkiryhmä, ja kirkon musiikista tuli kansan musiikkia. Pelastusarmeija on tunnettu siitä, että se ottaa lauluja populaarikulttuurista, sävelmiä tanssi- ja teatterimusiikista, ja lisää niihin uskonnollisia sanoja. Ja vaikka perustajamme kenraali William Booth ei välttämättä ollut ensimmäinen, joka sanoi näin, muistetaan hänet laajalti kysymyksestään: ”Miksi paholaisella pitäisi olla kaikki parhaimmat sävelmät?” Monia meistä on siunattu omalla, ainutlaatuisella musiikki-instrumentilla – äänellämme! Psalmien kirjassa (96:11) sanotaan: ”Laulakaa Herralle, maan asukkaat!” ja näin kristityt ovat tehneet monien sukupolvien ajan. Laulaminen on hyväksi sielulle – se on myös erittäin hauskaa ja mainio tapa tavata ystäviä. Tämän kuun Sotahuudossa vierailemme Kouvolassa, missä gospel-kuoro tuo ihmisiä yhteen musiikin ja ystävien pariin. Kuorolaiset pitävät hauskaa yhdessä, ja kuoro tuo myös uutta elämää osaston viikoittaiseen ohjelmaan. Olen asunut Suomessa kaksi vuotta ja täällä ollessani oppinut tuntemaan kaksi mahtavaa ja kuitenkin erilaista maata – talvi-Suomen ja kesä-Suomen! Odotamme innolla pimeiden talvipäivien jälkeen ilmaantuvia pitkiä, valoisia kesäpäiviä. Kesäleirimme Nummelassa on tarjonnut lapsille virkistäytymispaikan järven rannalla useiden sukupolvien ajan. Viime viikkoina Marja Alftan ja nuorisotyön tiimimme ovat olleet kiireisiä rekrytoidessaan ja kouluttaessaan nuorisotyöntekijöiden tiimejä, jotka valmistautuvat toivottamaan kaupungin lapset tervetulleiksi ja tarjoamaan heille suomalaisen maaseutukokemuksen. Voitte lukea tästä lehdestä artikkelin Marjasta ja Nummelasta ja saada lisätietoa kesäleiriohjelmastamme. Tarina siitä, miten Jumala rakastaa maailmaa, saattaa olla vuosisatoja vanha, mutta maailma muuttuu ja meidän täytyy löytää uusia tapoja kertoa maailman vanhinta tarinaa merkityksellisellä ja nykyaikaisella tavalla. Olette saattaneet huomata Sotahuudon uuden ulkoasun: lehden uuden S-logon ja päivitetyn muotoilun. Sotahuuto ei ole ainut, joka on saanut uuden ulkoasun. Pelastusarmeija lanseerasi hiljattain uuden yhteisöilmeen. Emme ole tietenkään katkaisseet kokonaan yhteyttä menneisyyteen: kuuluisa, kansainvälisesti tunnistettu punainen kilpi loistaa yhä missiomme symbolina, mutta ulkoasumme on saanut pienen muodonmuutoksen ja Anne Fredriksson esittelee tässä lehdessä ylpeästi uuden ilmeemme. Toivon, että pidätte siitä! ”Tarina siitä, miten Jumala rakastaa maailmaa, saattaa olla vuosisatoja vanha, mutta maailma muuttuu ja meidän täytyy löytää uusia tapoja kertoa maailman vanhinta tarinaa merkityksellisellä ja nykyaikaisella tavalla.” Ced Hills everstiluutnantti ylisihteeri 4 SOTAHUUTO

[close]

p. 5

Iloiset kuorolaiset yhteispotretissa: – Täällä päästetään irti suomalaisesta jäyhyydestä! Kouvola Gospel: iloa ja vapautta laulusta Viime syksystä Kouvolan hengellisen musiikin kenttää on rikastanut svengaava Pelastusarmeijan Gospel-kuoro. Kuoroon ovat kaikentasoiset laulajat tervetulleita. – Olemme matalan kynnyksen ryhmä. Tekemisen ytimessä on iloinen musiikillinen yhdessäolo, paljastaa kuoronjohtaja, luutnantti Kaisu Leino. Sotahuuto kävi tutustumassa kuoron harjoituksiin talvisena keskiviikkoiltana. Tänä talvena lumi on antanut odotella itseään, mutta suunnatessani kohti Kouvolan osastoa pakkanen nipistää vienosti ja kadut ovat saaneet kerroksen valkeaa unelmaa. Kuoronjohtaja, Kaisu Leino löytyy pianon takaa – kuinka muutenkaan. – Tervetuloa Kouvolaan. Täällä osastolla on näin pakkaspäivinä hiukan vilpoisaa, joten lämmittelen ja pidän sormet vetreinä, Kaisu toteaa hymyillen. Harjoituksiin on vielä aikaa, joten istumme Kaisun kanssa kertaamaan, miten kaikki alkoi. Haaveesta totta – Kuoro on ollut haaveeni jo pitkään, sillä olen henkeen ja vereen kuoroihminen, Kaisu paljastaa. – Jo pienenä tyttönä lauloin kuorossa. Opiskeluaikana toimin myös osakuntakuoron varajohtajana, joten tämä on minulle hyvin rakas musiikin osa-alue! Kaisulla oli tahto musiikillisen työn vahvistamiseen, ja myös osaston jäseniltä tuli toiveita lauluryhmästä. – Koen, että on tärkeää tarjota ihmisille koko ihmisyyden huomioon ottavaa toimintaa. Musiikki, jos mikä, on elämän- 8 SOTAHUUTO 5

[close]

p. 6

Eeva Siiriä toimii kuoron säestäjänä. Ylh. Henna Säyriö on tämänkertaisten harjoitusten kuopus. Alh. Marjaleena Häkkänen ja Antti Koskela ovat olleet syksystä asti mukana. 8 laatua parantavaa. Olen nähnyt paljon tutkimustuloksia, että kuorolaulajat ovat onnellisempia kuin muut, Kaisu naurahtaa heleästi. – Oli myös tunne, että on monia, jotka haluaisivat laulaa yhdessä, mutta ei ole tarjolla paikkaa, johon uskaltaisi liittyä mukaan. Siksi nousi ajatus matalan kynnyksen kuorosta. Päätin, että nyt toimitaan rohkeasti. Ei aloiteta pientä lauluryhmää, vaan perustamme kuoron ja mainostamme asiaa julkisesti. Ihmeellisellä tavalla sanoma välittyi! Kouvolan Sanomat teki asiasta sivun mittaisen artikkelin, ja tämä facebook- ja julistemainonnan ohella sai aikaan sen, että ensimmäisissä harjoituksissa oli 25 ihmistä! Aloittamisen jälkeen osallistujamääräksi on vakiintunut 15–20 henkeä. – Se alkaakin olla maksimimäärä, joka osastomme lavalle mahtuu, Kaisu naurahtaa. Kouvola Gospel ei ole nimenä virallinen, mutta on jäänyt arjessa käyttöön. – Vaikka minusta tuntuu hurjan juhlalliselta julistautua koko kaupungin kuoroksi, Kaisu toteaa hymyillen. Laulun iloa ja vapautta Kuoron ikäjakauma on laaja, nuorista aikuisista varttuneempaan eläkeikään. Tällä hetkellä enemmistö on naisia. Kaisu on ilolla pannut merkille, että monet ovat tulleet Pelastusarmeijaan ensi kertaa. – Ajatus olikin, että työmuoto kutsuisi monenlaisia ihmisiä yhteyteemme. Matala kynnys on kuoron johto-ajatus. – Olen tavoitellut musiikin tekemisen iloa ja vapautta. Lupaa nauttia laulamisesta ja yhdessä tekemisestä. Porukassamme on monia uusia laulunharrastajia sekä heitä, jotka ovat palanneet kuorolaulun piiriin vuosien tai vuosikymmenien jälkeen. Kehittymisen seuraaminen on ollut huimaa! – Paljon käytämme aikaa äänenmuodostukseen ja oman äänen löytämiseen. Se on hyvin olennaista. Ihmiset vapautuvat ja löytävät sisällään olevan potentiaalin. Millaista on Kouvola Gospelin musiikkityyli? – Iloista ja svengaavaa gospelhengessä. Työnäkynä on se, että Armeijan oma iloinen ja vahva musiikkihistoria saisi nykyaikaisen muodon. Pitkälti olemme laulaneet Pelastusarmeijan uuden laulukirjan lauluja. Se on aarreaitta, josta löytyy monen tyylisiä lauluja. Sieltä on hauska tehdä löytöjä! – Yhtenä tavoitteena on ihmisten irrotteleminen suomalaisesta jäyhyydestä. Se on aina yhtä riemastuttavaa! Kaisu naurahtaa. – Syksyllä näimme, miten kuoro alkoi elää ja hengittää vapautuneesti. Ilo on keskiössä. Hengellinen sanoma kulkee vahvana laulujen sanoituksissa mukana. – Laulukirjan lauluissa hengellinen sanomamme kulkee mukana kirkkaana 6 SOTAHUUTO

[close]

p. 7

Kuoroharjoitukset alkavat perusteellisella äänenhuollolla. Liikutaan, äännähdellään ja naamaa väännellään – kaikkia hiukan hymyilyttää. ja puhuttelevana. Se rakentaa ja hoitaa meitä. Kuoroharjoituksissa ei saarnata. Laulut saavat puhua puolestaan. Kuoro on myös hengellisesti matalan kynnyksen paikka tutustua Pelastusarmeijaan. Ystäviä ja ylistystä Kuoroharjoitukset ovat pian alkamassa, ja osaston ovi käy tasaiseen tahtiin. Pidämme tauon, ja Kaisu lähtee tervehtimään paikalle saapuneita kuorolaisia. Tänään ulkona myllertävän lumimyräkän (ja Sotahuudon toimittajan) uskaltavat kohdata 11 rohkeaa naista ja miestä. Harjoitukset alkavat perusteellisella äänenhuollolla. Kaisun johdolla ryhmä rentouttaa äänilihaksensa. Äännähdellään ja naamaa väännellään – kaikkia hiukan hymyilyttää, myös ystävyksiä Päivi Taivainen ja Päivi Pekkarinen, jotka ovat tulleet yhdessä laulamaan. – Nämä äänenavausharjoitukset ovat mainioita, tästä tulee hyvälle tuulelle! Kuoronjohtajamme on hyvin empaattinen. Joskus minua vähän nolottaa, kun innostuessani puhun päälle. Hän hiljenee ja jää kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavaa, Päivi T. naurahtaa heleästi. Päivi P. paljastaa, että hänellä on Armeijamuisto lapsuudesta: – Ollessani pieni tyttö isäni työskenteli paikallisessa tehtaassa. Eräässä joulujuhlassa Pelastusarmeijan lauluryhmän piti esiintyä, mutta heille tuli viime hetkellä este. Isäni nappasi kitaran, ja me kolme sisarusta menimme laulamaan kylmiltämme Olen kuullut on kaupunki tuolla. Jännästi on ympyrä sulkeutunut, kun nyt olen itse Pelastusarmeijan kuorossa. Tänne on ollut helppo tulla – tällaisen rikkinäisen sielunkin. Vieressä istuva Tarja Hurtta on toista kertaa harjoituksissa mukana. – Ensimmäisestä kerrasta jäi hyvä olo, nämä laulut ovat rentoja ja vauhdikkaita. Kunhan olen käynyt muutaman kerran, niin aion kutsua myös ystäviäni mukaan. Marjaleena Häkkänen iloitsee myös ystävistä. – Olen ollut syksystä asti mukana, ja olen saanut uusia kavereita. Kuoro harjoittelee laulua Herra, en ole yksin (Pelastusarmeijan laulukirja 56) liikkuen piirissä ympäri salia, kun nappaan harjoitusten kuopuksen, 27-vuotiaan Henna Säyriön juttusille. Henna huomasi syksyllä kuoromainoksen osaston facebook-sivulla. – Ajattelin, että miksipä ei! Löysinkin pian itseni lymyilemästä ovensuusta, ja siitä se lähti. Joskus olen tullut tänne kipeänäkin, ilman ääntä – tullut hengittämään hyvää energiaa. Tämä puolitoistatuntinen on niin voimaannuttavaa, että se antaa energiaa koko viikkoon, Henna toteaa hymyillen. Henna myös paljastaa, ettei Kaisu päästä heitä liian helpolla: – Olen löytänyt äänestäni aivan uusia ulottuvuuksia. Laulut ovat olleet haastavia ja Kaisu on meitä potkinut – mutta hellästi, Henna naurahtaa. Karina Koskinen on ottanut myös haasteen vastaan innokkaasti: – Laulan julkisesti ensi kertaa 30 vuoteen. Kun jouluisin olemme perheen kesken laulaneet joululauluja, niin keskimmäinen lapsemme laittaa aina kädet korville, sillä hänellä on absoluuttinen sävelkorva, Karina naurahtaa: – Täältä olen saanut hyvää oppia ja saan ylistää taivaan Herraa laulamalla – mikä sen ihanampaa! 8 SOTAHUUTO 7

[close]

p. 8

8 SOTAHUUTO 8 Harjoituksissa on tällä kertaa mukana kaksi miestä. Työkeskus Vapriikissa työskentelevä Antti Koskela sekä Pelastusarmeijan sotilas Arho Ruohonen ovat olleet mukana kuoron perustamisesta asti. – Musiikki on tosi lähellä sydäntäni! Antti iloitsee. – Olen harrastanut laulamista nuoruudesta asti. Asia, joka on ollut minulle uusi, ovat nämä äänenavausharjoitukset. Niitä ei ole tullut aikaisemmin tehtyä. Opimme, miten ääni muodostuu ja miten sitä voi vahvistaa, Arho kertoo. Kaisu paljastaa, että Arho on ollut harjoitusten kuningas, hän ollut yhtä kertaa lukuun ottamatta kaikissa harjoituksissa. – Yritän olla aina mukana, sillä haluan saada tästä irti kaiken mahdollisen. Musiikki on armeijalaisuuden verenperinnössä. Kasvua yhdessä Harjoitukset ovat päättyneet, kuorolaiset hyvästelleet toisensa ja yksi toisensa jälkeen siirtyneet raikkaaseen lumimaisemaan. Kuoron säestäjänä toiminut Eeva Siiriä kerää soittimet kokoon. – Tämä tässä on minun penkkini – pelimannin penkki, Eeva osoittaa hymyillen. – Soitan useampaa instrumenttia: pääasiallisesti kitaraa, mutta myös trumpettia, alttotorvea, viulua ja rytmisoittimia. Teen myös itse sävelmiä ja sanoituksia. Itsenäisesti olen opetellut. Kun kiinnostus on kova, niin silloin parhaiten oppii. Kaisun kanssa jutustelemme vielä hetken. Hän on hyvin iloinen kuorossa vallitsevasta ilmapiiristä ja asenteesta. – Meitä on pyydetty keikalle palvelukeskukseen, ja kuorolaisemme ovat innostuneet tästä kovasti. Siinä on jotain hyvin pelastusarmeijalaista palveluhenkisyyttä, että voimme olla piristämässä ihmisiä laulullamme. Kaisun haaveena ja rukousaiheena on kasvattaa kuorolle juuret Kouvolaan. – Armeijan toimintakulttuuriin kuuluu, ettemme me upseerit ole tässä osastossa ikuisesti. Haaveeni on se, että kuorolle löytyisi paikallinen vastuunkantaja. Tämä on ollut muutenkin visiomme osastotyössä. Tavoitteenamme on ollut rakentaa sellaisia asioita, jotka pystyisivät jatkumaan paikallisin voimavaroin. Kaisu on saanut apua kuoronjohtamiseen musiikin ammattilaiselta, josta hän on hyvin kiitollinen. – Tämä on ollut samalla iso kasvumatka itselleni – työtä tehdessä huomaa, kuinka vähän osaakaan, Kaisu hymähtää. – Osastomme sotilas Kaisa Massi on musiikkiterapeutti, joka on tehnyt paljon kuorotyötä ja äänenhuoltoa. Häneltä olen saanut suurta tukea – ilman häntä olisin ollut enemmän hukassa. Kuoro on hiljalleen alkanut löytää kokoonpanonsa, mutta Kaisu toivottaa myös uudet ihmiset lämpimästi mukaan jälleen ensi syksynä: – Musiikillisesti emme varmaankaan ole Kouvolan korkeatasoisin kuoro, mutta tavoitteenamme on vapaa ja iloinen musiikin tekeminen. Ei tuijoteta otsa rypyssä nuotteja, vaan tehdään fiiliksellä, jossa laulujen sanoma pääsee esille ja tekemisen ilo välittyy. Lämpimästi tervetuloa kokeilemaan! Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen kutsuttu palvelemaan 14.–15.4.2018 Kouvola Gospelin kuorolaisia esiintyy osana juhlakuoroa 14.–15.4., kun Pelastusarmeijan kansainväliset johtajat kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox vierailevat Helsingissä. Ylh. – Tänne on ollut helppo tulla – tällaisen rikkinäisen sielunkin, toteaa Päivi Pekkarinen. Kesk. Kuoroharjoitukset käynnissä. Alh. Toimittajan lisäksi tämä karvainen kaveri oli seuraamassa harjoituksia.

[close]

p. 9

Lapsille mukavia muistoja Nummelan kesäleireiltä Marja Alftan on vastannut tämän syys-kevätkauden Nummelan lomakodin johtamisesta. – Tämä on ollut unelmatyötä – käytännönläheistä kristillisyyttä. Ensi kesänä jälleen noin 300 lapsella on mahdollisuus päästä nauttimaan Pelastusarmeijan Nummelan lomakodin aurinkoisista leiripäivistä. Marja Alftan on kotoisin Porista, mutta on asunut Helsingissä jo yli kaksikymmentä vuotta. Viikissä asuvaan perheeseen kuuluu aviomies ja melkein neljävuotias nuorimies. – Poikamme pitää huolta aamuherätyksistä! Marja naurahtaa. Perheen ja työn ohella Marjan arkeen kuuluvat harjoituk- set aikuisten futiskoulussa, kuntonyrkkeily ja rentoutuminen kirjojen parissa. Rippikoulusta pappisvirkaan Kiinnostus kristillisyyteen heräsi rippikoulussa. – Rippileiriltä jäin mukaan seurakuntatoimintaan. Länsi-Porin seurakunnas- sa oli hyvin aktiivista toimintaa, ja seurakunnasta tuli minulle kuin toinen koti. Nousi tunne, että tätä voisi tehdä työksikin. Lukion jälkeen Marja lähti opiskelemaan teologiaa, ja vuonna 2003 hänet vihittiin papiksi. Hän toimi vuosikymmenen ajan pappina Helsingissä. 8 SOTAHUUTO 9

[close]

p. 10

8 – Toimin seurakuntapappina muun muassa viitisen vuotta silloisessa Alppilan seurakunnassa ja kolmisen vuotta Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa. Sen jälkeen olin jonkin aikaa poissa työelämästä opintovapaalla ja kotiäitinä. – Palatessani työelämään en halunnut palata papin virkaan, vaan tehdä jotakin sellaista, missä kristillisyys näyttäytyy muutoin. Pelastusarmeijan nuorisotyön koordinaattori Sanna Vähäaho oli jakanut tiedon avoimesta työpaikasta verkostoissaan, ja entinen työtoverini näki sen. Hän vinkkasi, että tämä työ olisi juuri minulle. Ja niinhän se sitten olikin! – Täällä on arvot kohdillaan. Arvostan suuresti Pelastusarmeijan työn kaltaista käytännönläheistä kristillisyyttä. Tosin minun on myönnettävä, ettei Armeija ollut minulle kovin tuttu entuudestaan – joulupatoja lukuun ottamatta. Työskennellessäni Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa en tiennyt, että Pelastusarmeijan päämaja on tässä ihan nurkan takana! Mutta yksi kirkas muisto minulla on pappisvuosilta. Siunasin hautaan Pelastusarmeijan upseerin. Se valoisuus hautajaisissa jäi mieleen – oli niin vahvana jälleennäkemisen toivo. Monipuolista työtä lomakodin parissa Marja Alftan on toiminut Nummelan lomakodin johtajan sijaisena viime elokuusta lähtien. Työkenttä on moninainen. – Vastaan lomakodin toiminnasta kaikin puolin, niin kiinteistöstä, henkilökunnan rekrytoimisesta kuin leirien toiminnastakin. Syksyn ja kevään aikana järjestetyillä leireillä olen ollut mukana, ja nyt teemme viimeisiä valmisteluja kesän leirejä varten. Hyppy tuntemattomaan oli jännittävä. – Kaikki, niin talo kuin toimintatavatkin, olivat uutta. Ei oikein tiennyt mistään mitään ja piti hypätä suoraan töihin, Marja toteaa hymyillen ja jatkaa: – Silloin oli sellaisia eksyksissä olon hetkiä. Mutta kun siitä pääsi yli, sai tunteen, että pääsee asioihin sisälle. Mutta hyvin Sannan kanssa selvittiin! Marjan määräaikainen pesti loppuu toukokuussa ja hän myöntää, että se tuntuu haikealta. – Tämä on omalla tavallaan ollut unelmieni työ. Todella monipuolista! Tulevaisuuteni on auki, ja toivon, että löytyisi yhtä kiva työpaikka. Yritän luottaa siihen, että johdatus kuljettaa, Marja lisää lämpimästi hymyillen. 300 iloista leireilijää Puhumme Marjan kanssa tulevasta kesästä. Kesä-heinäkuussa noin 300 lapsella on mahdollisuus päästä nauttimaan Nummelan lomakodin kesäisistä leiripäivistä. Viikon mittaisia leirejä on kuusi, noin 50 lapselle kerrallaan. – Aiemmin leirien pituudet ovat vaihdelleet, mutta tälle vuodelle muutimme ne samanmittaisiksi saamamme palaut- Leireillä nautitaan kesästä. – Uidaan, saunotaan, soudellaan, pelataan jalkapalloa. Ohjelmassa on myös askartelua, työpajoja, leivontaa, erilaisia leikkejä, pelejä ja retkiä, makkaranpaistoa nuotiolla – kaikkea kivaa kesäistä tekemistä! 10 SOTAHUUTO

[close]

p. 11

Marja Alftan lähettää lukijoille terveiset: – Iloista kesää kaikille, ja nähdään leireillä! teen perusteella. Samalla saimme mahdollisuuden lisätä kuudennen leirin kesän ohjelmaan, ja näin mahdollisuuden tarjota leirikesä useammalle lapselle. Kesäleirille ovat tervetulleita 4–11-vuotiaat lapset. Pienimmät ovat Pääskyjä, kouluikäiset pojat Mustikoita ja tytöt Mansikoita. Nimet tulevat lapsien majoitustiloista Pääskylästä, Mansikkalasta ja Mustikkalasta. Lapsien iso ikähaitari tuo ominaisleimansa leireille. – Pienet lapset majoittuvat omalla puolellaan, ja heillä on käytössä yksi ohjaaja enemmän. Ikäero neljän ja yhdentoista välillä on melkoisen hurja, joten lapsille on järjestetty omalle ikäryhmälle sopivaa ohjelmaa. Toki välillä olemme myös kaikki yhdessä. Leireille ilmoittautuminen on nyt mahdollista: – Netitse pelastusarmeija.fi/lomakoti ilmoittautumislomakkeen kautta. Ilmoittautuminen on avautunut helmikuun puolessavälissä ja paikkoja voi hakea kesään asti niin kauan kuin vapaita paik- koja riittää. Nyt on vielä runsaasti tilaa, joten hakemuksia vain tulemaan, Marja vinkkaa hymyillen. Kaupungin sosiaalitoimesta sekä Pelastusarmeijan sosiaalipalvelukeskuksesta on mahdollisuus hakea tukea leirimaksuihin. – Mainostamme leirejä sosiaalitoimen työpisteissä sekä seurakuntien diakoniatyöntekijöille, ja he jakavat viestiä leireistä omille asiakkailleen. Nummelan lomakodin leiritoiminta saa tukea STEA:lta, sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta, joten leirit on ensisijaisesti suunnattu vähävaraisille perheille. – Mutta kuka vain voi hakea. Hakijoissa on paljon vähävaraisia perheitä ja perheitä, joissa eletään haastavissa olosuhteissa. Myös yksinhuoltajien lapsia on hakijoissa paljon. Yksinhuoltajalle voi olla hyvin tärkeää, että saa kesällä viikon hengähdystauon. Se voi olla vuodessa se ainoa viikko, jolloin on aikaa tehdä omia juttuja, tai vaikka vain keskittyä töihin rauhassa. – Nämä haasteet eivät kuitenkaan näy leirin ohjelmassa. Ainoastaan, jos lapsella on monia haasteita, niin laskennallisesti hänelle annetaan puolentoista tai kahden lapsen paikka. Tällä varmistetaan, että aikuisia on riittävästi käytettävissä. Monilla ohjaajillamme on myös erityispedagogista osaamista ja kokemusta. Lasten tukena kesällä on 22 varsinaista ohjaajaa, kaksi johtajaa, leirisihteeri, ja myös nuorisotyön koordinaattori Sanna Vähäaho ja Nummelan lomakotitoiminnan johtaja Marko Yrjänä ovat mukana. Lisäksi on keittiöhenkilökuntaa, laitoshuoltajia ja yhdeksän 15–17-vuotiasta nuorta, jotka työskentelevät kahden viikon jaksoissa keittiön ja laitoshuollon puolella. Eli kaikkiaan nelisenkymmentä työntekijää. Kesämuistoja ja hyvää huolenpitoa Leireillä annetaan lapsille mahdollisuus nauttia kesästä. – Meillä on monenlaista kesätoimintaa – uidaan, saunotaan, soudellaan, 8 SOTAHUUTO 11

[close]

p. 12

8 pelataan jalkapalloa. Ohjelmassa on myös askartelua, työpajoja, leivontaa, erilaisia leikkejä, pelejä ja retkiä, makkaranpaistoa nuotiolla – kaikkea kivaa kesäistä tekemistä! Unohtamatta tietenkään mukavaa yhdessäoloa ja oleskelua. Kristillisyys näkyy leirin arvoissa. – Se tulee esille siinä, että laulamme hengellisiä lauluja, ja aamu- ja iltapiireissä rukoilemme. Järjestämme myös pieniä pyhäkouluhetkiä. Mutta ensisi- jaisesti kristillisyys näkyy tavassa kohdata lapset – huolehtimisessa ja rakastamisessa. Mitä toivot lasten saavan näistä päivistä? – Ensinnäkin mukavia kesämuistoja ja kokemuksia hyvästä huolenpidosta – turvallisista ja välittävistä aikuisista. Ja toivon, että monet löytäisivät uusia ystäviä leireiltämme. – Suurin osa lapsistamme on pääkaupunkiseudulta. Onhan se huikeaa päästä kaupungin betonipihoilta luonnon helmaan, missä on tilaa leikkiä ja temmeltää. Nummelassa on myös kanoja ja lampaita, ne ovat lapsille jännä kokemus! Kesäleirien ohella Nummelassa on toimintaa perheille. – Leiriaikojen ulkopuolella painotamme perheohjelmaa. Se on ollut hyvin toivottua. Toukokuussa järjestämme perheretken ja syksyllä perheleirin. Niihin voi myös ilmoittautua lomakodin nettisivujen kautta. Marja näkee Nummelan tulevaisuuden valoisana, sillä toiminnalle on runsaasti kysyntää. – Toimintaa on ollut jo yli sata vuotta. Nykyisin kun kaupungeilla ei ole enää kesäsiirtoloita, vaan kesäleiritoiminta on muutaman leirijärjestön varassa, kaikille riittää varmasti lapsia. Marja lähettää lukijoille terveiset: – Iloista kesää kaikille, ja nähdään leireillä! Toni Kaarttinen Kuvat: Nummelan lomakoti, Johanna Mäenalusta, Toni Kaarttinen Kuvitus: Joel Pihlaja 12 SOTAHUUTO

[close]

p. 13

Pelastusarmeijan pakolaisohjelman väliaikainen majapaikka Dresdenissä, Saksassa. Cedin reissulla Ylisihteeri Ced Hills toimi aiemmin Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön koordinaattorina. Tällä palstalla Ced jakaa kokemuksiaan ja seikkailujaan näiltä vuosilta. Ystävyydellä Vuonna 2015 tapahtui suurin muuttoliike sitten toisen maailmansodan. Lähes 800 000 ihmistä saapui Etelä-Eurooppaan – pääasiassa Kreikan ja Italian kautta – ja suuntasi pohjoiseen kohti Ruotsia, Norjaa ja Suomea suurimman osan jäädessä Saksaan. Pelastusarmeijalla on 130-vuotinen historia Saksassa. Armeija ei ole suuri: Saksassa on 40 osastoa ja 20 laitosta, jotka sijaitsevat eri puolilla maata. Pelastusarmeija auttaa aktiivisesti pakolaisia ja tekee kaikkensa muutoksen aikaansaamiseksi. Painopisteinä ovat suhteiden luominen, yksinkertaisen käytännön tuen tarjoaminen ja turvapaikanhakijoiden auttaminen sopeutumaan uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Vuosien 2015 ja 2016 aikana työskentelin Pelastusarmeijan pakolaisohjelmien parissa ympäri Eurooppaa. Kun vierailin Dresdenissä, eräs yksinkertainen – mutta uskomattoman tärkeä – asia yllätti minut. Kaupungin viranomaiset kääntyivät Pelastusarmeijan puoleen etsiessään jär- jestöjä, jotka voisivat auttaa väliaikaisten majapaikkojen järjestämisessä. Käyttämättömästä koulun liikuntasalista tehtiin väliaikainen koti 40 turvapaikanhakijalle. Pelastusarmeija valvoi projektia. Jokainen tila otettiin käyttöön – jopa suihkuhuoneista tehtiin huone kuudelle ihmiselle. Kun vierailin asuntolassa lokakuussa 2015, paikan kotoisuus ja rento tunnelma yllättivät minut. Tunnelma ei selvästikään johtunut mukavasta ympäristöstä: sängyt oli asetettu vieri viereen, ja tilassa ei ollut kummoisia mukavuuksia. Mikä siis oli erityistä tässä paikassa? Yksi suihkuhuoneen viiden muun kanssa jakavista syyrialaisista miehistä tahtoi keskustella kanssani. Miehet saivat minut tuntemaan itseni kylään kutsutuksi vieraaksi. Yksi miehistä toi meille kahvia. Keskustellessamme sain kuulla miesten tekemästä rankasta matkasta. Mies kertoi minulle surullisen tarinan siitä, miten matkallaan Saksaan hän oli saanut kaksi tärkeää tekstivies- tiä: yhdessä viestissä kerrottiin traaginen uutinen siitä, että pommi oli tappanut miehen veljen ja toisessa viestissä kerrottiin, että miehen tytär oli syntynyt turvallisesti maailmaan. Mies avasi kännykkänsä ja esitteli kaikille ylpeästi uutta perheenjäsentään. Kun iloitsin hänen kanssaan ja esitin hänelle osanottoni, kysyin hänen uudesta tilanteestaan. Hän kertoi olevansa iloinen siitä, että sai asua Pelastusarmeijan tiloissa. Katsoin hänen ahdasta elinympäristöään ja vähäistä yksityisyyttään ja kysyin: ”Miksi?” Olen varma, etten hevillä unohda hänen odottamatonta vastaustaan: ”Pelastusarmeijan työntekijät hymyilivät ja olivat ystävällisiä meitä kohtaan.” Nämä olivat kaksi hyvin yksinkertaista ja odottamatonta tervetulleeksi toivottamisen ja huolenpidon elettä, jotka koskettivat kaukana kotoaan ja perheestään olevan haavoittuvaisen nuoren miehen elämää. Ced Hills everstiluutnantti SOTAHUUTO 13

[close]

p. 14

Pelastusarmeijan ilme kirkastui Suomen Pelastusarmeijalla on uusi lämminhenkinen yhteisöilme, joka tulee näkymään mm. kirjelomakkeissa, mainonnassa, www-sivuilla ja painetuissa julkaisuissa – kuten kädessäsi olevassa uusiutuneessa Sotahuuto-lehdessäkin. Pelastusarmeijan perinteikäs punainen kilpilogo koki kasvojenkohotuksen ja järjestön muu visuaalinen ilme muuttui uudistuksessa merkittävästi. Uudistuksella Suomen Pelastusarmeija haluaa paitsi tuulettaa brändimielikuvaansa, myös tuoda visuaalisen kerrontansa tähän päivään. Tutkimusten mukaan Pelastusarmeija ja sen edustama punainen kilpilogo herättävät ihmisissä luottamusta ja varsinkin vanhempi ikäpolvi tuntee sen hyvin. Eikä ihme, juontavathan järjestön juuret Suomessakin lähes 130 vuoden taakse. Maailmalla Pelastusarmeija (The Salvation Army) tunnetaan vieläkin laajemmin. Se on mm. Yhdysvalloissa yksi tunnetuimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä. Pitkäikäisen järjestön haasteena on kuitenkin, että se mielletään helposti vanhanaikaiseksi. Kirkastamalla visuaalisen ilmeensä Pelastusarmeija haluaa viestiä, että se tarjoaa ratkaisuja nykypäivän ihmisille, ja että sillä on edessään valoisa tulevaisuus. Pelastusarmeijan siipien suojissa tehdään niin merkittävää yhteiskunnallista ja hengellistä työtä, ettei sillä ole varaa jättää mielikuvaansa himmenemään. Ensin uudistui Pelastusarmeijan mainonta Pelastusarmeija lähti uudistamaan brändimielikuvaansa uudistamalla ensin varainkeruukampanjoittensa mainontaa markkinointitoimisto Make it Simplen kanssa. Aluksi uudistui Joulupata-mainonta ja sitten luotiin Auta ihmistä -keräyksen ympärille uusi näkyvä keräysbrändi, jolle mm. presidentti Tarja Halonen antoi kasvonsa. Mainonta on saanut useita palkintoja kotimaassa, ja se on palkittu myös kansainvälisesti. Mainonnan myötä oli luontevaa uudistaa myös yhteisöilme Edellisestä yhteisöilmeen päivityksestä oli kulunut jo 10 vuotta. Se ei enää vastannut tämän päivän vaatimuksia mm. digitaalisessa ympäristössä. Ilmeen on suunnitellut ja toteuttanut useita merkittäviä brändiuudistuksia luonut suunnittelutoimisto Bond. Graafisesta ilmeestä vastaavat toimiston Helsingin studion suunnittelijat Toni Hurme ja Juha-Pekka Laurila. – Ilmeen uudistuksella on pyritty tuomaan Pelastusarmeija lähemmäksi ihmisiä ja tekemään auttamisesta ja avun pyytämisestä helpompaa. Raikas värimaailma, lämminhenkinen typografia ja kuvitukset on kaikki punottu yhteen tukemaan Pelastusarmeijan optimistista ja avointa viestiä. Visuaalisen ilmeen uudistuksessa tärkeää oli luoda selkeät raamit, jotta ilmeen toteuttaminen jatkossa on helppoa ja yhdenmukaista, kertoo pääsuunnittelija Hurme. Helposti lähestyttävä ilme kertoo julkaisuissa ja materiaaleissa valoisasta ja energisestä tämän päivän Pelastusarmeijasta. Uusi ilme luo brändiuudistukselle hyvän pohjan jatkaa muita toimenpiteitä uudistuksen tiellä eri kanavissa. Lue lisää: www.pelastusarmeija.fi Anne Fredriksson Markkinoinnin ja yritysyhteistyön vastaava 14 SOTAHUUTO

[close]

p. 15

Uusi ilme otetaan käyttöön asteittain kevään 2018 aikana SOTAHUUTO 15

[close]

Comments

no comments yet