Sotahuuto, 1/16

 

Embed or link this publication

Description

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu

Popular Pages


p. 1

SOTAHUUTO | KRIGSROPET | PELASTUSARMEIJAN LEHTI | TAMMIKUU 2016 | 4 € alle l a m u J Sydän elle s i m h i i – käs 8–9 Sivut SOTAHUUTO SOTAHUUTO 1

[close]

p. 2

Sanan Lauantaina 13.2.2016 Päivä klo 14 ja klo 16 kokoukset, välissä kahvitarjoilu Pelastusarmeijan Temppelissä, Uudenmaankatu 40, Helsinki Vierailijana Komentaja Birgitte Brekke-Clifton Lämpimästi tervetuloa! Sanan Päivät 16.4. Oulussa ja 17.4. Porissa Tammikuun raamatunlukuopas Vuoden 2016 aikana tutustumme Pelastusarmeijan opinkappaleisiin ja tarjoamme ohjattua raamatunlukua. Opinkappale 1: Me uskomme, että Vanhan ja Uuden testamentin kirjat ovat syntyneet Jumalan innoituksesta, ja että vain ne ovat kristillisen uskon ja toiminnan jumalallisena ohjeena. Rukousaihe: Työ Pelastusarmeijan osastoissa uutena vuonna 2016 Joh 2:23–25 1 Moos./1 Mos 2:4b–9 Hepr./Hebr 4:12 Jumalan sanan voima – Guds ords kraft 4 Fil 2:1–4 5 Joh 2:13–22 6 Joh 8:12 7 1 Sam 1:1–18 8 1 Sam 1:19–28 9 Hepr./Hebr. 10:19–25 10 1 Tess 2:13 Jumalan sana – Guds ord 11 Ap. t./Apg 8:14–17 1 2 3 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Mark 1:9–11 1 Sam 2:1–10 1 Sam 2:11–26 Jer 17:7–8 1 Joh 5:6–12 Room/Rom. 12:1–2 Jumalan tahdon tunteminen – Kännedom om Guds vilja Hepr./Hebr. 2:9–10 Joh 5:31–36 Job 28:20–28 Hepr./Hebr. 10:19–25 1 Joh 1:3–7 23 Ps 34:2–15 24 2 Tim 3:16 Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus – Skrift inspirerad av Guds Ande Aikuis- ja perhetyön sunnuntai/ Vuxen- och familjearbete söndag 25 2 Kor 1:3–7 26 Joh 4:46–54 27 1 Sam 2:27–36 28 1 Sam 3:1–14 29 Jes 40:5–11 30 Luuk./Luk 2:22–40 31 Miika/Mika 7:7–8 Etsi Herraa – Sök Herren 2 SOTAHUUTO

[close]

p. 3

TÄSSÄ KUUSSA Jokainen päivä Jumalan kanssa SOTA HUUTO TAMMIKUU 2016 Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. KRIGSROPET Frälsningsarméns tidning i Finland U usi vuosi merkitsee aina käännekohtaa. Käännämme katseemme kohti tulevaisuutta ja suunnittelemme uutta. Teemme uudenvuodenlupauksia, sillä haluamme elää paremmin ja terveemmin kuin ennen. On tärkeää pyrkiä eteenpäin ja yhä parempaan. Rohkeutta ja voimaa sinulle näihin pyrkimyksiin. Uusi vuosi voi olla myös pelottava asia. Viime vuoden lopulla tapahtui sekä Euroopassa että muualla ikäviä asioita. Tiedotusvälineissä puhuttiin paljon pelosta ja siitä, ettei pelolle saa antaa valtaa. Se on totta. Pelko sitoo meidät ja tekee meidät toimettomiksi. Silloin peli on menetetty, ja tällaista asennetta vastaan tulee taistella kaikin keinoin. Sen sijaan rakkauden läsnäolo elämässämme karkottaa pelon ja laittaa meidät liikkeelle hyvän puolesta. Jumalan lapsina voimme katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen, sillä hän on voittanut kaiken pahan. Meidän ei tarvitse jäädä pelon valtaan eikä vajota epätoivoon. Sen sijaan saamme joka päivä kulkea eteenpäin rohkeasti Jumalaan luottaen. Apuna tässä on matkakumppanimme Raamattu, josta saamme päivittäistä matkaevästä ja rohkeutta elämään. On hyvä aloittaa jokainen uusi päivä Jumalan sanaa lukien. Sitä varten monet kirkot ja kristilliset liikkeet laativat raamatunluku-oppaita. Raamatunlukuopasta voi seurata tänä vuonna myös Sotahuudon sivuilla. Raamatun pisin psalmi 119 ylistää Jumalan sanaa ja sen merkitystä muun muassa näin: Koko sydämestäni minä kysyn sinun tahtoasi, älä anna minun eksyä käskyjesi tieltä. Minä talletan kaikki ohjeesi sydämeeni, etten rikkoisi sinua vastaan. Kiitetty olet sinä, Herra! Opeta minut tuntemaan määräyksesi. Minä julistan ihmisille kaikki sinun päätöksesi. Minä iloitsen sinun liittosi tiestä niin kuin iloitaan rikkauksista. Minä tutkistelen sinun säädöksiäsi, pidän katseeni sinun poluillasi. Sinun käskysi ovat iloni, sinun sanaasi minä en unohda. (Ps. 119:10–16) Samassa psalmissa on myös yksi Raamatun kauneimmista jakeista. Rohkaiskoon se meitä eteenpäin tähän alkavaan uuteen vuoteen. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (jae 105). Siunattua uutta vuotta kaikille Sotahuudon lukijoille. Tilaukset: puh. (09) 681 2300, sotahuuto@pelastusarmeija.fi, www.pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 40 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 126. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: www.pelastusarmeija.fi, www.facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Johnny Kleman Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Eva Kleman, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Saara Ertamo, Joona Junkkari Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali André Cox Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Porvoo 2015 ISSN 0356-3340 Eija Kornilow everstiluutnantti Kansikuva: Toni Kaarttinen SOTAHUUTO 3

[close]

p. 4

KUUKAUDEN kolumni Heinäkuinen tiistaiaamu valkenee. Epäsäännöllisesti nukutun yön jälkeen avaan lentokoneen ikkunasuojan ja kurkistamme koko perhe ulos. Edessämme avautuu uusi kotimaa – paljon ruskeaa kaikkialla, niin, täällä onkin talvi heinäkuussa: Tervetuloa Etelä-Afrikkaan! Tervetuloa Sowetoon! jelmaosaston päällikkö ottaa matkalaukkumme omaan autoonsa. ”Tavataan centerissä”, hän huikkaa iloisesti. Ensimmäiset päivät kuluvat paikkoihin tutustuessa. Tämä on Bethany-koti isoille tytöille. Tuossa on Bethesda, koti pienemmille lapsille. Täällä temmeltävät Carl Sithole Memorial -päiväkodin lapset, jotka tulevat päivittäin naapurustosta. Lisäksi meillä on pihallamme koulu 300 lapselle. ”Tässä ovat uudet johtajanne, Captains Terro ja Metii Sajoranda from Finland”, esittelee majuri David meidät henkilökunnalle. ”Tässä ovat uusi isänne ja äitinne”, kuuluu esittely lasten tilaisuudessa. Lapsimäärämme kasvoi hetkessä kahdesta yhdeksäänkymmeneen, wau! *** Kuukaudet vierivät. Osa lapsista saa kodin uudesta perheestä, jotkut muuttavat takaisin vanhempiensa luokse. Vastaanotamme jatkuvasti uusia lapsia kotiimme sitä mukaa kuin paikkoja vapautuu. Tarve on suuri. Lapset kärsivät tässä maassa, ja me olemme sitoutuneet antaman parhaan mahdollisen hoivan kodittomille, hyväksikäytetyille ja laiminlyödyille lapsille. Työ on haastavaa: rahat ovat loppu, talot ovat huonossa kunnossa, työntekijät aiheuttavat välillä harmaita hiuksia lapsista puhumattakaan, jatkuva turvallisuusuhka vie voimat ym. Kaikkien hallinnollisten haasteiden keskellä täytyy muistaa, miksi alun perin tänne lähdimme – lapsia varten! *** Kolmivuotiskautemme kääntyy jo loppupuoliskolle ja lisäämme entisestään aikaamme lasten parissa. Viemme heitä kaksi kertaa viikossa kirkkoon, opetamme haltioituneet lapset luistelemaan ostoskeskuksen jäähallissa. Retkiä ja leirejä, kirjakerhoja sekä yhteisiä juhlia. Meidät vallannut rakkaus näitä lapsia kohtaan ja rakkaus, jota me saamme osaksemme lasten taholta, on niin valtavaa, että sen kaunis jälki ei pyyhkiydy sydämestämme koskaan. *** Jäähyväiset on itketty lentokentällä. Lapset pakkautuvat keskuksen pikkubusseihin ja palaavat Sowetoon. Me palaamme Suomeen. Uusi aamu valkenee lentokoneessa Skandinavian yllä. Paljon vihreää kaikkialla, niin, täällä onkin kesä. Uusi alku Jumalan kädestä. M innehän me lopulta päädymme? Aikaisemmin kerrottiin, että kotimme ja työmme on Sowetossa, suurella ja pahamaineisella townshipalueella, jossa tulemme työskentelemään lastenkeskuksen johtajina. Toisaalta työlupahakemuksessa meidän ilmoitettiin työskentelevän vanhainkodissa. Soweto (South Western Townships) on Johannesburgin esikaupunkialue, joka syntyi kun Etelä-Afrikan rotuerotteluhallinto (1948–1991) ajoi mustan väestön pois kaupungista. Täytyy myöntää, että pikkuisen pelottaa. Uutiset Johannesburgista ja Sowetosta eivät ole rohkaisevia: maailman pääkaupunki, mitä tulee murha- ja raiskaustilastoihin. Olen viime viikot lukenut säännöllisesti Johannesburgin uutisia netistä. Asiat eivät näytä menevän ainakaan parempaan suuntaan, joskin Sowetossa on viime vuosina suhtauduttu valkoisiin jo paljon myötämielisemmin. On rohkaisevaa nähdä monta pelastusarmeijalaista vastassa lentokentällä: halauksia ja tervetulotoivotuksia ihmisiltä, joita emme koskaan ole tavanneet. Harvoin on tuntunut näin upealta kuulua pelastusarmeijaperheeseen. Emme muista edes kysyä, mihin matka tästä jatkuu. Eläkkeelle siirtyvät edeltäjämme, majurit David ja Sophie ottavat meidät kyytiin ja näin varmistuu, että työmme ja kotimme todellakin on Sowetossa, Carl Sithole -lastenkeskuksessa. Päämajan oh4 SOTAHUUTO Tero Saajoranta kapteeni Tampereen osaston johtaja Kirjoittaja työskenteli vaimonsa Metin kanssa Pelastusarmeijan Carl Sithole -lastenkeskuksen johtajana Sowetossa vuosina 2012–2015.

[close]

p. 5

Pelastusarmeijan opinkappaleet 1 11 Pelastusarmeijan hengellinen perusta kiteytyy 11 opinkappaleeseen, joihin tutustumme Sotahuudossa tämän vuoden aikana. Luutnantti Kaisa Mäkelä-Tulander tutustuttaa meidät näihin suuriin teologisiin teemoihin maanläheisellä tavalla. Tässä kuussa kapteeni Tuula Takala todistaa opinkappaleen vaikutuksesta omassa elämässään. Haluatko tutustua Pelastusarmeijan opinkappaleisiin syvemmin? Julkaisemme lähiaikoina Pelastusarmeijan opin käsikirjan, joka on ilmaiseksi ladattavissa kotisivultamme pelastusarmeija.fi. Me uskomme, että Vanhan ja Uuden testamentin kirjat ovat syntyneet Jumalan innoituksesta, ja että vain ne ovat kristillisen uskon ja toiminnan jumalallisena ohjeena. Perustuu Raamatun kirjoihin Ajatuksiani opinkappaleesta: Raamattu suunnannäyttäjänä O letko lukenut C.S. Lewisin Narnia-kirjoja, nähnyt elokuvaa Velho ja Leijona tai Prinssi Kaspian? Elokuvat on tehty kirjojen pohjalta. Ennen elokuvia BBC teki Narnia-kirjoista tv-sarjan. Yhdestä kirjasarjasta saa siis tehtyä hiukan erilaisia tv- ja elokuvaversioita. Kristilliset kirkot on ”tehty” Raamatun pohjalta. Jotkut, kuten roomalaiskatolinen tai ortodoksinen kirkko, ovat kasvaneet suoraan alkukirkosta, toiset taas, kuten esim. helluntaiherätys tai Pelastusarmeija, ovat saaneet alkunsa jonkun kirkon sisällä (Pelastusarmeija metodismin), mutta eri syistä kasvaneet omaksi kirkokseen. Vaikka Pelastusarmeija ei ole Suomessa rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, on sillä monia kirkon piirteitä, kuten oma oppi. Pelastusarmeijan perustajat tahtoivat rakentaa liikkeen sille perustalle, jota Raamattu kuvaa. Tarvitaan jokin ohjenuora, mittapuu, jonka perusteella arvioida toimintaa, uskoa, puheita ja kirjoituksia. Raamattu-perusta EI tarkoita, että jokaisen yksityiskohdan seurakunnan elämässä pitää löytyä Raamatusta tai että Raamattua pidettäisiin joka suhteessa erehtymättömänä oppikirjana, vaan että se on meille täysin luotettava tuki uskon kysymyksissä. Seurakuntayhteisössä Pyhän Hengen avulla pystymme ymmärtämään Raamattua niin, että se herää meille eloon ja puhuu tämän päivän asioissa. J umala alkoi vetää minua puoleensa noin 30 vuotta sitten. Hän herätti minussa kiinnostuksen Raamatun sanaa kohtaan. Aloin lukemaan Raamattua ahkerasti ja alleviivasin sitä. Aiemmin en ollut näin tehnyt. Eräänä lauantai-iltana kotona yksin ollessani ja Raamattua lukiessani yhtäkkiä ymmärsin, että Jeesus on totta. Polvistuin sänkyni viereen ja rukoilin: ”Jeesus, annan elämäni sinulle.” Tulin uskoon. Jumalan Pyhä Henki kosketti Raamatun sanan kautta. Kaksi Raamatun lausetta erityisesti pysäyttivät minut kyseisenä iltana: Hepr.13:5 ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä” ja 1. Piet. 1:9 ”sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen”. Raamatun sana on näiden vuosien varrella hoitanut sisintäni, lohduttanut, rohkaissut, virvoittanut, antanut iloa ja rauhaa, täyttänyt syvintä kaipuutani, näyttänyt moniin elämän vaikeisiin tilanteisiin suunnan. Raamatun sanalla voi myös lohduttaa muita, omat sanat saattavat vahingoittaa. Kerron yhden esimerkin uskoni alkutaipaleelta. Pidin eräässä aamurukouspiirissä hartauden. Siitä jäi itselleni häpeä ja syyllisyys, että ymmärsikö kukaan mitään sanomisestani ja että mikä minä olen puhumaan. Olin hyvin ahdistunut asiasta. Illalla luin Raamatusta psalmista 139:4: ”Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.” Tätä lukiessa sisimpäni täyttyi yliluonnollisesta rauhasta, ja sain levon. Jumala on sitoutunut Raamatun sanaan. Sen tähden Raamattua on hyvä lukea säännöllisesti ja opetella ulkoa. Kaisa Mäkelä-Tulander luutnantti Tuula Takala kapteeni SOTAHUUTO 5

[close]

p. 6

Riihimäen lajittelukeskus – uusi elämä niin ihmisille kuin tuotteillekin Riihimäellä on toiminut kolmen vuoden ajan Pelastusarmeijan lajittelukeskus, joka viime lokakuussa muutti uusiin, laajempiin tiloihin. Riihimäen lajittelukeskuksella on vahva sosiaalinen omatunto – se on mukana kahdessa työllistävässä projektissa. Hämeen työ- ja elinkeinotoimiston ja Hyria koulutuksen kanssa toteuttavassa rekrykoulutuksessa avautuu pitkäaikaistyöttömille mahdollisuus työsuhteeseen. Lisäksi Hämeenlinnan rikosseuraamuslaitoksen kanssa toteutetaan vankien sopeuttavaa työtoimintaa. R iihimäen lajittelukeskuksen toiminnan sydän on sosiaalisessa työssä. Alusta lähtien toiminnan ajatuksena on ollut työpaikkojen mahdollistaminen heille, jotka ovat kokeneet elämässään haasteita. Vuonna 2012 sai alkunsa Pelastusarmeijan, Hämeen työ- ja elinkeinotoimiston ja Hyria koulutuksen yhteinen rekrykoulutus-projekti. Tällä hetkellä käynnissä on kolmas rekrykoulutus, jossa on 14 koulutettavaa. Koulutus antaa valmiudet lajittelutoimintaan, varaston toimintojen hallintaan ja niihin liittyviin työtehtäviin. – Tämä on työpaikkaan tähtäävä koulutus – tavoitteenamme on työllistää mahdollisimman moni, toteaa Pelastusarmeijan kierrätystoiminnan päällikkö Harri Lehti. Työllistävää rekrykoulutusta Rekrykoulutuksen piiriin kuuluvat opiskelijat ovat pitkäaikaistyöttömiä, joilla 500 päivän raja on tullut täyteen, ja osa heistä on pudonnut työttömyyskorvauksen peruspäivärahalle tai työmarkkinatuelle. Koulutus alkaa neljän kuukauden mittaisella opintojaksolla, johon kuuluu teoreettisia opintoja kaksi päivää viikossa ja työhön tutustuminen kolmesti viikossa. Teoreettiset opinnot suoritetaan Hyria koulutuksessa ja käytännönläheinen työharjoittelu lajittelukeskuksella. – Teoriakoulutuksen aikana tarkastelemme soveltuvuutta ja molemminpuolista halukkuutta jatkaa työsuhdetta. Tämän jälkeen TE-keskuksen kanssa keskuste6 SOTAHUUTO lemme tukityöllistämismahdollisuudesta – työllistämistuesta. Valitut saavat 6–12 kuukauden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen työllistämistuella. Tämän aikana käymme välianalyyseja molemmin puolin – soveltuuko työ hänelle ja onko hänellä halua jatkaa. Työllistämistukijakson jälkeen keskustelemme työsopimuksen allekirjoittamisesta. Työpaikka ei ole itsestäänselvyys – mutta mahdollisuus, joka motivoi kouluttautuvia, selventää Harri Lehti. Rekrykoulutuksesta on seurannut työllistymistä. – Vakituinen lajitteluhenkilöstömme, kuusi lajittelijaa, ovat kokonaisuudessaan kahdelta ensimmäiseltä rekrykoulutukselta. He toimivat samalla mentoreina uusille opiskelijoille auttaen heidät mukaan lajittelun saloihin, toteaa Harri Lehti hymyillen. vin. Pystymme toimimaan sopeuttavana väylänä arkeen. Työsuoritteen loputtua he useimmiten vapautuvat suoraan siviilielämään. Tämä on sopeutumista ja palautumista yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, kertoo Harri Lehti. Kierrättämisen iloa Maanantai-aamu on aluillaan ja lajittelukeskuksen työpisteet on jo miehitetty. Hallituin kädenliikkein takit, paidat ja muut vaatteet löytävät kuntonsa mukaiset pinot. Sopeuttavaa vankilatyötä Rekrykoulutuksen lisäksi lajittelukeskus tekee yhteistyötä Hämeenlinnan rikosseuraamuslaitoksen kanssa vankien kotiuttavassa työtoiminnassa. Tämän vuoden alusta lajittelukeskuksessa on työskennellyt 10 vankia, joiden työjaksot ovat kestäneet kuukaudesta kahteen. Rangaistusvangeille se on mahdollisuus lyhentää tuomiota työtoiminnan avulla, yksi työpäivä vähentää vankeusaikaa kahdella päivällä. Mahdollisuus on tarjolla yhdelle vangille kerrallaan – ja halukkaita on paljon. – Yhteistyö Hämeenlinnan rikosseuraamuslaitoksen kanssa on toiminut hy- Varastovastaava ja työpaikkaohjaaja Karin Huttorin näkee rekrykoulutuksessa työllistymisen mahdollisuuden.

[close]

p. 7

– Lajittelu on tärkeä lenkki kierrätystoiminnassamme. Lajittelu vaatii laajaa ammattitaitoa, pitää tuntea monenlaisia tekstiilejä, muotia ja käyttötarkoituksia. Lajittelukeskusten kautta kulkevat kaikki tuotteet, mitä ihmiset meille keräyspisteiden ja liikkeiden kautta lahjoittavat, kertoo Pelastusarmeijan kierrätystoiminnan päällikkö Harri Lehti. Varastovastaava ja työpaikkaohjaaja Karin Huttorin seuraa hyväksyvin katsein lajittelijoiden ja opiskelijoiden toimintaa. Karin itse on työskennellyt 12 vuotta Pelastusarmeijassa, 9 vuotta Hakkilan lajittelupisteessä ja viimeiset kolme vuotta Riihimäellä. – Meillä on täällä hyvä työilmapiiri. Kaikki ovat valmiita auttamaan ja neuvomaan toisiaan. Juteltuani parhaillaan opiskelevien ja määräaikaisessa työsuhteessa olevien lajittelijoiden kanssa, kaikilla päällimmäisenä toiveena on työllistyminen. Karin ymmärtää tämän ja antaa positiivisen esimerkin. – Sekä ensimmäisestä että toisesta ryhmästä puolet jatkoi teoreettisten opintojen jälkeen työllistämistuella, ja nyt meillä on kuusi lajittelijaa määräaikaisella sopimuksella. Työllistymiseen on mahdollisuus. Rekrykouluttautuja Tuijaa aluksi jännitti hiukan paikan naisvaltaisuus. Tällä hetkellä kaikki työntekijät ovat naisia. – Olen ammatiltani rakennusmaalari ja työskennellyt jätkäporukassa, joten naisvaltainen työyhteisö aluksi mietitytti, muttei meillä ole ollut ongelmia. Positiivisesti kaikki on mennyt. Eija ja Anitta ovat myös viimeisimmästä rekryryhmästä. Työ on haastanut sopivasti: – Vaatteiden hienolajittelu on haastavinta – lajittelu ykkös- ja kakkoslaatuun. Mutta pidän tästä, sillä olen myös Ryhmän pitkäaikaisimpia jäseniä on kotona intohimoinen kierrättäjä, toteaa Hillevi, joka oli mukana ensimmäisesEija hymyillen. – Perjantain siivousvuoro on se haas- sä rekrykoulutuksessa. Hillevi on kuurotavin, heittää Anitta naureskellen vierei- viittomakielinen. – Minulla on apuna viittomakielen seltä työpisteeltä. Sirpalle työrytmin löytäminen toi haas- tulkki, jotta voin keskustella työkavereitteni kanssa. Kanssakäyminen sujuu mutetta. – Kahdeksan tunnin työpäivä tuntui kavasti, toteaa Hillevi hymyillen. Hillevi on aiemmin toiminut teatteriraskaalta pitkän työttömyysajan jälkeen. Päivän lopussa koin itseni väsyneeksi. puvustajana ja ompelijana, ja työ vaatMutta nyt jo hommat sujuvat! Olen in- teiden parissa tuntuu luontevalta. – Kierrätys on mukavaa! topiukea kierrättäjä itse, ja rakastan sitä, että nämä vaatteet ja tavarat saavat uuden Toni Kaarttinen elämän! Jaana, toisesta vuosiryhmästä, on kut- Kuvat: Toni Kaarttinen sumusammatissa. – Työskentelin somistajana vaateliikkeissä. Olen hyvin kierrätyshenkinen ihminen ja rakastan myös kirppiksiä­ – tässä yhdistyy harrastus ja työ, Jaana toteaa hymyillen. Jaanan kurssikaverille Annelle työ lajittelukeskuksessa oli hyppy tuntemattomaan. – Toimin 25 vuotta leipomon esimiehenä. Tämä oli minulle aivan uusi ala – nyt kahdessa vuodessa on tietotaito kehittynyt valtavasti. Koin positiivisena, että yli viisikymppisenä minulla oli vielä mahHillevi iloitsee hyvästä työilmapiiristä – kierrätys on mukavaa! dollisuus työllistyä. SOTAHUUTO 7

[close]

p. 8

Vesse Jämsä toimii huonekalurestauroinnin ohjaajana Ehituskoolissa, Tallinnassa. Sydän Jumalalle – käsi ihmiselle Pelastusarmeijan sotilaalle Vesse Jämsälle kädentaidot ja musiikki ovat aina olleet lähellä sydäntä. Nämä kaksi asiaa ovatkin tänä päivänä vahvasti hänen elämässään läsnä. Siviilielämässä Vesse toimii huonekalurestauroinnin ohjaajana ja Pelastusarmeijassa soittokunta on tärkeä osa Vessen seurakuntaelämää. V iron Pelastusarmeija – Päästearmee – juhlisti lokakuussa kaksikymmentävuotista taivaltaan. 25-vuotias pelastussotilas Vesse Jämsä, Tallinnan Koplin osastosta, on ollut Armeijassa melkein yhtä kauan. – Kun olin viisivuotias, äiti toi minut Pelastusarmeijaan. Minusta tuli nuori sotilas. Vessen isoisä Aadam oli ehdottanut tyttärelleen Mairelle, että menisi tutustumaan Pelastusarmeijaan – siellä voisi kokea seurakuntayhteyttä ja tavata suomalaisia. Vessen äiti ihastui Pelastusarmeijan toimintaan ja hänestä tuli sotilas. Hän piti siitä, että pojilla oli mahdollisuus ottaa osaa pyhäkouluun, jossa puhuttiin sekä viroa että suomea. Vessen 8 SOTAHUUTO äidinisä ja -äiti ovat kotoisin Tuutarista Inkerinmaalta, joten suomalaiset juuret ovat olleet aina läsnä perheessä. Vesse ja hänen isoveljensä Eero vihittiin sotilaiksi pääsiäisenä 2009. Perheen kuopus Aappo on nuori sotilas. – Pelastusarmeija on toinen kotini. Koen, että jokaisella pitäisi olla oma tehtävä seurakunnassa, jolla ottaa osaa ja antaa omastaan. Armeijassa olen löytänyt mahdollisuuden siihen. Sydän Jumalalle Vesse on kasvanut kristillisessä perheessä. Isättömille pojille äidillä ja isoisällä on ollut merkittävä rooli veljesten hengellisessä kasvussa. – Isoisäni on aina käynyt kirkossa ja olemme saaneet kasvaa uskossa. Lapsena uskoa ei ajattele niin kovin syvällisesti, mutta vanhempana asioita ymmärtää eri tavoin. Tunnen, että olen aina ollut uskossa, mutta vuonna 2006 Loksan musiikkileirillä tunsin Pyhän Hengen läsnäolon ja koin itseni pelastetuksi. Sitä ennen tiesin kuka Jeesus on, mutta tuolloin opin tuntemaan hänet. Kiitos Jeesus! Pelastusarmeijan sotilaaksi tuleminen tuntui Vessestä luonnolliselta. – Se on aina tuntunut oikealta tieltä minulle. Minun ei ole koskaan tarvinnut pohtia tai kyseenalaistaa sitä. Se on Jumalan ja itseni välinen sopimus, ja se

[close]

p. 9

merkitsee minulle paljon. Minulle on tärkeää elää elävässä uskossa. Musiikilla on tärkeä osa Vessen Pelastusarmeijapolulla. – Soittokunta oli heti mukana kuvioissa. Melkein kaikki, jotka kävivät pyhäkoulua, olivat mukana myös soittokunnassa. Majuri Kirsti Reponen opetti meidät soittamaan – on hänen ansiotaan, että meitä on näin monta soittajaa tänä päivänä Päästearmeessa. Yhteys musiikin ja pyhäkoulun välillä oli hyvin mutkaton. Soittokunnan ansiosta Vessellä on ollut mahdollisuus matkustaa ja nähdä Pelastusarmeija-maailmaa laajemmin. Hän on vieraillut muun muassa vuonna 2009 Star Lake Musicampissa, joka on vuosittain järjestettävä kansainvälinen nuorten soittokuntalaisten leiri Yhdysvaltojen Itäisessä territoriossa. – On ollut hyvin avartavaa ja opettavaista nähdä Armeijaa ja armeijalaista elämää laajemmin. Se synnyttää motivaatiota – syntyy halu tehdä asiat paremmin ja isommin myös täällä. Matkoilta saa hyviä vaikutteita, Vesse lisää hymyillen. Vessen rooli soittokunnassa on vuosien aikana kasvanut, ja ajoittain hän toimii soittokunnan johtajana, näin myös Viron työn 20-vuotisjuhlassa. Käsi ihmiselle Tässä tammikuun lehdessä olemme pohtineet kierrätystä ja tavaroiden uutta elämää. Virossakin kirpputorit ovat tulleet muotiin ja myös Päästearmee on mukana tässä: Koplin osaston viereen on avautunut iCare, käytettyjen vaatteiden lii- ke. Lisäksi tänä vuonna on avautumassa isompi varastotiloissa toimiva kirpputori. Vesse on löytänyt ammattinsa tämän aihepiirin ääreltä. Hän on ammatiltaan huonekalurestauroija ja -verhoilija. – Olin jo peruskoulussa hyvä puutöissä ja pidin siitä paljon. Opettajalla ei aina ollut aikaa neuvoa kaikkia, ja koska usein olin saanut jo oman työni valmiiksi, niin neuvoin luokkatovereitani. He usein vitsailivatkin: ”Opettaja Jämsä, voitko tulla tänne?” Vesse naurahtaa. Opettaja suositteli Vesselle Tallinnan Ehituskoolin huonekalurestaurointilinjaa. Hän kävi tutustumassa paikkaan, tykästyi siihen ja aloittikin opinnot seuraavana syksynä. Opiskelu oli mielekästä, ja kolme vuotta myöhemmin Vesse valmistui. Tutkinto sisälsi sekä lukion päästötodistuksen että huonekalurestauroijan ammattitutkinnon. Opiskelun aikana Vessen kiinnostus verhoilua kohtaan oli herännyt, ja hän jatkoikin opiskelua kahden vuoden ajan Ehituskoolin ystävyyskoulussa, Kurikan koulutuskeskus Sedussa Suomessa. – Verhoilussa on tulevaisuutta. Voi luoda vanhasta uutta – antaa uuden elämän huonekaluille, joita käytetään paljon, Vesse taustoittaa päätöstä, ja jatkaa: – Jo Ehituskoolissa olin kiinnostunut käsityön opettajan ammatista. Virossa ei opeteta huonekaluverhoilua, joten minulle suositeltiin opiskelua Kurikassa – näin voisin olla mukana aloittamassa jotakin uutta. Opiskelu Suomessa sujui hyvin, eikä kielikään tuottanut suurempia ongelmia. – Opiskelusta 90 % tapahtui työsalissa, mikä oli hyvä. Työ opettaa. Suomen kieli sujui ajan myötä helpommin. Puhun edelleen mielelläni suomalaisten kanssa, jotta kielitaito säilyisi. Tiedän, että teen virheitä, mutta olen rohkea puhumaan! Vesse naurahtaa. Palattuaan Viroon Vesse jatkoi opintoja Tallinnan yliopistossa ja suoritti käsityön kandidaatin tutkinnon. Viime keväänä Vesse valmistui, ja nyt käynnissä ovat käsityön opettajan maisterin tutkintoon johtavat opintokokonaisuudet. Kandidaatin tutkinto on mahdollistanut sen, että nyt Vesse toimii Ehituskoolissa huonekalurestauroinnin ohjaajana. Virallisesti hänestä tulee opettaja maisterintutkinnon suoritettuaan. – Pidän opettamisesta. Opiskelijat ovat suurimmalta osin vanhempia kuin minä, mutta se ei ole ollut ongelma. Enemmän haasteita on aiheuttanut se, että olen ollut täällä niin vähän aikaa. Opettamisen rutiineihin on vielä totuttelemista. Koulutus on kiinnostanut, viime syksynä aloitti 38 opiskelijaa. Tammikuussa Ehituskoolissa alkavat vuoden mittaiset verhoiluopinnot, joita Vesse on mukana vetämässä. 12 opiskelijaa on ilmoittautunut kurssille. – Restaurointi ja verhoilu eivät ole taloudellisesti varmoja valintoja. Työllistyminen on todennäköistä, mutta palkka ei ole korkea. Työhön pitää olla intohimo ja rakkaus kädentaitoihin. Ja sitä opiskelijoillamme riittää, Vesse toteaa hymyillen. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Vessen kuva-albumi Vesse Jämsä • • • 25 vuotta, Tallinnan Lasnamäestä Pelastusarmeijan sotilas Tallinnan Koplin osastossa Opiskellut huonekalurestaurointia ja -verhoilua, toimii ohjaajana Tallinnan Ehituskoolissa Soittokuntatoiminta lähellä sydäntä Perhep otretti V essen ä sotilasv idin ihkimyk s estä vu Kuvassa osien ta Vesse, is kaa. ov äiti Mair e ja isois eli Eero, pikku veli Aap ä Aadam po, . • on nnassa soittoku li ajoittain o ro ja , n t vanu Vesse s a . k a n aika htajana nnan jo vuosien u k o t it o ii s hän toim si sotilaak ihittiin v e 9. s s 0 e V enä 20 pääsiäis SOTAHUUTO 9

[close]

p. 10

KRIGSROPET Kolumn Gott Nytt År! G ott nytt år! Ett nytt år har börjat, en ny start på något för oss alla. Många behöver en förändring i livet och sätter som mål att ändra på något vid årsskiftet. En ny och bra start, men varje sekund, varje minut, varje timme, varje dag är det möjligt att göra en förändring – och vi behöver också ett mål. Jag träffar många människor i mitt arbete och ofta säger de att livet är svårt. Många önskar börja om på nytt i livet. Så har det också varit för mig och jag har lärt mig mycket av min historia. Ifjol var jag med om många förändringar i och med att jag flyttade från Norge till Finland. Många frågade varför och hur det var möjligt för mig att göra denna förändring, men förklaringen var enkel. I allt jag gör önskar jag att följa Jesus och gå den väg han planerar för mig. Var du än är i livet så ger jag denna rekommendation vidare till dig och min bön är att du ska få se den nya himlen och den nya jorden:
 Och jag såg en ny himmel och en ny jord. Den första himlen och den första jorden var borta, och havet fanns inte mer. Och jag såg den heliga staden, det nya Jerusalem, komma ner från himlen, från Gud, redo som en brud som är smyckad för sin man.  Upp 21: 1-2 Fretex International samarbetar med Fräslningsarmens butiker i många länder, bland annat i Sverige och Norge. Frälsningsarmén har en lång historia av att samla in och återvinna det andra tröttnat på och låta det komma till nytta för att generera pengar till hjälpverksamhet. Fredrik Bratterud har gjort det till sitt internationella jobb. –M Geir Sødal kapten kårledare för Vasa kår Foto: Coppertops RB iljömässigt måste vi ta hand om vårt klot och förvalta det på bästa sätt, säger Fredrik Bratterud, som är exportchef på Fretex International, Frälsningsarméns samarbetsorgan för recycling. – Inom branschen talar vi ofta om att ge kläderna ”nytt liv”. Det som är förbrukat för någon kan bli till försörjning för en annan och ett nytt plagg som gläder den tredje. Jag tror på ett nytt liv hos människor också. När en människa som känt sig utsliten kommer in i ett sammanhang där hen mår bra och känner ett nytt värde, kan hen i sin tur bidra till att andra människor lyfts. Det är den sortens ”återvinning” Frälsningsarmén försöker jobba för i hela världen. Fredrik har jobbat som exportchef för Fretex International sedan hösten 2011 och har hunnit se mycket av Frälsningsarméns insatser runt om i världen. Han vet det mesta om lastplatser, tillstånd, skyddsutrustningar och arbetsavtal runt om i världen. Mer konkret innebär hans arbete att det som Frälsningsarméns butiker – Myrorna i Sverige och Fretex i Norge, Brocki i Schweiz och ibland Gjenbrug i Danmark – inte kan sälja i sina butiker tar Fredrik och Fretex International ansvar för. På ett miljövinnande och etiskt riktigt sätt ska sakerna säljas för att generera pengar till Frälsningsarméns hjälpverksamhet. Ett mikroekonomisystem som fungerar – De kläder som inte säljs i givarlandet kan t.ex. säljas till en kvinna i Afrika som sedan i sin tur säljer dem för att försörja sin familj och ge barnen möjlighet att gå i skolan. Det blir ett mikroekonomisystem som fungerar. Det är det jag kal�lar ÅterWin-Win! Miljön vinner på det, människor i givarlan10 SOTAHUUTO

[close]

p. 11

Den andra chansen det vinner på det genom hjälpen som Frälsningsarmén kan ge och de arbetstillfällen som skapas här hemma. Till sist vinner tredje part i Afrika på det genom arbetstillfällen och försörjning. Marknaden för återvinning är mycket större än enbart kläder och textilier och avsättningen varierar men rent generellt menar Fredrik Bratterud att vi håller på att bli bättre på att återvinna. För egen del har han handlat många högtalare på second hand. kläderna återanvänds i givarlandet. Men även det material som skickas utomlands ger en stor miljövinst menar Fredrik Bratterud, som samtidigt är mån om att inte enbart prata om miljön utan också om andra viktiga ansvar och effekter. – Fretex International har en ”Code of conduct”. Ett förhållningssätt som alla som kommer i kontakt med “våra” kläder ska följa från början till slutet av leveranskedjan. Det gäller förstås miljön, men även arbetsavtal, lagliga arbetssätt, hälsa och säkerhet för dem som arbetar med godset. Den helhetssynen är viktig för oss. Frälsningssoldat Fredrik Bratterud är exportchef på Fretex International. ”Torrt och rent” – I vår del av världen har vi det gott ställt och konsumerar stora mängder, men vi håller på att lära oss att inte kasta bort så mycket. Myrorna i Sverige har tagit beslut om att även vara en miljöaktör vilket innebär att de också samlar in trasiga textilier för återvinning i större skala. Förr stod det ”Helt och rent” på insamlingsbehållarna. Nu står det ”Torrt och rent”. Det finns mycket textilreturer på marknaden just nu vilket gjort att kilopriset gått ned. Å andra sidan leder det till mer kreativitet. Många forskare försöker hitta sätt att återanvända fibrer från olika material för att tillverka nya kläder. Miljövinsten är stor då ett par nya jeans till 40% kan vara fibrer från gamla jeans. Många ifrågasätter om det verkligen kan vara värt att exportera textilier och det bästa för miljön är naturligtvis om En ny chans Fredrik Bratterud är frälsningssoldaten som gjort återvinning till sitt heltidsjobb. Både på och utanför sin arbetsplats är han övertygad om att allt och alla mår väl av en andra chans. Beskrivningen av morgonen då Fredrik skulle resa från Västerås till Oslo för att söka jobbet som exportchef på Fretex, är också berättelsen om Guds förunderliga återvinningstanke. Kanske är det så att då vi är generösa, öppnar vårt hjärta och ger utan tanke på att själva få, då händer något spännande i Guds rike. Vi får något tillbaka. Ibland en välsignelse i form av trygghet, tröst, glädje eller frid. Ibland är kanske Guds välsignelse ett smörgåspaket och en plats på bussen. – Jag hoppade på bussen hemifrån ner till stan för att ta flygbussen till Ar- landa. När jag gick genom parken vaknade precis en kvinna på en parkbänk. Samtidigt som jag var lite stressad kunde jag inte bara gå förbi. Jag frågade om hon var hungrig. Svaret var ja och hon fick mina smörgåsar. Det skulle vara gott med något att dricka också sa hon och tittade på min hemgjorda körsbärssaft som jag tänkte behålla. Självklart fick hon den också. – När jag sedan kom till hållplatsen fanns det ingen buss där. Flygbussen var tydligen trasig och minibussen som fungerade som ersättning hade redan kört. Plötsligt svänger det in en liten vit buss vid hållplatsen. En av passagerarna hade påpekat att bussen kört innan avgångstid och chauffören vände tillbaka. När jag klev på fanns det bara en plats kvar och bredvid mig satt en man som jag kände igen. Jag berättade vad som hade hänt på vägen och han plockade fram sina smörgåsar och gav mig. Nästan exakt likadana som dem jag hade gett bort bara några minuter tidigare! Både saker och människor behöver en ny chans. Vi behöver se deras potential och hjälpa dem in i sitt rätta sammanhang. Då vi gör det kommer vi alltid att fascineras över hur livet kan bli vackert. Du och jag blir användbara på sätt som vi först inte kunde ana. Eva Kleman Foto: Fretex International SOTAHUUTO 11

[close]

p. 12

ARMEIJASSA TAPAHTUU Aikuis- ja perhetyö opetus yhteys palvelu hengellisyys Radio / TV Iltahartaus tiistaina 12.1. klo 18.50, YLE Radio 1 kapteeni Toni Penttinen Sunnuntaina 21.1. Aikuis- ja perhetyön sunnuntai Pelastusarmeijan osastoissa Seuraa paikallisen osastosi ilmoittelua. Lisätietoa perhe- ja aikuistyöstä: pelastusarmeija.fi/palvelut/aikuistyo Testamenttiasiain infotilaisuus Keskiviikkona 13.1. klo 13.00–15.00 Pelastusarmeija, Pirttiniemenkatu 6, Mikkeli Keskiviikkona 27.1. klo 13.00–15.00 Pelastusarmeija, Kauppakatu 55–57, Kuopio Torstaina 28.1. klo 13.00–15.00 Pelastusarmeija, Satakunnankatu 27, Tampere Perjantaina 29.1. klo 13.00–15.00 Pelastusarmeija, Ilmarisenkatu 2, Jyväskylä Asiantunteva lakimies jakaa tietoa testamentti- ja perintöasioista. Tilaisuus on kaikille avoin. Kahvitarjoilu. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan! Kristittyjen ykseyden rukouspäivä 18.1. Vietämme kristittyjen ykseyden rukouspäivää, jotta muistaisimme pysähtyä rukoilemaan Jeesuksen kanssa – voimme olla yhtä Kristuksessa. Jes. 6:6–8; 1. Piet. 2:9–12; Matt. 22:37–40 Lisätietoa: ekumenia.fi LASTEN TALVILEIRI Nummelassa 24.–27.2. Leiri on tarkoitettu 7–11-vuotiaille lapsille. Lisätietoa leiristä vuoden alusta lomakodin nettisivulta: pelastusarmeija.fi/lomakoti Lukijoiden esirukouspyynnöt Voit lähettää meille esi­rukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous” Lapsi- ja nuorisotyön VIRIKEPÄIVÄT 29.-31.1. lomakodilla Vihdin Nummelassa Koulutuspäivät on tarkoitettu kaikille Pelastusarmeijan lapsi- ja nuorisotyöstä kiinnostuneille... juuri Sinulle! Päivien tarkoituksena on syventyä hengellisen lapsi- ja nuorisotyön lähtökohtiin, innostua kokeilemaan itse ja tutustua muihin mukana oleviin ihmisiin. Ohjelmasektorin nuorisotyö kustantaa osallistujien koulutuskulut, ruokailut ja majoittumisen. Kukin toimipiste huolehtii lähtijöidensä matkakustannuksista. llmoittautumiset ja lisätietoa 15.1. mennessä: pelastusarmeija.fi/nuoriso Uskomme rukouksen voi­­maan! – Pyydän esirukousta selkä- ja lonkkakipuuni, en pysty kävelemään. Pyydän Jeesuksen parantavaa kosketusta. Sisar 80v. 12 SOTAHUUTO

[close]

p. 13

KUUKAUDEN KAUPUNKI RAUMA Ol niingon gotonas ”Ol niingon gotonas”, ole kuin kotonasi, todetaan Raumalle johtavan tien varrella. Tämä sama sananparsi sopii myös Pelastusarmeijan Rauman osastoon, jonne kaikki otetaan lämmöllä vastaan. P imeys on jo laskeutunut Rauman ylle ja keltaisen puutalon ikkunoista säteilee lämmin valo. Koputan ovelle ja sotilas Anne Saarinen päästää minut sisälle, hymy huulilla ja kahvipannu kädessä. Järjestelyt illan kokousta varten ovat jo täydessä vauhdissa. Anne viimeistelee kahvipöydän antimia ja muutamia osaston aktiivijäseniä on kokoontunut kahvisalin puolelle pitämään pientä rukoushetkeä. Annen taitavat kädet valmistavat voileipiä vauhdilla jutellessamme keittiössä. – Olen aito raumalainen ja olen ollut Rauman osastolla jo yli kolmekymmentä vuotta. Viihdyn täällä ja koen tämän kodikseni. Ja koti on alkanut elämään! toteaa Anne silmät loistaen. Anne vakavoituu, kun kysyn, onko mitään, mikä painaisi hänen mieltään osaston suhteen. – Sairaiden, vanhojen ja yksinäisten – heidän, jotka eivät kykene ottamaan osaa kokouksiimme – luona vierailu kuuluu myös tehtäviimme, eikä sitä aina saa tehtyä niin usein kuin toivoisi. Anne kertoo sotilas Inkeri Vainion olevan yksi ahkerimmista, jotka tekevät kyseisiä vierailuja ja auttaa myös suuresti osastolla. Löydän Inkerin kokoussalin puolelta. – Olen ollut toistakymmentä vuotta mukana. Täällä on ihanaa! Ja johtajamme Takalat ovat ihania. Tosin se vähän harmittaa, että he ovat myös Porin johtajia – me haluaisimme pitää heidät kokonaan! Inkeri iskee silmää naurahtaen. Inkerillä on näkemys, miten tulevaisuus saataisiin turvattua. – Meillä on täällä mukavaa yhdessä, mutta meidän pitäisi suunnata entistä enemmän ulospäin, jotta saisimme uusia kasvoja yhteyteemme, Inkeri toteaa >>> lämpimästi hymyillen. Kapteenit Seppo ja Tuula Takala toimivat Rauman ja Porin osastojen johtajina. SOTAHUUTO 13

[close]

p. 14

Sotilas Anne Saarinen valmistamassa kahvipöydän antimia. – Koen osaston kodikseni – ja tämä koti on alkanut elämään! Rauman osaston iloiset sotilaat Inkeri Vainio ja Taru Sten. >>> Pyhää pienemmille Kokouksen hetki lähenee ja sali on täyttynyt Sanaa kaipaavista sydämistä. Kapteeni Tuula Takala pohjustaa illan aiheeseen, aikuisten velvollisuuksista lasten uskonelämässä. Rauman osastolla lapset otetaan huomioon – kahden vuoden ajan lapsille on järjestetty oma pyhäkoulu. Siirryn Tuulan ja lasten kanssa pyhäkoulun puolelle. Aluksi Tuula vie meidät Esterin raamatunkertomuksen äärelle. Lapset kuuntelevat tarkkaavaisina. Tarinan jälkeen vuorossa on askarteluhetki. Siviilijäsen Laila Riiskin johdolla lapset askartelevat näin pimeälle ajalle jotain hyvin tärkeää – heijastimet! Punaiset huopasydämet saavat koristuksekseen hehkuvia poroja, enkeleitä ja tähtiä lasten taitavissa käsissä. Kuusivuotias reipas Taimi-tyttö liimaa heijastinta kokoon. Taimi on ollut mukana pyhäkoulussa alusta asti. – Äiti ja isoäiti käyvät täällä, niin en halua olla yksin kotona. On kivaa, että täällä on pyhäkoulu. – Taimi on tuonut paljon kavereita tullessaan, Tuula mainitsee. – Etkö sä sitä halunnut? Taimi heittää saaden huoneen aikuiset nauramaan. Yksi Taimin mukana tulleista kavereista on Janina. – Kivointa täällä on, että saa kuulla tarinoita Jeesuksesta ja leikkiä kavereiden kanssa. Lapset jatkavat askartelua, ja vaihdan muutaman sanan askartelua vetävän Laila Riiskin kanssa. – Aloitimme mieheni kanssa vapaaehtoisina osaston kirpputorilla. Nyt olen mukana pyhäkoulussa. Syksyllä aloitimme myös käden taidot -kurssit. Teemme kuukausittain eri käsitöitä. Opiskelen tekstiilialan artesaaniksi, ja tuntuu hie14 SOTAHUUTO nolta, että saa jakaa opittuja taitoja, Laila toteaa hymyillen. – Olen kotoisin pohjoisesta. Siellä Pelastusarmeijalla teimme kerran viikossa alkoholisteille ruokaa. Keskustelimme heidän kanssaan, annoimme ruokaa ja mukana oli sielunhoitoa. Sellaista olisi hienoa aloittaa täällä – se on haaveeni. – Toinen haaveeni on saada mukaan innostuneita nuoria – sytyttää heidän sydämeen Pelastusarmeijan liekki! Elintärkeät vapaaehtoiset Sali on tyhjentynyt ja valot sammutettu. Illan päätteeksi tutustumme osastonjohtajiin, kapteeneihin Seppo ja Tuula Takalaan. Heidän yhteinen polkunsa alkoi 21 vuotta sitten Tampereen työväenopiston englannin kurssilla ja on johdattanut heidät Pelastusarmeijaan ja tähän päivään. Sepolle Pelastusarmeija oli jo tuttu lapsuudesta. – Äitini oli Pelastusarmeijan sotilas, ja upseerin sotilasavustaja eri paikkakunnilla. Lapsuudessani kävin Armeijan pyhäkoulua, lastenleireillä ja vanhempieni kanssa kokouksissa. Mutta lopuksi se, että päädyimme Armeijaan, on ollut vain suurta johdatusta. Ajan piti olla kypsä, me olimme muuttuneet ja Armeija myös – ja tuli aika, jolloin nämä kaksi muuttujaa kohtasivat, Seppo naurahtaa. Sepolla ja Tuulalla on molemmilla tausta liike-elämässä, Sepolla yritysjohtajana ja Tuulalla pankkivirkailijana. Aika maallisessa elämässä on tuonut taitoja, joista on hyötyä osaston johtamisessa. – 27 vuotta pankkialalla on opettanut paljon hyödyllistä: rutiinia toimistotyöhön, kykyä asioiden selvittämiseen, varmuutta ihmisten kohtaamiseen. Elä- Osaston yhteydessä toimii kirpputori, joka on avoinna lauantaisin klo 10–14.

[close]

p. 15

Raumalla nuoremmat otetaan myös huomioon – lapsille on viikoittain pyhäkoulu. Kapteeni Tuula Takala raamatunkertomuksen äärellä. Kuusivuotias Taimi on ollut mukana pyhäkoulussa jo yli kaksi vuotta. mänkokemuksena rikastuttava – on ollut tärkeää nähdä elämää myös Armeijan ulkopuolelta, Tuula paljastaa. Ennen määräystä Raumaan ja Poriin, Takalat toimivat osastonjohtajina viiden vuoden ajan Porvoossa ja vuoden Jyväskylässä. Nykyinen määräys kahden osaston yhtäaikaisesta johtamisesta on haaste – mutta myös siunaus. – Käytännön asioita on kaksin verroin. Myönnämme, että on haastavaa pyörittää kahta isoa osastoa, Tuula toteaa vakavana. – Todellakin aikansa saa kulumaan! Kun on kaksi osastoa, niin täytyy keskittyä oleelliseen ja priorisoida. Täytyy keskittyä siihen, mikä on kaikkein tärkeintä, Seppo lisää ja jatkaa: – Olen usein pohtinut, että kykenenkö olemaan osaston isähahmo tai paimen. Kahta osastoa johtaessa kukaan ei odota, että olisit maailman paras sielunhoitaja tai kuuntelija. Eivätkä he odota, että olisimme aina läsnä. Etäisyydestä on myös hyötyä siinä, että harvinaisissa konfliktitilanteissa pystymme neutraalimmin käsittelemään asioita. Seppo ja Tuula kokevat valtavaa kiitollisuutta. – Molemmissa osastoissa meillä on lukuisia ahkeria vapaaehtoisia, jotka ovat elintärkeitä – ilman heitä tämä ei olisi mahdollista. Kiitämme heitä sydämemme pohjasta! – Meidät otettiin hyvin vastaan alusta alkaen. He tukevat ja kannustavat – se tuntuu valtavan hyvältä. Olemme onnellisia saadessamme kokea tämän lämpöisen, rakkaudellisen ilmapiirin. Uutta ja vanhaa Yhtenä uutena toimintana osastossa ovat alkaneet englanninkieliset Sunday Service -kokoukset, joita vetää Joseph Cimpaye. – Toimimme pioneerina, tarjoamme Rauman ainoaa englanninkielistä jumalanpalvelusta. Joseph on erinomainen saarnamies, kannattaa tulla kuuntelemaan! Seppo paljastaa. Osaston yhteydessä toimii myös kirpputori, jonka raumalaiset ovat ottaneet ilolla vastaan. – Vapaaehtoisemme pyörittävät sitä lauantaisin. Ja he ovat myös suunnitelleet, että jos saavat rinkiin pari ihmistä lisää, niin tulevaisuudessa kirpputori voisi olla auki myös perjantaisin. Avustustoiminta toimii Raumalla Majakka-toiminnan alla, joka kokoontuu 5–6 kertaa vuodessa. Hartauden ja kahvin jälkeen avustus jaetaan ruokakasseina. Miten Seppo ja Tuula näkevät osaston tulevaisuuden? – Uhkakuvia aina on, sillä jäsenistömme on iäkästä, joten nuoria toki kaipaisimme. Mutta tilanne ei näytä pahalta, keskuudessamme on myös keski-ikäisiä ja nuoria. Pelastusarmeijaa tarvitaan ja kokouksemme kiinnostavat raumalaisia – kuten jo 120 vuoden ajan! Toivoa on! Seppo lopettaa haastattelun hymyillen. On aika jättää jäähyväiset ja ottaa suunta kohti seuraavaa osastoamme: Poria. Rauman kaupungin rajalla tuttu kyltti näyttäytyy ajovalojen loisteessa, tällä kertaa toivottaen: ”Luanikast reissu.” Mitä siihen muuta sanomaan kuin: ”Onnelist voimist, friski siumyättäst ahterihis ja Luoja lykky fölihi!”*. Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen * Hyvää vointia, myötäistä tuulta ja Luojan onnea mukaan! Pelastusarmeija Raumalla • • • • • Savilankatu 9 B, Rauma pelastusarmeija.fi/rauma facebook.com/PelastusarmeijaRaumanosasto Osastonjohtajat, kapteenit Seppo ja Tuula Takala. Toimivat myös Porin osaston johtajina. Viikko-ohjelmaan kuuluu Sana Sinulle -jumalanpalvelus ja pyhäkoulu sunnuntaisin. Kuukausittain myös englanninkielinen Sunday Service. Keskiviikkoisin naisten raamattu- ja rukouspiiri. Satunnaisesti piirin tilalla kaikille avoin raamattupiiri tai Pelastusarmeija tutuksi -kurssi. Torstaisin tunnin rukoushetki. Osaston yhteydessä toimii kirpputori, joka on avoinna lauantaisin klo 10–14. 5–6 kertaa vuodessa Avustusmajakka, jolloin ruokakassiavustus. • • Ensi kuussa tutustumme Porin osastoon SOTAHUUTO 15

[close]

Comments

no comments yet