Sotahuuto, 8/16

 

Embed or link this publication

Description

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu

Popular Pages


p. 1

SOTAHUUTO | KRIGSROPET | PELASTUSARMEIJAN LEHTI | ELOKUU 2016 | 4 € SOTAHUUTO ”Urheilussa ja elämässä ylipäätään kaikki on mahdollista, kun uskoo unelmiinsa, tekee töitä niiden eteen ja uskaltaa myös välillä pyytää apua.” Henry Manni & Aleksi Kirjonen: Rajoitteet ovat vain omassa päässä Sivut 6–7 RIO DE JANEIRON OLYMPIALAISET 5.–21.8. JA PARALYMPIALAISET 7.–18.9. SOTAHUUTO 1

[close]

p. 2

Muista syksyn miesten ja naisten kokoontumisemme – ilmoittaudu nyt! Naisten viikonloppu (Pohjoinen) 2.–4.9. Rokualla, NMKY:n leirikeskuksessa. Ohjelmassa pienryhmätyöskentelyä, saunomista, liikuntaa luonnossa, työpajoja ja muuta mukavaa... Mukana luutnantti Kaisa Mäkelä-Tulander, kapteeni Teija Heikinheimo ja kapteeni Hildegunn Sødal ja vapaaehtoisia pohjoisen osastoista. Lisätietoa ja ilmoittautumiset 12.8. mennessä: puh. 044 757 7879, kaisa.makela-tulander@pelastusarmeija.fi tai postitse: Pelastusarmeija Oulun osasto, Kaisa Mäkelä-Tulander, Pakkahuoneenkatu 17, 90100 Oulu Miestenpäivät 9.–11.9. Pelastusarmeijan lomakoti, Nummela. Täysihoito, 2 hh, hinta 60 € / osallistuja + liinavaatteet 10 € Rukousta, Sanaa, yhdessäoloa, Pyhän Hengen hoitoa ja paljon muuta... Omat opetusryhmät vasta-alkajille ja Raamattua jo hyvin tunteville. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: oman osastosi johtajalta, maksu 31.8. mennessä tilille Danske Bank FI92 8000 1900 1339 51 maksaessa viestikenttään: oma nimi/ Miestenpäivät 2016. Tervetuloa! Naisten viikonloppu (Eteläinen) 23.–25.9.2016 Pelastusarmeijan lomakodissa Vihdin Nummelassa. Yhdessä – haasteiden voittoon! Ohjelmassa opetusta Raamatun naisista, pienryhmätyöskentelyä, luovaa toimintaa, rukousta ja levollista yhdessäoloa naisten kesken. Viikonlopun hinta 60 € + matkat. Ilmoittautumiset 28.8.2016 mennessä. Ilmoittautumiskaavakkeet saat Pelastusarmeijan osastosta tai sähköpostista: deborah.miranda@pelastusarmeija.fi Elokuun raamatunlukuopas Vuoden 2016 aikana tutustumme Pelastusarmeijan opinkappaleisiin ja tarjoamme ohjattua raamatunlukua. Opinkappale 7: Me uskomme, että katumus Jumalan edessä, usko Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja uudestisyntyminen Pyhän Hengen kautta ovat välttämättömät ehdot pelastukseen. Rukousaihe: Pelastusarmeijan päämajassa tehtävä työ 1 2 Moos./2 Mos 40:34–38 2 Ilm./Upp 1:9–18 3 Luuk./Luk 9:28–36 4 2 Sam 1:17–27 5 2 Sam 2:1–16 6 1 Kor 2:1–5 7 Luuk./Luk 24:44–49 Avoimin mielin – Med öppna sinnen 8 Jer 7:1–7 9 Room./Rom 8:14–17 10 Matt 7:13–14 11 2 Sam 2:17–32 12 2 Sam 3:1–16 13 1 Kor 2:11–16 14 Ap. t./Apg 2: 29–40 Kääntyminen uskossa – Frälst genom tro 15 Aamos/Amos 8:4–7 16 2 Tim 4:1–7 17 Luuk./Luk 16:1–13 18 2 Sam 3:17–27 19 2 Sam 3:28–39 20 Ps 63:1–12 21 Ef 4:7–13 Yksi ruumis Kristuksessa – En kropp i Kristus 22 Joos./Jos 24:16–18 23 1 Kor 12:4–11 24 Luuk./Luk 9:46–48 25 2 Sam 4 26 2 Sam 5:1–16 27 Matt 15:1–11 28 Joh 3:1–8 Uudestisyntyminen – Pånyttfödelse 29 Jes 1:10–17 30 Jaak./Jak 1:22–25 31 Matt 23:1–12 2 SOTAHUUTO

[close]

p. 3

TÄSSÄ KUUSSA Ole paras versio itsestäsi! Muistan lapsuudestani isäni usein toteaman lauseen. Kun olin kokeillut jotain uutta, hän sanoi: ”Ei hullumpaa – ensimmäiseksi yritykseksi.” Siitä tuli kotonamme hokema. Lause saattoi kuulostaa lannistavalta, jos sen ymmärsi väärin. Mutta hän käytti sitä myönteisessä mielessä, rohkaisten minua yrittämään uudelleen, oppimaan, kehittymään ja olemaan paras mahdollinen versio itsestäni. Jos ollaan rehellisiä, harva meistä onnistuu täydellisesti ensi yrittämällä! Vähän fyysistä harjoitusta, muutama oppitunti kokeneemmalta, kertaus ja harjoittelu, tai määrätietoinen opiskelu – kaikki nämä auttavat meitä kehittymään. Lisätään tähän vielä omistautuminen ja sitoutuminen – tarpeelliset ominaisuudet, jotta pysymme motivoituneina silloinkin, kun tuloksemme eivät kehity niin nopeasti kuin ehkä toivomme. Eräs toinen lapsuusmuistoni on pyhäkoulusta. Lauloimme usein laulua, jossa olivat nämä sanat: Just as I am, young, strong and free, To be the best that I can be For truth and righteousness and thee, Lord of my life, I come. Nämä säkeet painottavat pyrkimystämme kehittymiseen, muistuttaen meitä, ettemme tavoittele parastamme vain itsemme vuoksi. Sen sijaan pyrimme hyödyntämään Jumalan meille antamat lahjat, taidot ja voimavarat saavuttaaksemme jotain, jonka arvo on pysyvää, iankaikkista. Muutimme hiljattain uuteen kotiin, joten olen joutunut hyvästelemään työtovereita ja seurakuntalaisia Virossa. Olen muistuttanut heitä Paavalin neuvosta: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Fil. 3:13b–14 Neuvo sopii hyvin jäähyväisiin, mutta miksei myös tervehdykseksi ensi kertaa kohdatessa! Pyrkikäämme siis olemaan paras versio itsestämme. Tai niin kuin amerikkalainen kirjailija ja poliitikko Ben Carson on sanonut: ”Tee parhaasi ja anna Jumalan tehdä loput.” Ced Hills ylisihteeri, everstiluutnantti Huomautus: lainaamani laulu on Englannin uudesta laulukirjasta numero 598 ”Just as I am, thine own to be”, Marianne Farningham (1834–1909). Lainaus on kolmannesta säkeistöstä. SOTA HUUTO ELOKUU 2016 Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. KRIGSROPET Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300, sotahuuto@pelastusarmeija.fi, www.pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 40 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 126. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: www.pelastusarmeija.fi, www.facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Saara Ertamo, Joona Junkkari Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali André Cox Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2016 ISSN 0356-3340 Kansikuva: Eero Juuti SOTAHUUTO 3

[close]

p. 4

KUUKAUDEN kolumni Tee parhaasi Monelle parhaansa tekemisestä tulevat mieleen huippu-urheilijat, tutut muusikot ja tv-tähdet. Ihmiset, jotka saavat usein meidän tavallisten tallaajien elämän näyttämään jotenkin keskinkertaiselta ja omat henkilökohtaiset suorituksemme vajailta. Harva säästyy kovilta suorituspaineilta elämässään. Pitäisi näyttää hyvältä kuin supermallit, laittaa ruokaa kuten Jamie Oliver, elää minimalistisessa design-kodissa, joka on aina siisti ja pölytön. Suuret saavutukset vaativat myös suuria uhrauksia. Ajattelemasi henkilöt ovat päässeet pitkälle ja ovat joutuneet samalla karsimaan monia tärkeitä asioita pois. Sisustusguruista ei ehkä olekaan pikajuoksijoiksi ja kauniit julkisuuden hahmotkin kokevat ihmissuhdeongelmia. Olemme luoneet mielessämme ihanneihmisen, jota kipeästi yritämme matkia, vaikka todellisuudessa häntä ei ole olemassakaan. niä askelia, yhden asian kerrallaan kohentamista. Taitoa tietää milloin tehdä ja milloin levätä. Jokaiselle on myös annettu lahjoja ja on hyvä laittaa ne käyttöön, yritä siis löytää välillä aikaa harrastuksillesi. Terveydelle tärkeitä asioita ovat muun muassa liikunta, hyvä ruoka, ihmissuhteet ja tunne-elämän tasapaino. Kun pystyy kaiken muun ohella antamaan aikaa lapsilleen, vanhemmilleen tai lähimmäisilleen, voiko sellainen elämä olla hukkaan heitetty? Raamatussa kuvataan kauniisti sitä, että kaikelle on aikansa. Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen. Saarnaajan kirja 3:1,4–6 Olen itse aloittanut viimein työt Kouvolan osastossa, eli 11 vuotta kestänyt haaveeni tehdä hengellistä ja sosiaalista työtä sekä 5 vuotta kestänyt haaveeni tehdä töitä juuri Pelastusarmeijassa on viimein toteutunut. Olen oppinut matkalla, ettei minun itseni tarvitse olla mitään erikoista, vaan voin huoletta antaa Jumalalle tilaa luoda jotain suurempaa kuin mihin itse kykenisin. Hengellinen kasvu onkin sitä, että Jumala kasvaa ja minä vähenen. Olen pohtinut paljon sitä, että jos en olisi luonnostaan itsenäisyyteen ja omavaraisuuteen pyrkivä, olisinko päässyt tavoitteeseeni jo vuosia aiemmin? Mutta oli asia niin tai ei, luotan, että Jumala osaa ajoittaa hetket juuri oikein. Ja niin hän haluaa tehdä sinunkin elämässäsi, jos valitset Hänen polkunsa. Siunausta jokaiselle askeleellesi! Welma Mäkiö sotilasavustaja, Kouvolan osasto Tekeminen on osa elämää, mutta ei koko ajan. Lepo on tärkeä osa sitä, että tekee parhaansa. Elämä kun on enemmän vaellusta kuin pikajuoksua. Välillä tuntuu, että nykymaailmassa ihmisten pitäisi suoriutua vuosi vuodelta tehokkaammin ja paremmin, väsymättä kuin kone. Uskossa elävä ihminen ei ole Jumalan silmissä lakkaamatta työtä tekevä kone, vaan Hänen rakas lapsensa. Miksemme voisi heittäytyä lapsen asemaan, tehdä parhaamme asioissa, joihin voimme vaikuttaa, ja uskoa että rakas Isä huolehtii siitä, mikä ei ole meidän käsissämme? Toki meistä jotkut ovat kuuluisia taidemaalareita, pikajuoksijoita, jääkiekkoguruja tai tunnettuja säveltäjiä, mutta jos juuri sinä et satu kuulumaan tähän pieneen ihmisryhmään, niin älä sure. Sinulle parhaansa tekeminen voi olla pie- ” Kun pystyy kaiken muun ohella antamaan aikaa lapsilleen, vanhemmilleen tai lähimmäisilleen, voiko sellainen elämä olla hukkaan heitetty? ” Kuva: m-imagephotography 4 SOTAHUUTO

[close]

p. 5

Pelastusarmeijan opinkappaleet 7 11 Pelastusarmeijan hengellinen perusta kiteytyy 11 opinkappaleeseen, joihin tutustumme Sotahuudossa tämän vuoden aikana. Luutnantti Kaisa Mäkelä-Tulander tutustuttaa meidät näihin suuriin teologisiin teemoihin maanläheisellä tavalla. Tässä kuussa kenttäkersantti Vesa Rohila todistaa opinkappaleen vaikutuksesta omassa elämässään. Tutustu Pelastusarmeijan opinkappaleisiin syvemmin – Pelastusarmeijan opin käsikirja ladattavissa osoitteesta: j.mp/opinkirja PELASTUSARMEIJAN OPIN KÄSIKIRJA Me uskomme, että katumus Jumalan edessä, usko Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja uudestisyntyminen Pyhän Hengen kautta ovat välttämättömät ehdot pelastukseen. Jotakin aivan uutta Muistan rippikouluoppitunnin 1980-luvulta. Opettaja selitti pelastusta, vanhurskauttamista, sovitusta, uskoa, armoa, uudestisyntymistä… Hän halusi korostaa, miten ihmeellistä on, että Jeesus pelastaa meidät, ei tarvita kuin usko. Minä raukka eksyin käsiteviidakkoon. Jeesus kuoli kaikkien tähden. Jumala ei tahdo jättää ketään ulkopuolelle eikä tehdä pelastusta vaikeaksi. Se ei ole järjen tai tiedon, vaan sydämen asia. Jumala ei aseta ehtoja. On vain annettava Jumalan pelastaa itsensä. Jumala ei voi antaa anteeksi, jos ihmisen mielestä ei ole mitään anteeksi annettavaa. Synti on ongelma, joka pilaa koko maapallon, Jumala-yhteyden ja ihmissuhteet. Sotkun selvittämiseksi tarvitaan katumusta, uskoa ja uudestisyntymistä. Katumus on sitä, ettei esitä parempaa kuin mitä on ja myöntää sen Jumalalle. Uudestisyntymisessä syntinen minä kuolee, ja uutta syntyy tilalle. Jumalan Pyhällä Hengellä varustama minä, joka pystyy hänen avullaan vastustamaan syntiä, joka on Paavalin sanoin pukeutunut Kristukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uudestisyntymisen jälkeen olisimme täysin synnittömiä. Emme enää ole synnin orjia, mutta se mahdollisuus on jatkuvasti olemassa, että teemme syntiä. Tarkoitus olisi kasvaa hyviksi ihmisiksi, mutta myös luoda rakastavia yhteisöjä ja säilyttää pallomme elinkelpoisena. Usko, uudestisyntyminen, pelastus, kasvu, hyvä elämä; ne kaikki ovat Jumalan armoa. Elämäsi kristittynä paljastaa, minkä arvoisena tuota armoa pidät. Saako se vaikuttaa kaikkeen sinussa, rohkaista sinua ottamaan riskejä, kuuntelemaan herkästi Pyhän Hengen ääntä, maksoi mitä maksoi? Vai tekeekö armo sinut laiskaksi, asenteella ”kaiken saa kuitenkin anteeksi, miksi siis vaivautua?” Pelastus ei ole käsitteiden hallintaa, vaan rohkeaa elämää, seikkailua ja kasvua armon varassa. Parasta mitä voi olla. Kaisa Mäkelä-Tulander luutnantti Ajatuksiani opinkappaleesta: Uudestisyntymisen ihme Sain Jumalan armosta syntyä uudelleen reilu 30 vuotta sitten erään seurakunnan alttarilla. Minulla ei ollut tähän ihmeelliseen tapahtumaan mitään ansiota. Sain yksin Jeesuksen Kristuksen ristin työn ansiosta tehdä parannuksen ja kääntyä. Sain oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Johanneksen evankeliumin 3. luvussa kerrotaan, miten Jeesus sanoi juutalaiselle hallitusmiehelle Nikodemokselle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Jumalan valtakuntaan ei pääse uuden tiedon, uuden opin tai uusien tekojen ansiosta. Siihen tarvitaan uusi syntyminen ylhäältä. Usko on Jumalan lahja, kuten Paavali opettaa Efesolaiskirjeessä: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2: 8–9) Uudestisyntynyt ihminen, minäkin kaikkine vikoineni ja puutteineni, saan elää Pyhän Hengen johdatuksessa. Jeesus vertaa Pyhää Henkeä tuuleen. Vapahtajamme sanoo: ”Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Jumalan kunniaksi kerron, että muutaman kerran on luokseni tullut minulle entuudestaan tuntematon veli tai sisar Jeesuksessa, ja sanonut: ”Onpa hienoa tavata uudestisyntynyt veli.” Ihmeellisiä kohtaamisia! Kiitos Jumalalle! Vesa Rohila kersantti SOTAHUUTO 5

[close]

p. 6

Rajoitteet ovat vain omassa päässä! Vammaisyleisurheilijat Aleksi Kirjonen ja Henry Manni haluavat omalla positiivisella esimerkillään näyttää, ettei mikään urheilussa ja elämässä ole mahdotonta, kun uskoo unelmiinsa, tekee töitä niiden eteen ja uskaltaa myös välillä pyytää apua. Rio de Janeirossa kisataan 5.–21.8. olympialaisissa ja 7.–18.9. paralympialaisissa. Paralympialaisissa pyörätuolikelauksessa kilpailevalle 24-vuotiaalle Henry Mannille kisat ovat toiset laatuaan. – Taso on äärettömän kova ja mitalit todella tiukassa. Mutta totta kai tavoitteena on voitto! Henry toteaa leveästi hymyillen. Haastatteluhetkellä kuulantyönnössä, kiekon- ja keihäänheitossa kilpailevan 23-vuotiaan Aleksi Kirjosen osallistuminen on vielä avoinna. – Ykköslajiani kuulantyöntöä ei Riossa ole. Tilanne selvisi meille viime syksyllä, kun olimme lyömässä kuulassa kaikkea peliin ja lähdössä kullasta taistelemaan! Nyt mukaan pääseminen kiekonheitossa vaatii jo suurta onnistumista. Synnynnäisesti liikuntavammaiset Aleksi ja Henry ovat aina olleet aktiivisia liikunnan ystäviä. – Ala-asteen 5. luokalla nykyinen valmentajani Markku Niinimäki kävi koulullani esittelemässä heittolajeja, ja siitä kipinä lähti! Yhden leirin jälkeen huomasin harrastavani sitä tosissani! Aleksi kertoo. – Vuonna 2004, kun näin Leo-Pekka Tähden voittavan kultaa Ateenan paralympialaisissa – se sytytti kipinän ratakelaukseen, Henry paljastaa. Aleksi ja Henry ovat molemmat saavuttaneet menestystä urheiluareenoilla. Aleksi sai kuulantyönnössä MM-pronssia 2013 ja EM-kultaa keihäänheitossa 2014. Henry saavutti MM-hopeaa 400 metrin ja pronssia 800 metrin ratakelauksessa MMkisoissa 2015. Kesäkuussa Henry kelasi EM-kisojen mestaruuden niin 100, 200 kuin 400 metrillä ja Aleksi saavutti pronssia kuulantyönnössä. Urheilu on antanut nuorille miehille paljon ja he vilpittömästi suosittelevat sitä muillekin: – Uskaltakaa unelmoida, ja kuunnelkaa vanhempia ja kokeneita harrasta- jia! Kaikista ei tule tähtiä, mutta ystävät ja matka, jonka harrastuksen parissa voi kokea, voi rikastuttaa elämää suunnattomasti. Vastoinkäymisiä tulee kaikille ja todelliset mestarit erottuvat, kun niistä noustaan! Suomalaisella sisulla Urheilu-uran ohella miesten todellisena sydämenasiana on ”Rajoitteet ovat vain omassa päässä” -kampanja ja sen taustalla Aleksin ja Henryn pyörittämä yritys, Toimintakaksikko TFP (Team Finnish Power). Miehet ystävystyivät urheilun parissa ja Team Finnish Power sai alkunsa miesten ollessa ensi kertaa yhteisellä kisamatkalla. – Kisojen ohessa aloimme temppuilla pyörätuoleilla, kuten hyppiä rappusia. Kuvasimme temppujamme videolle. Vauhdikkaalle kaksikolle piti keksiä nimi ja näin syntyi Team Finnish Power. – Nimi lähti vitsistä, mutta se vakiintui. ”Viralliseksi” se muuttui, kun loim- 6 SOTAHUUTO

[close]

p. 7

me nettisivut tfp.fi ja aloimme julkaista Youtube-videoita sillä nimellä. TFP:n puitteissa Aleksi ja Henry haluavat levittää ”Rajoitteet ovat vain omassa päässä” -sanomaa. He pitävät luentoja ja puheita kouluissa, yrityksissä ja tapahtumissa. – Kerromme omaa tarinaamme, avaamme ”Rajoitteet ovat vain omassa päässä” -sanomaa, ja motivoimme ihmisiä. Kauttamme voi tilata myös toiminnallisia päiviä, kuten pyörätuolirataa, jossa niin terveet kuin vammaisetkin pääsevät opettelemaan pyörätuolilla menoa ja pientä kikkailua. Temppuradat ovat varsinkin terveille silmiä avaavia kokemuksia! Aleksi paljastaa. – Lisäksi teemme paljon videoita, kuvia ja materiaalia, jota jaamme nettisivuillamme ja facebookissa. Nettisivuilta löytyy myös verkkokauppa, josta esimerkiksi paidan ostamalla voi tukea toimintaamme. Mitä ”Rajoitteet ovat vain omassa päässä” tarkoittaa Aleksille ja Henrylle? – Se tarkoittaa meille, että urheilussa ja elämässä ylipäätään kaikki on mahdollista, kun uskoo unelmiinsa, tekee töitä niiden eteen ja uskaltaa myös välillä pyytää apua. Mottoa voi soveltaa moneen eri elämän osa-alueeseen. Esimerkiksi pyörätuolissa olevana voit jäädä surkuttelemaan ”Vitsi, en voi pelata fudista” tai voit valita positiivisen elämänasenteen ja ajatella niitä loputtomia mahdollisuuksia mitä maailma tarjoaa. Sanomaa voi soveltaa elämässä vaikkapa painonpudotukseen tai vanhemmuuteen – melkeinpä mihin tahansa! Aleksi kuvailee, ja Henry täsmentää: – Pyrimme antamaan ihmisille energiaa ja uskoa itseensä ja maailmaan. Uskomme hyvän fiiliksen kantavan pitkälle! Rajoitteetonta tsemppiä! Ihmiset kamppailevat elämässään monenlaisten rajoitteiden kanssa. – Työ- ja perheongelmat, taloudellinen epävarmuus, oma keho, minäkuva. Uskomme, että on avuksi, kun tekee asioita, joista oikeasti nauttii. Ja avun pyytäminen ja oman heikkouden myöntäminen ovat arvostettavia ominaisuuksia. – Pelkoa ja epävarmuutta on paljon, ja pyrimme niitä ja turhia ennakkoluuloja murtamaan. Videoilla miehet ovatkin rikkoneet monia ennakkoluuloja: he ovat muun muassa tehneet autonvetoa pyörätuoleilla, tanssivideon JaMam’s Cats tanssiryhmän kanssa ja Aleksi on suorittanut takaperin voltin pyörätuolilla. – Videoilla haluamme murtaa tabuja vammaisuudesta ja tuoda erilaisuuden rikkautta ja sisäistä kauneutta esille. Kaiken ytimessä on toki ystävyys ja hauskanpito! – Lapset sanovat usein, että pyörätuolit ovat tosi siistejä ja että he haluaisivat kotiinsakin sellaisen. Se ainakin kertoo, että ennakkoluuloja pyörätuolia kohtaan ei ole. Haluamme näyttää esimerkkiä ja rohkaista. Voit tehdä asioita, joita et edes itse uskonut mahdolliseksi! Onnistumisen tarinat saavat miehet herkistymään. – Niitä on monia: painonpudotukset, omien pelkojen voittamiset, unelmien toteuttamiset. Kun kuulemme, että olemme toimineet inspiraationa, ne ovat hetkiä, jotka tuovat isollekin miehelle tipan linssiin! Silloin ei tarvitse miettiä, olemmeko oikealla asialla. Asian parissa miehet tulevat työskentelemään jatkossakin. – Aito halu auttaa ihmisiä kantaa pitkälle. ”Tätä pitäisi päästä kaikki kokeilemaan”, on paras palaute, jota saamme. Ihmiset näkevät, että kumoamme ennakkoluuloja ja luomme uskoa, Henry toteaa ja Aleksi päättää: – Toivottavasti pääsemme mahdollisimman monia ihmisiä kannustamaan ja tsemppaamaan – positiivisesti elämässä eteenpäin! Toni Kaarttinen Kuvat: Eero Juuti, Kasperi Lehtovaara Aleksi on yksi harvoista, joka on pystyneet takaperin volttiin pyörätuolilla. – Hikiset rappusten kiipeämiset ja unelmien eteen töiden tekeminen palkittiin! Rajoitteet vain omassa päässä: tfp.fi/ facebook.com/teamfinnishpower Youtube: TeamTFP SOTAHUUTO 7 © Markus Ekman

[close]

p. 8

Miestenpäiviltä ystäviä ja ymmärrystä Vuosittain Nummelan lomakodilla järjestetään miestenpäivät, jolloin miehillä on tilaisuus kokoontua yhteen rukoilemaan, kuulemaan Sanaa, keskustelemaan ja viettämään mukavaa aikaa yhdessä. Sotahuuto vieraili edellisillä päivillä ja tiedusteli, mitä on olla mies modernissa maailmassa? tai hävettävää. Toivomme, että miehet saavat uskoonsa vahvistusta. Mukana on myös heitä, joille uskonasiat eivät ole vielä selvillä, ja heille toivomme näiden päivien antavan kipinän uskon etsimiseen ja löytämiseen. Miehet ovat saapuneet päiville ympäri Suomea. – Puolet on käynyt aiemmin ja toinen puoli ensikertalaisia. Tämä kertoo mielestäni kahdesta positiivisesta asiasta: Osastoihin on tullut mukaan uusia miehiä, ja he, jotka ovat olleet aiemmin mukana, ovat pitäneet päivistä ja mielellään palaavat. Olemme kiinnostuneet nykyisestä mieskuvasta. Mitä sinun mielestäsi kuuluu moderniin miehisyyteen? – Oma paikkansa ottaminen. Elää täyttä elämää tässä hetkessä, oikealla kristillisellä tavalla. Mutta miehiltä odotetaan sopeutumista. Nykyaika asettaa paljon vaatimuksia – niin miehille kuin naisillekin. On haaste löytää oma itsensä ja elää se mukaisesti. pahtuu, miehet saattavat istua yhdessä vaiti. Tässä kohdin kysytään osastonjohtajalta kykyä ohjata miehille vastaavaa aktivoivaa tekemistä. Onko miehen usko erilaista? – Usko on kaikille sama, mutta se voi ilmetä eri tavalla. Nainen on usein uskossaan ja elämässään eloisampi ja rohkeampi. Mies helpommin kätkee tunteet sisimpäänsä. Mutta usko on aina uskoa – ei ole oikeaa ja väärää tapaa, Seppo toteaa lopuksi. Ystäviä ja ymmärrystä Lounas on päättynyt ja miehet ovat siirtyneet ulkoaktiviteettien pariin. On puolentoista tunnin mittaisen vapaamman ohjelman vuoro ennen iltapäivän Sanan kuulolle kokoontumista. Visa on istumassa pihalla nauttien raikkaasta syyspäivästä. Kapteeni Seppo J. Takala: – Tämän päivän mies osaa pyytää apua, kun on todellinen hätä. Aurinko paistaa, ilma on raikas ja syyspäivä kauneimmillaan. Nummelan lomakodin ulko-ovella vastaan tulee kutsuva ruoan tuoksu, miestenpäivien lounas on juuri menossa. Ruokailutilasta kuuluu reipasta puheensorinaa ja aterimien kolahduksia… hiljakseltaan salista poistuu tyytyväisen ja ravitun näköisiä miehiä. Siirrymme kapteeni Seppo J. Takalan kanssa sivuun keskustelemaan. Millaisia asioita miestenpäivillä käsitellään? – Tämä on Kristus-keskeinen viikonloppu. Haluamme muistuttaa miehiä, että uskon tunnustamisessa ja Kristuksen seuraamisessa ei ole mitään pelättävää Miehet ajautuvat naisia helpommin sosiaalisiin ongelmiin – faktaa vai fiktiota? – Naiset ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia jaa tutustuvat helpommin toisiinsa, miehet ovat puolestaan usein sulkeutuneempia. Juuri yksinäisyys ja sulkeutuneisuus altistavat ongelmakierteeseen. Kun siihen lisätään päihdyttävät aineet, niin katastrofi on valmis. Lohdutusta haetaan väärästä paikasta. – Tämän päivän mies osaa pyytää apua, kun on todellinen hätä. Mutta kynnys on silti korkeampi. Nainen reagoi helpommin signaaleihin, kun tarvitsee apua. Mies yrittää vielä selvitä omin avuin. Miesten ja naisten välinen ero sosiaalisuudessa näkyy myös seurakuntaelämässä. – Naiset usein löytävät heti seurakunnassa seuraa toisistaan, muodostuu pöytäkuntia ja alkaa yhteisen toiminnan kehittely. Miehillä näin harvemmin ta- Visa: – Yhteiskunta on miehelle vaatimuksineen haastava, erityisesti jos on tippunut arjen ulkopuolelle. 8 SOTAHUUTO

[close]

p. 9

Miestenpäiviin kuuluu niin Sanaa, rukousta kuin myös liikunnallista yhdessäoloa. Frisbeegolfottelu täydessä vauhdissa. – Tämä on minulle uutta. Olin mukana Armeijan juhannusjuhlilla ja nyt täällä. Minulla ei ole kristillistä taustaa, mutta se on tullut nyt mukaan näissä Pelastusarmeijan tapahtumissa – ja se on tuntunut ihan luontevalta. Täällä on mukava ilmapiiri, hyvät ihmiset ja kristilliset arvot. Visa on kohdannut elämässään haasteita. – Yhteiskunta on miehelle vaatimuksineen haastava, erityisesti jos on tippunut arjen ulkopuolelle. Kun näin tapahtuu, on kaltaiselleni miehelle avun hakeminen ja pyytäminen vaikeaa. Onneksi itselläni päihteet eivät ole syy elämänhallinnan kärsimiseen. Tämä on vahvuus, kun ponnistan takaisin jaloilleni. – Meillä kaikilla on oma historia ja on ollut hyvin opettavaista kuulla erilaisia elämäntarinoita. Vaiherikas elämä on ollut Jean Cousinerilla, joka muutti Mauritius-saarilta Suomeen vuonna -86. Jean perusti Turkuun ravintolan, myöhemmin luopui tästä ja on juuri päässyt eläkkeelle. Pelastusarmeijassa Jean on mukana viidettä vuotta. – Olen tehnyt vapaaehtoistyötä. Olen ammatiltani kokki, joten olen ollut muun muassa miestenleirillä laittamassa ruokaa. Uskon Jumalaan, ja pidän Pelastusarmeijan jumalanpalveluksista paljon. Jean muistuttaa, että asioista puhuminen on tärkeää. – Kerran joukko miehiä kävi kimppuuni ja pahoinpiteli minua. Valitettavasti jotkut purkavat pahaa oloa aggressiivisuudella. Mutta en suostu pelkäämään, keskustelemalla asiat on selvitetty ja uhkaavat tilanteet ovat lauenneet tätä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Leirille Jeanin houkutteli seura. – Tykkään tutustua ihmisiin – uusia kontakteja ja kavereita. Saa rukoilla ja uskoa yhdessä. Make on samoilla linjoilla. – Olen ollut neljä vuotta työttömänä. Se tarkoittaa, että tässä on ollut 1 200 samanlaista päivää takana. On mukavaa saada päiviin vaihtelua ja tavata ihmisiä. Ei ole ilo olla oman elämänsä vanki. Työttömyysajan verran Make on ollut myös Pelastusarmeijassa mukana. – Aiemmin hyvin aktiivisesti, viisi kertaa viikossakin. Mutta olen muuttanut kauemmaksi, niin nykyään käyn osastolla noin kerran viikossa. Hetket osastolla ovat tärkeitä. Make on neljättä kertaa miestenpäivillä. – Täällä on kaikki todella hyvin, mutta sen huomaa, että tämä paikka on rakennettu lapsia ajatellen. Polvillaan saa olla kun naamansa pesee, Make naurahtaa. Kahden lapsen isälle isyys on miehisyyden ydin. – Raja sukupuolien välillä on hämärtynyt ja miehet ovat ottaneet paljon nais- Jean Cousiner: – Keskustelemalla asiat selviävät. ten töitä tehdäkseen ja toisinpäin. Vaikka isä ei lasten puheissa tunnu äidin tavoin tärkeältä, niin isä tuo turvaa ja läsnäoloa. Kasvatus tapahtuu vain näkymättömämmin kuin ennen. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen Miestenpäivät 9.–11.9. Pelastusarmeijan lomakoti, Nummela Täysihoito, 2 hh, hinta 60 € / osallistuja + liinavaatteet 10 € Rukousta, Sanaa, yhdessäoloa, Pyhän Hengen hoitoa ja paljon muuta... Omat opetusryhmät vasta-alkajille ja Raamattua jo hyvin tunteville. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: oman osastosi johtajalta, maksu 31.8. mennessä tilille Danske Bank FI92 8000 1900 1339 51 maksaessa viestikenttään: oma nimi/Miestenpäivät 2016. Tervetuloa! SOTAHUUTO 9

[close]

p. 10

KRIGSROPET Kolumn Att göra sitt bästa Att göra sitt bästa – det är något otroligt viktigt för oss. Men vad betyder det egentligen? Att göra mitt bästa, men vad är det bästa och det bästa för vem? Jag är långt ifrån säker att om jag ska göra mitt bästa att det i alla lägen gagnar mig bäst. Och räcker det verkligen att göra sitt bästa. Eller vad händer då när man inte klarar av att göra sitt bästa, dom gångerna man når bara till sitt sämsta eller ”nu blev det inte bättre än så här”? Vari ligger mitt värde som människa? I mina prestationer eller att jag försökte göra mitt bästa fast jag ej räckte till. Eller är jag duglig och värdefull oavsett? Vad blir kvar när det bästa blir det sämsta eller inte räcker till, när kraven och förväntningarna bara växer och krymper ens själ till slut! Jag skulle vilja fråga vad Gud tänker kring detta. Det låter ju så ädelt och fint med att göra sitt bästa men ändå får jag en klump i halsen av hela tanken, vänder in och ut på mig själv och hittar inte riktigt vägen, eller stigen som tar mig till gläntan där det är lättare att andas. När jag tänker på vilka Jesus kallade till sina lärjungar – visserligen ville de mycket, åstadkom en hel del, men gjorde de alltid sitt bästa? Vem klarar av att bedöma vad är ens bästa! Och jämfört med vad? Vilka är de människor som Bibeln lyfter fram – individer som alltid lyckas göra det bästa eller enkla och trasiga människor som kommer till Gud för att hitta nytt mod och förtröstan. Jag läser och förstår att de är människor som tillåter Gud förvandla dem, som är villiga att låta Gud beröra dem så att livet får en annan gestalt. Jag undrar vad Gud skulle säga till mig om vi kunde ha ett samtal om detta. Alldeles säkert och barnsligt tror jag att han skulle vilja att vi först kokade en god kanna té för att finna lite vila. När väl stressen lagt sig en smula skulle vi kunna börja föra ett samtal om det som är väsentligt. Likt en sensommarkvällens varma bris skulle oron få vika och hans frid skulle nå mitt innersta. Han skulle innesluta mina tankar, tvivel och hopp i sin frid. Kanske skulle han påminna mig om att han vill helighet men att han är barmhärtighet. Jag tror jag ska sluta pressa och tvinga mig att göra mitt bästa. Jag gör så gott jag kan och låter Gud göra sitt bästa i mig och genom mig. Mia-Lisa Alhbin major 10 SOTAHUUTO Solhem på vykort. Teckning: Gero Mylius © Föreningen Alva Forsius minne rf Uppe på backen står det gula trähuset, en liten sol som lyser långt ut över Borgå centrum. Här verkar Frälsningsarméns daghem Solhem med plats för 53 barn för tillfället. – Vi har en syskongrupp och dessutom grupper för små och lite större barn. Syskongruppen verkar på finska och de två andra grupperna är svenskspråkiga. Hos oss hör barnen båda språken dagligen. Det blir en naturlig attitydfostran till att se tvåspråkigheten som en rikedom och inte som en börda, säger ledaren för daghemmet Solhem Heli Böök. Under tant Alvas beskydd Daghemmet Solhem har en rik historia. Borgåbördiga Armépionjären och moderskapets förespråkare Alva Forsius lät uppföra ett barnbördshus i Borgå, först i hyrda lokaliteter och sedan som en större enhet med 12 platser. Alvas iver tog inte slut därmed utan följande år 1914 lät hon bygga mödra- och barnhemmet Solhem intill barnbördshuset. Hit fick ensamma och nödställda mödrar komma med sina barn genast efter nedkomsten och stanna i sex månader. I Solhem fick modern hjälp med att reda upp sin livssituation och ta hand om sitt barn. Ibland blev adoption den sista utvägen. Som daghem har Solhem verkat sedan 1957 så nästa år blir det orsak att fira. Men först blev Alva firad med en staty i våras. På området mellan Solhem och det forna barnbördshuset står Alva staty med ett barn i famnen och blickar ut mot daghemmet. Hon skulle säkert ha glatt sig vid åsynen av de sjungande daghemsbarnen vid avtäckningsceremonin. – Barnen framförde två sånger. Först på svenska ”Jag ska måla hela världen, lilla mamma”. Barnen sjöng den för att hedra alla forna, nutida och kommande generationers mammor. Den andra sången var en finskspråkig söndagskolsång som handlade om välsignelse och tacksamhet. Barnen var engagerade till hundra procent – det blev en fin upplevelse för dem att minnas! Heli Böök är rörd när hon berättar. Daghemmet har medverkat också i andra evenemang under Alva Forsius jubileumsår. På daghem-

[close]

p. 11

Ledaren för daghemmet Solhem – Heli Böök Solhem – Flickornas prinsessalek pågår Solhems daghemsbarn sjungandes vid avtäckningsceremonin av Alva Forsius staty daghemmet på backkrönet I vårt förra nummer av Sotahuuto berättade vi om Alva Forsius, pionjären i Frälsningsarmén i Finland som helhjärtat ställde upp för ensamma blivande mödrar. Det som i början var Frälsningsarméns mödra- och barnhem Solhem är idag ett daghem där Alvas andliga arv lever vidare i glada och människonära verksamhetsformer. mets vårfest serverades en särskild Alva-bakelse som ett lokalt bageri hade producerat och Solhem syns på de kort som tryckts jubileumsåret till ära. Barnen har också målat en tavla föreställande Solhem idag. Tavlan är till påseende i Borgå museums lekhörna under utställningen Alva Forsius 150. Efter utställningen får daghemmet tavlan som minne. – Vi har berättat för barnen vem tant Alva var och vad hon gjorde och barnen har varit mycket motiverade och inspirerade. Tant Alva betyder mycket för oss alla, konstaterar Heli med ett varmt leende. Medmänsklighet, kärlek och en öppen famn Heli Böök kom till Solhem som barnträdgårdslärare 1988 och från och med 1993 har hon varit daghemmets ledare. Arbetet har alltid kännts meningsfullt trots de utmaningar som vardagen fört med sig och Heli har aldrig tänkt på att lämna Solhem. – Vi har en god arbetsgemenskap och det betyder mycket för mig att vår värdegrund är mildare och mer eftertänksam än i många andra daghem. Vi är inte bara en del av ett maskineri. Vi vill ta barnens enskilda behov i beaktande – det har hög prioritet hos oss. Så har också Solhem fått god respons av föräldrarna för ett helhjärtat utfört arbete. – Föräldrarna har ofta poängterat hur mycket de uppskattar att vi tar barnen i famn, lyssnar på dem och pratar med dem. Vi lär dem grundläggande beteenden och hur man tar hand om sin kompis. – Systemet får inte köra över det mänskliga, närvaron människor emellan är allra viktigast. Vi är medvetna om familjernas behov och pratar mycket med föräldrarna. Vi vill att föräldrarna tryggt ska kunna lämna sina barn hos oss. Det här grundar sig på kristna värderingar. Varje vecka besöker ledaren för Borgå kår Hannu Lindholm oss och håller söndagsskola för barnen. Lutherska kyrkan blir bekant för barnen genom besök där inför helger. Vid måltiderna välsignar vi maten och tackar för den. – Allt vi gör genomsyras nog av den kristna tron. I vårt sätt att arbeta, säger Heli glatt. En annan sak som också fått beröm är husmanskosten! – Många är mycket nöjda med att vi har ett eget kök och att vi bjuder på god husmanskost. Vår köksa berättade nyligen för mig hur en mamma en dag hade fattat henne i ärmen och sagt: ”Aj, det är du som är syndabocken!” Köksan ryckte till och mamman fortsatte: ”…till att vårt barn vägrar att äta hemma. Han säger bara: ’Maten på dagis är så god, gör du mamma likakadan!’” berättar Heli med ett skratt. Heli tycker att Solhem gör skäl för sitt namn. – Namnet Solhem sammanfattar den anda som här råder. Många familjer har gått in och ut genom dessa dörrar och vi är glada över att ha kunnat erbjuda en god dagvård i flera årtionden. Toni Kaarttinen Foto: Toni Kaarttinen Tämä artikkeli on luettavana suomeksi elokuussa kotisivuillamme: pelastusarmeija.fi Utställningen Alva Forsius 150 Borgå museum, Holmska gården, Mellangatan 11, Borgå 16.6.-18.9.2016 porvoonmuseo.fi SOTAHUUTO 11

[close]

p. 12

ARMEIJASSA TAPAHTUU Uusia jäseniä Porin osastossa Eila Hyppönen, Päivi Aalto ja Olavi Kuusisto siunattiin siviilijäseniksi 22.5. Kuvassa keskellä osastonjohtajat, kapteenit Seppo ja Tuula Takala. Yhdessä iloiten, Jumalan siunauksessa. Testamenttiasiain infotilaisuudet jatkuvat syksyllä Haluaisitko tehdä hyvää vielä poismenosi jälkeenkin? Voit tehdä testamentin Pelastusarmeijalle. Lisätietoa: pelastusarmeija.fi/testamentti Osmo Halonen osmo.halonen@pelastusarmeija.fi puh. 040 568 7298 Jäähyväiskonsertti Lahden päiväkodissa Viime heinäkuussa Pelastusarmeijan Lahden päiväkoti sulki ovensa. Tästä syystä päiväkodin kevätjuhlia vietettiin kauniin jäähyväiskonsertin merkeissä. Päiväkodin johtaja Hellevi Jokinen kertoo konsertin tunnelmista. Meillä oli hieno ja mieleenpainuva jäähyväiskonsertti 25.5. Aamupäivän kenraaliharjoituksissa oli yleisöä Lahden kristillisestä koulusta, ruotsinkielisestä koulusta ja päiväkodista. Sinfonia Lahdesta oli kahdeksan soittajaa mukana. He kävivät päiväkodilla jo edellisellä viikolla ja tekivät tulevien eskareiden kanssa oman sävellyksen. Illalla juhlimme 300 hengen voimin. Juhlassa olivat mukana vanhemmat, lapset ja kutsuvieraina eläkkeellä olevaa henkilökuntaa ja Lahden varhaiskasvatuspalvelujen väkeä. Mukana oli jopa päiväkotilainen 50 vuoden takaa, oman tyttärensä kanssa, joka oli myös ollut päivähoidossa vuosikymmen sitten. Juhlan juonena oli puhuva soittorasia, joka oli seurannut päiväkodin touhuja jo 75 vuoden ajan. Siihen oli tallentunut muistoja ja lauluja. Juhla käynnistyi Sinfonia Lahden soittaessa laulun ”Amazing Grace”. Jo alkuminuuteilla salin valtasi hieno tunnelma, kun laulu alkoi viulujen, alttoviulujen, fagotin, pasuunan ja rumpujen säestyksellä. Jokainen lapsiryhmä esitti omat laulunsa. Niihin antoi Sinfonia Lahden säestys hienon lisän. Tulevat eskarit esittivät oman sävellyksensä (kuva 1) ja myös henkilökunta lauloi laulun ”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa” (kuva 2). Monen vanhemmankin silmissä kimmelsivät kyyneleet! Pelastusarmeijan tervehdyksen toi everstiluutnantti Arja Laukkanen ja rukouksen piti kapteeni Saga Lippo. Allekirjoittanut piti loppupuheenvuoron. Juhlan lopuksi oli kahvi- ja mehutarjoilu kakkujen kera. Tarjoilun tuotteita ja tarvikkeita olimme saaneet lahjoituksina Keskolta, lähialueen S-marketeista, Prismasta ja Lahden Dilalta. Kiitämme lämpimästi. Juhla oli onnistunut, vaikka tunnelma oli haikea, sillä nyt on jäähyväisten aika. Tiloissamme, Lahden kristillisen koulun yhteydessä, aukeaa uusi kristillinen päiväkoti elokuussa 2016. Hellevi Jokinen Pelastusarmeijan Lahden päiväkodin johtaja Kuvat: Lahden päiväkoti 12 SOTAHUUTO

[close]

p. 13

KUUKAUDEN KAUPUNKI PORVOO Ihmisten kohtaaminen työn ytimessä Porvoon osasto on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Käynnissä on Keittomajakka, joka tuo Porvoon apua tarvitsevat sielut yhteen. Ihmisten kohtaaminen on punainen lanka, jolla Porvoon osastossa marssitaan eteenpäin. Porvoon osaston sosiaalisen työn kokoontuminen, Majakka, tuo 70–120 avuntarvitsijaa yhteen. Kello on lähestymässä puolta päivää, ja osaston tuoleista viimeisimmät täyttyvät. Alkamassa on Keittomajakka, Pelastusarmeijan Porvoon osaston sosiaalisen työn kokoontuminen. Ohjelma koostuu musiikista, hartaudesta ja keittoruokailusta. Ruokailun jälkeen vuorossa on avustuskassien jako. Majakka toimii joka toinen maanantai, vuorokerroin yleinen Keittomajakka ja yli 60-vuotiaille tarkoitettu Eläkeläismajakka. – Yleisessä Majakassa käy 70–120 henkeä, eläkeläisten majakassa noin 40– 70. Eläkeläisille olemme halunneet tar- jota oman Majakan, sillä meillä on vanhempia avuntarvitsijoita, jotka hiukan aristavat yleistä avustusmajakkaa. Osastomme on pieni, mutta avuntarve Porvoossa suuri. Listoillamme on 700 perhejäsentä, joista kuukausittain 300 perhettä hakee avustusta, paljastaa Porvoon osaston johtaja, kapteeni Hannu Lindholm. Sydän Jumalalle – käsi ihmiselle Veikko Tirranen on tullut esiintymään päivän Majakassa, laulamaan yhdessä Veikko Niskasen kanssa. – Arvostan, ettei Pelastusarmeijassa ole vain suuria puheita, vaan myös te- koja. Majakka on lähimmäisenrakkau- den ydintoimintaa: soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Majakkaa on järjestämässä reilun kym- menen vapaaehtoisen joukko, tänään mukana ovat muun muassa Merja Hon- gisto ja keittokauhan ääressä Kaisa Ven- ninen. – Olen ollut vapaaehtoisena täällä kuuden vuoden ajan. Kaikki sai alkun- sa auto-onnettomuudesta, jonka jälkeen en ole ollut työkykyinen. >>> SOTAHUUTO 13

[close]

p. 14

Osastonjohtaja, kapteeni Hannu Lindholm >>> – Rukoilin Herraa: ”Kai sinulla mi- nulle jotain käyttöä on?” Yhteiskristillisessä tilaisuudessa kuulin Pelastusarmeijan upseerin puhuvan, ja koin kuin Jeesus puhuisi minulle. Vakuutuin, että Armeija olisi minun seurakuntani, Merja kertoo ja jatkaa hymyillen: – Tämä sopii minulle kuin nenä päähän. Ihmisten kohtaaminen on tämän työn rikkaus. Myös Kaisa nauttii yhteydestä. – Tämä on minulle henkireikä. Ihanaa olisi jatkossa jalkautua enemmän ulos. Sopanjakoa torilla, Kaisa ehdottaa. Apuna ovat myös osaston sotilaat Christian Karlsson, Viola Ingelin ja Pirjo Salmela. Heille osasto on hengellinen koti. – Tulin Pelastusarmeijaan 7-vuotiaana, ja edelleen koen vahvasti tämän hengelliseksi kodikseni. Täällä voi hyvässä palvella Jeesusta Kristusta ja olla lähimmäinen heille, joilla ei ole ketään. Se on mielestäni Armeijan ydin – sydän Jumalalle, käsi ihmiselle, toteaa Christian. Porvoon osasto on pieni, ja se hiukan huolestuttaa sotilaita, mutta uskoa tulevaisuuteen on. – Hengellisesti suurin haaste on jo pidempään kestänyt laskusuhdanne jumalanpalveluskävijöiden määrässä, mutta kiinteä, noin 15 hengen ydinjoukko saapuu aina paikalle. Tulevaisuutta ajatellen täytyy vahvasti rakentaa uutta ja mennä ihmisten pariin. Pirjo Salmela on toiminut sotilaana melkein 46 vuoden ajan, ja hän oli osastossa mukana, kun Majakkaa ensi ker- Pirjo Salmela on ollut sotilaana melkein 46 vuotta. taa järjestettiin kymmenisen vuotta sitten kapteeni Saga Lipon johdolla. – Se alkoi pienestä, meillä oli noin 20 kävijää. Sain työkaverini avuksi tänne voileipien tekoon. Suurin osa nykyisistä vapaaehtoisista on Majakasta tulleita asiakkaita, jotka ovat halunneet auttaa. Meillä on täällä Porvoossa odottava ilmapiiri, odotamme että Jumala tekisi jotain suurta. Jumala tarttuisi kokonaisvaltaisesti asioihin. Koen iloa siitä, että muutamat Majakan kävijät ovat tehneet uskonratkaisun. Se lämmittää sydäntä, Pirjo toteaa hymyillen. Tällä kertaa Majakassa oli tarjolla maittavaa ja ravitsevaa lohikeittoa. Pöydän äärellä ateriaa on lopettelemassa VeliMatti. – Hyvää ruokaa! Olen saamani apuun erittäin tyytyväinen, avustuskassista saan tarpeellisimmat ruokatarvikkeet. Kyllä kaupungin tilan näkee, kun menet illalla puistoon. Okko on saanut avustuskassin ja hän nauttii vielä mukillisen kahvia osaston edustalla. – Käyn täällä silloin kun on vaikeaa. Työntekijät ovat mukavia, kiitos heille. Porvoossa taloudellinen tilanne on tiukka, kuten muuallakin maassa – joten on hienoa, että on näitä paikkoja, joista saa apua. Kanadasta Suomeen Majakan asiakkaat ovat lähteneet, ja ahkerat vapaaehtoiset ovat siivonneet paikat kuntoon. Istahdamme osaston johtajan, kapteeni Hannu Lindholmin kanssa Vapaaehtoinen Kaisa Venninen jakamassa lohikeittoa Majakassa. alas selvittämään mikä on tuonut suomalais-kanadalaisen Hannun Porvooseen. Hannu syntyi Helsingissä, mutta hänen ollessaan kaksivuotias perhe muutti Kawartha Lakesin alueelle Kanadaan, Torontosta pohjoiseen. Siellä Hannu varttui, opiskeli ja sieltä lähti maailmalle. Vuonna -75 Hannu kohtasi elämänsä rakkauden Gerryn. 80-luvulla perheeseen syntyi kaksi tytärtä: Kirsty ja Caylan. Molemmilla tyttärillä on kolme lasta ja he asuvat lähellä toisiaan Toronton seudulla. – 30 kilometrin päässä toisistaan. Sellainen pieni kanadalainen iltalenkki, Hannu naurahtaa. Elämä ei aina kulkenut oikealla polulla ja Hannu ajautui alkoholiongelmaan. Vuonna -94 Hannu päätti puuttua asiaan ja alkoi käydä paikallisessa AA-kokouksessa. Siellä Hannu kohtasi ystävän, joka johdatti Hannun elämän täysin uusille raiteille. – Hän sanoi tietävänsä mitä tarvitsen ja antoi minulle lapun, jossa oli katuosoite Kingstoniin, Ontariossa. Seuraavana sunnuntaina ajoin sinne ja näin, että kyse oli Pelastusarmeijasta. Ihmettelin, että miksi minun tänne piti tulla? Minulla on ruokaa, vaatteita ja hyvät tulot. Mutta menin sisälle ja pelastuin! Vuoden sisällä Hannusta tuli Pelastusarmeijan sotilas. Aiemmin Kanadan puolustusvoimissa työskennelleelle Hannulle virkapuku oli tuttu asu. Gerry valmistui sotilaaksi -02 ja -03 Lindholmit menivät yhdessä upseerikouluun. Heidän ensimmäinen yhteinen määräyksensä oli Thompsoniin, Manitobaan. 14 SOTAHUUTO

[close]

p. 15

– Se oli nikkelikaivosalue, hyvin vaurasta seutua. Mutta alueella oli myös köyhyyttä. Läheisyydessä toimi 22 intiaanireservaattia, ja melkein kaikki avustettavamme olivat näistä reservaateista, Hannu paljastaa. Tämän jälkeen Lindholmit kerkesivät vuoden verran palvella Dauphinissa, Manitobassa, kunnes saivat kutsun Suomeen. Pelastusarmeijan kansainvälisellä päämajalla on lista paikoista, joihin kaivataan upseereita. Kieltä taitavana Hannua pyydettiin harkitsemaan muuttoa Suomeen. – Kanadan Pelastusarmeijan tavoitteena on, että 10 % upseereista palvelisi muualla maailmalla. Perusteellisen harkinnan ja rukoilun jälkeen vastasimme myöntävästi. Lindholmit saapuivat Rauman osastoon -08. Tämän jälkeen he palvelivat Kajaanissa ja Helsingissä. Nykyinen määräys on Hannulle ja Gerrylle ensimmäinen, jossa he työskentelevät eri paikoissa. Gerry toimii koulutus- ja opintosihteerinä upseerikoululla, Helsingissä. Tilanne on avioparille haasteellinen. – Yhteistä aikaa ei ole paljon. Olemme aina olleet läheisessä avioliitossa ja olemme toistemme parhaimpia ystäviä, joten tilanne on outo. Mutta auttaa, kun voimme keskustella toistemme kanssa töistämme – heitellä ajatuksia ja ehdotuksia. Myös se, että olemme Suomessa, tarkoittaa että olemme kaukana lapsistamme ja lastenlapsistamme. Pidämme yhteyttä Skypen välityksellä, mutta se ei ole sama asia kuin olla fyysisesti läsnä. Mutta emme valita, olemme tehneet sitoumuksen Jumalan kanssa ja olemme valmiit tekemään myönnytyksiä siinä mielessä. Jääkiekko on Hannulle tärkeä Armeijan ulkopuolinen henkireikä. – Pikkupojasta asti jääkiekko on ollut minulle rakas harrastus. Nyt upseerina minulle on ollut tärkeää olla mukana paikallisissa joukkueissa. Näin olen tehnyt kaikissa suomalaisissa kaupungeissa, joissa olen ollut määrättynä. – Kunnon ylläpitämisen lisäksi tärkeää on olla ei-uskovien joukkuekavereiden kohdattavana. He voivat kysellä ja keskustella uskonasioista kanssani. Jääkiekossa voin kohdata maallista maailmaa vapaalla, mutta uskovaisella tavalla. Ihmisten kohtaaminen Porvoon osaston viikko-ohjelma koostuu kahden viikoin välein toistuvasta Majakasta, tiistain raamattu- ja rukoustunnis- Osastonjohtaja Hannu Lindholm, sotilaat ja vapaaehtoiset yhteisellä ateriahetkellä ennen Majakan alkua. Alemmassa kuvassa seinätaulu, jos historiallisia kuvia Porvoon osastosta. ta ja sunnuntain rukouskokouksesta ja jumalanpalveluksesta. Osaston naiset kokoontuvat kuukausittain rukousaamiaiselle. Hannu vierailee viikoittain Solhemin päiväkodissa pitämässä pyhäkoulua. Lisäksi hän tekee säännöllisiä kotivierailuja. – Yritän käydä viikoittain parin, kolmen ihmisen luona, sillä tuolloin voimme keskustella ajan kanssa, mihin muun muassa Majakan puitteissa ei ole mahdollisuutta. Osaston sotilaiden ja ystävien tavoin Hannu painottaa ihmisten kohtaamisen tärkeyttä. – Työ ihmisten parissa on kaikkein tärkeintä – on tärkeää tarjota avun lisäksi sielunhoitoa. Asiakkaamme ovat naapureitamme, ja näen heitä kaupungilla. Silloin käytän mahdollisuuden keskustella heidän kanssaan ja rukoilla heidän puolestaan. Tulevaisuudessa Hannu näkee haasteita, mutta myös uskoa. – Pelastusarmeijan haaste on, ettei sitä aina nähdä seurakuntana. Jatkamme työtä ja toivomme näkevämme entistä enemmän sitoutuneita seurakuntalaisia keskuudessamme. Rukoilen, että useampi sielu näkisi tämän hengellisenä kotina. – Jumala on johdattanut Porvoon osastoa jo 126 vuoden ajan – ja tulee varmasti tekemään näin jatkossakin. Eteenpäin pitää marssia – ja vain Jumala tietää mitä tulee tapahtumaan! Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen Pelastusarmeija Porvoossa • Rauhankatu 39, Porvoo • pelastusarmeija.fi/porvoo • Osastonjohtaja, kapteeni Hannu Lindholm • Pelastusarmeijan osastoista toiseksi vanhin, perustettu 18.8.1890 • Osaston viikko-ohjelmaan kuuluu: joka toinen maanantai Keittomajakka, jossa ruokakassiavustus (vuorotellen yleinen avustus ja yli 60-vuotiaille tarkoitettu Eläkeläismajakka). Tiistai-iltaisin raamattu- ja rukousilta, sunnuntaisin rukouskokoontuminen ja jumalanpalvelus. Kerran kuukaudessa naisten rukousaamiainen. • Porvoossa toimii myös Solhemin päiväkoti. Tutustu Solhemiin tarkemmin sivun 10 ruotsinkielisessä artikkelissa. Ensi kuussa tutustumme Tarton osastoon SOTAHUUTO 15

[close]

Comments

no comments yet