Sotahuuto, 12/15

 

Embed or link this publication

Description

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu

Popular Pages


p. 1

SOTAHUUTO Pelastusarmeija toivottaa joulun iloa ja rauhaa SOTAHUUTO | KRIGSROPET | PELASTUSARMEIJAN LEHTI | JOULUKUU 2015 | 5 € En u elät man, s 10 p o ää . 2: ”Älk ilosan .” Luuk e le teill kansal o kok no inä ilm ilon a s keli kö! M uren SOTAHUUTO 1 le: n l i e ih oita

[close]

p. 2

SOTA HUUTO JOULUKUU 2015 Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Suomen ja Viron Pelastusarmeijan joulutervehdys En julhälsning från Frälsningsarmén i Finland och Estland KRIGSROPET Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300, sotahuuto@pelastusarmeija.fi, www.pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 30 €, muihin maihin 35 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 125. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: www.pelastusarmeija.fi, www.facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Johnny Kleman Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Eva Kleman, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Saara Ertamo, Joona Junkkari Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali André Cox Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Porvoo 2015 ISSN 0356-3340 Kansikuva: Eva Kleman 2 SOTAHUUTO

[close]

p. 3

Toivorikasta joulua En jul av förväntan T oiveikas odotus voi olla tunne täynnä toivoa, iloa ja odotusta. Kaipausta joka säteilee innostusta ja mahdollisuuksia. Joulun odotukset voivat kuitenkin joskus muuttua vaatimuksiksi ja pakoksi. Emme jaksa, emme ehdi tai meillä ei ole varaa kaikkeen siihen mitä kaikilla muilla näyttää olevan. Kun Raamattu kertoo joulun odotuksesta, siinä ei ole lainkaan kysymys kalliista ostoksista tai juhlapöydästä, joka katetaan koko suvulle. Jumalan sanoma ei esitä vaatimuksia vastasiivotusta kodista tai tuikkivista kynttilöistä. Jumalan sanoma on rakkauden läsnäolo. Jumala tulee luoksemme. Keitä sitten olemmekin. Millainen elämäntilanteemme onkaan. Tästä tietoisuudesta käsin oma odotuksemme saa aivan uuden perspektiivin, joka ei stressaa meitä tai saa meitä tuntemaan itseämme riittämättömiksi. Kun tällä tavoin odotat joulua, ei ole riskiä että joutuisit pettymään. Jumala tulee luoksesi! ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Luuk. 2:10–11 Toivotamme kaikille lukijoillemme toivorikasta joulua ja siunattua uutta vuotta 2016! F örväntan kan vara en känsla fylld av hopp, glädje och väntan. En längtan som är kantad av förtjusning och möjlighet. Men julens förväntningar blir ibland också krav och tvång. Vi orkar inte, hinner inte eller har inte råd med det som alla andra tycks ha. Då Bibeln beskriver julens förväntan handlar det inte alls om dyra inköp eller festbord som dukats för hela släkten. Guds hälsning ställer inga krav på nystädade hem eller tindrande ljus. Den handlar istället om en kärleksfull närvaro. Gud kommer till oss. Vilka vi än är. Hur vi än har det. Med den insikten får vår förväntan ett helt nytt perspektiv som inte stressar oss eller får oss att känna oss odugliga. Med den förväntan behöver du inte riskera att bli besviken. Gud kommer till Dig! ”Var inte rädda. Jag bär bud till er om en stor glädje, en glädje för hela folket. I dag har en frälsare fötts åt er i Davids stad, han är Messias, Herren.” Luk 2:10–11 Vi önskar varje läsare en förväntansfull jul och ett välsignat nytt år 2016! Pelastusarmeijan johtajat Suomessa ja Virossa Ledare för Frälsningsarmén i Finland och Estland Johnny & Eva Kleman ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1:14 ”Och Ordet blev människa och bodde bland oss, och vi såg hans härlighet, en härlighet som den ende sonen får av sin fader, och han var fylld av nåd och sanning.” Joh 1:14 Toivotamme teille kaikille hyvää joulua ja Jumalan rauhaa ja siunausta vuodelle 2016 Vi önskar er alla en god jul och ett nytt år 2016, fyllt av Guds välsignelse, frid och fred Territorion johtajat | Territoriella ledare Johnny & Eva Kleman Ylisihteeri | Chefsekreterare Petter & Eija Kornilow Taloushallinnon sektori, Viestintäsektori, Henkilöstösektori, Ohjelmasektori, Koulutus- ja opintosektori Ekonomiförvaltningssektionen, Kommunikationssektionen, Personalsektionen, Programsektionen, Utbildnings- och studiesektionen SOTAHUUTO 3

[close]

p. 4

rauhan, rakkauden ja pelastuksen 150 vuotta Armeijaa K un teollinen vallankumous oli kestänyt Englannissa sata vuotta, urbanisaation pimeät puolet, työttömyys ja syrjäytyminen, olivat selvästi näkyvissä. Toiset etsivät kärsivien massojen tarpeisiin poliittisia ratkaisuja, mutta nuori pariskunta, William ja Catherine Booth, näki erilaisen polun. Sopalla, saippualla ja sielunhoidolla, eli ruumiin, mielen ja sielun perustarpeita täyttämällä he perustivat vuonna 1865 Kristillisen lähetyksen, josta tuli myöhemmin Pelastusarmeija. Kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksensä mukaisesti he värväsivät Armeijaan alkoholisteja, prostituoituja, kodittomia ja tavallisia englantilaisia miehiä ja naisia. He taistelivat oikeudenmukaisuuden puolesta samalla kun pyrkivät auttamaan kaikkia tarvitsevia. Sadattuhannet ihmiset ympäri maailman liittyivät kasvavaan Armeijaan. Soppakeittiöitä, yömajoja, tyttöjen turvakoteja, työnvälitystoimistoja ja monissa maissa myös kouluja, sairaaloita ja vammaisten keskuksia avattiin. Yhden silloisen Lontoon tuhansista pubeista, The Blind Beggarin, edustalta alkaneesta työstä on kehittynyt 150 vuotta myöhemmin kaikissa maailman maanosissa ja yli 125 maassa toimiva Pelastusarmeija. Miksi Itä-Lontoon Kristillinen Lähetys omaksui sotilaallisen järjestelmän, johon kuuluvat virkapuvut, sotilasarvot, liput ja sotilaalliset kielikuvat? Vastaus on: lähinnä käytännön syistä. ”Jeesus pelastaa” -viestillä tai vastaavalla kirjailulla varustettu punainen villapaita oli halpa, ja pian Lähetykseen kuuluvat alettiin tunnistaa puseroistaan ja kippari-tyylisistä lakeistaan – univormusta. Yhteisön johtajaa kutsuttiin kenraaliylitarkastajaksi, se oli kouluttamattomille pitkä ja hankala nimi tavata. Niinpä William Boothista tuli pelkkä kenraali, paikallisjohtajista kapteeneja ja avustajista luutnantteja. Kristillisen Lähetyksen nimenvaihdoksen syynä vuonna 1878 oli yhteisön työtä selvittävä tiedoksianto, joka Lähetyksen johtajien piti lähettää Britannian parlamentille. William Booth oli kirjoittanut, että Lähetys on vapaaehtoisten Armeija, ja sen tehtävänä on auttaa apua tarvitsevia. Hänen poikansa Bramwell sanoi, ettei hän ole vapaaehtoinen vaan vakinainen sotilas tässä Armeijassa. Niin William veti yli sanan vapaaehtoinen ja kirjoitti tilalle sanan Pelastus – Kristillinen Lähetys on yhtä kuin Pelastusarmeija. Tänä kesänä, 150 vuotta Itä-Lontoon Kristillisen Lähetyksen perustamisen jälkeen, 16 000 pelastusarmeijalaista yli sadasta maasta kerääntyi kansainväliseen Boundless-teemaiseen kongressiin. Teema liittyi Jumalan rajattomasta rakkaudesta ja ar4 SOTAHUUTO

[close]

p. 5

mosta kertovaan perustajan lauluun, mutta viittasi myös rajattomaan yhtenäisyyteen, joka pitää yllä tätä kansainvälistä Armeijaa. Eri kulttuureja juhlittiin ja Jumalaa ylistettiin kaikessa kauneudessaan musiikin, tanssin, elokuvien, laulun ja muiden taide-esitysten kautta. Aivan erilaisista olosuhteista kotoisin olevien armeijalaisten henkilökohtaiset todistukset kertoivat tavallisen elämän moninaisuudesta eri puolilla maailmaa. Samaan aikaan havainnollistui, kuinka yhden miehen näky toisten ihmisten auttamisesta kotikaupunginosassa on 150 vuotta myöhemmin miljoonien jäsenten, vapaaehtoisten ja ystävien Armeija, joka tarjoaa joka päivä sadoilletuhansille ruokaa, asunnon, koulutusta ja terveydenhoitoa. Johnny Kleman eversti Kuvat: Kati Kivestö, Eva Kleman & Salvation Army International Vasemmalla sivulla Pelastusarmeijan perustajan, William Boothin, patsas. Oikealla sivulla ylävasemmalla Blind Beggar, pubi, jonka edustalta Pelastusarmeija on saanut alkunsa. Keskellä kyltti paikasta, jossa Armeijan ensimmäinen sisäkokous pidettiin. Yläoikealla Suomen ja Viron kadetit ja luutnantit opinto- ja historiaretkellä Lontoossa viime keväänä. Muissa kuvissa tunnelmia kansainvälisen Pelastusarmeijan 150-vuotisjuhlasta, Boundlessista. 16 000 pelastusarmeijalaista yli sadasta maasta tulivat juhlistamaan maailman suurinta Armeijaa. Tunnelmia ja kuvia Boundlessista: bit.ly/bless2015 SOTAHUUTO 5

[close]

p. 6

Joulu on suuren ilon ja rauhan aikaa koko ihmiskunnalle. 6 SOTAHUUTO

[close]

p. 7

Kenraalin joulutervehdys 2015 Uusi näkökulma J oulu on taas, ja meidän tulisi käydä joulunviettoon sydän täynnä kiitosta ja ylistystä Jumalalle. Toivon, että me kaikki varaamme aikaa siihen, että voimme pohtia ja mietiskellä Jumalan ikuista rakkautta ja iankaikkista pelastussuunnitelmaa, jonka Hän on valmistanut jo aikojen alusta koko ihmiskunnalle. Meillä on ollut todella runsaasti tilaisuuksia pohtia Jumalan rajatonta rakkautta Pelastusarmeijaa kohtaan tämän 150-vuotisjuhlavuotemme aikana. Nyt jouluna me jälleen kerran ajattelemme Jumalan ylitsevuotavaa rakkautta, kun hän antoi meille kaikkein suurimman lahjan, vaikka tiesikin että useimmat meistä eivät käsittäisi sen arvoa. Jesaja kirjoitti: ”Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” (Jesaja 53:2–3) Kaikesta huolimatta Jumala laati pelastussuunnitelmansa koko maailmaa varten! Sen vuoksi joulun sanoma on niin tärkeä. Se paljastaa ihmeellisellä tavalla, että Jumala näkee asiat eri tavalla kuin me. Maria aloittaa kiitosvirtensä Jumalalle sanoen: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” (Luuk. 1:46–48) Tässä näemme selvän eron Jumalan arvojen ja ihmisten arvojen välillä. Jumala on valmis antamaan kaikkensa pelastaakseen jokaisen ihmisen, sinut ja minut. Jumala on ikuisuuden Jumala, Kaikkivaltias, ja kuitenkin hän osoittaa rakkauttaan ja huolenpitoa meitä heikkoja, epätäydellisiä ihmisiä kohtaan. Marian ilmaisema suuri ilon aihe on suuri ilon aihe meille kaikille. Ja Maria jatkaa kiittäen ja riemuiten: ”Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” (Luuk. 1:49) Yksi joulun kertomukseen liittyvä asia, joka ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua, on ajatella että Jumala joka on niin suuri ja voimallinen, on kuitenkin kiinnostunut meistä, pienistä ihmisistä. Sen tähden Maria riemuitsee ja sen tähden meidänkin tulisi riemuita, kun saamme jälleen juhlia Kristuksen syntymää, joka muutti ihmiskunnan historian kulun. Jumala on valmis laskeutumaan korkeudesta ja jopa käyttämään epätäydellisiä miehiä ja naisia toteuttamaan suunnitelmansa. Vaikka Jumalalla on kaikki voima ja valta, hän antaa iloiten armonsa auringon paistaa meille pienille, vähäpätöisille ja epätäydellisille ihmisille. Ihmiset kunnioittavat ja ylistävät sitä, mikä maailman silmin näyttää rikkaalta ja mahtavalta. Jumala toimii täsmälleen päinvastoin. Jumala katsoo ihmiskuntaa rakastavasti ja armahtavasti, ja juuri siitä on kysymys joulun kertomuksessa. Jumala kääntää arvoasteikot ylösalaisin ja osoittaa rakkautensa niitä kohtaan, jotka ihmisten silmin ovat pieniä, vähäpätöisiä ja merkityksettömiä. Kun valmistaudumme viettämään joulua, meidän on tarpeen tutkia sydäntämme, niin että voimme poistaa mielestämme kaikki ylpeät ajatukset ja materialismin hengen, sillä olimmepa todellisuudessa prinssejä tai kerjäläisiä – tai Pelastusarmeijan kenraali – me olemme aika vähäpätöisiä! Joulun merkitys on siinä, että Jumala tuli maailmaan luodakseen yhteyden meihin, ja hänen kunniansa tulee ilmi tavallisten vaatimattomien ihmisten elämässä. Joulu on suuren ilon ja rauhan aikaa koko ihmiskunnalle. Rukoilen, että saamme kokea joulun ihmeen todellisena omassa elämässämme tänä jouluna ja että me myös näytämme sen, missä sitten olemmekin! André Cox kenraali Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja Käännös: Paula Wathén Kuva: Pixabay SOTAHUUTO 7

[close]

p. 8

Pekka Simojoki: ”Ilman ristinpuuta ei ole joulupuuta” ”Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen. Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.” Näin kuuluu kertosäkeen loppu eräästä rakastetuimmista joululauluistamme. Mies laulun takana, Pekka Simojoki, on yksi Suomen arvostetuimmista hengellisen musiikin taitajista. I lta on jo hämärtynyt ja kynttilöiden liekit heijastuvat ikkunasta. Ulkona käy kylmä viima, mutta sisällä on lämmin. Istuudumme höyryävän kahvikupin ääreen. Pekka Simojoki – mies, jota voisi kutsua Suomi-gospelin isäksi – on luvannut kertoa musiikistaan, uskostaan ja joulunvietostaan. Laitetaan nauha pyörimään! Pekka: ”Haloo, hallooo, kuullaanko siellä? Äidille terveisiä!” laulu Kaikki lapset maan, johon AnnaMari Kaskinen on tehnyt sanoituksen. Inspiraatiota ja perspiraatiota Pekka opiskeli muutaman vuoden ajan klassista laulua Helsingin konservatoriossa ja kitaransoittoa Oulunkylän Pop & Jazz opistossa, mutta suurimmalta osin hän on itseoppinut. Olet tehnyt satoja hengellisiä lauluja, mikä on luovuutesi ja tuotteliaisuutesi salaisuus? – Rakastan melodioita ja teksteissä pitää olla hyvä sanoma. Olen sanonutkin, että hyvän laulun resepti on pohjalle vähän sydänverta, sitten lisätään mullan makua ja taivaan tuoksua. – Laulut syntyvät hyvin erilaisin tavoin. Joskus laulut syntyvät suuren inspiraation vallassa, mutta ei aina. Kuten onkin sanottu: laulun tekemisessä on 10 % inspiraatiota ja 90 % perspiraatiota eli hikeä, Pekka naurahtaa. Pekka on iloinen siitä, että hänen laulujaan lauletaan vielä vuosikymmenien jälkeen. – Olen tehnyt paljon yhteislauluja ja niissä on se voima, että ihmiset käyttävät niitä ja laulut elävät sitä kautta. Se antaa laululle paljon enemmän ikää. Minulle on sanottu, että ajattele, että jos tekisit iskelmää, niin saisit paljon rahaa – mutta iskelmän elinikä on lyhyt. Kun on tehnyt laulun, jota lauletaan neljättä vuosikymmentä – siinä on palkkiota tarpeeksi, Pekka toteaa hymyillen. Sanoitusten äärellä Pekka Simojoki on tehnyt yhteistyötä lukuisien runoilijoiden ja sanoittajien kanssa, mutta yksi on ollut ylitse muiden. Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen ystävyys ja yhteistyö on jatkunut jo vuosikymmenien ajan. – Parikymppisenä kun tulin Helsinkiin opiskelemaan, minulla oli paljon ideoita ja säveliä päässä, mutta en ole tuntenut olevani vahva tekstintekijä. Rukoilin Jumalaa, että lähetä vahva sanoittaja luokseni. Tapasin Anna-Mari Kaskisen opiskelijaillassa ja siitä alkoi yhteinen musiikkipolkumme. Afrikkalainen messu oli Pekan ja Anna-Marin ensimmäinen projekti. Rakastettu virsi 517 ”Herra, kädelläsi” on alkujaan tästä messusta. Messua seurasi Liekit-musikaali. Yhteistyö on jatkunut epäsäännöllisen säännöllisesti tähän päivään saakka. Viimeisin projekti on ollut Lauluvintti-lastenlaulukokoelma. – Välillä olemme saaneet kuulla, ettei tämä ole oikeata kirkollista musiikkia, ja välillä olemme olleet vähän kuin kristillisen musiikin Sherwoodin lainsuojattomia taistelemassa urkujen ylivoimaa Pekka Simojoki (kuvassa keskellä) on yksi Exitin perustajajäsenistä. Exit yhdistää kristillisen sanoman rockmusiikkiin. Exit on päässyt jo 27 vuoden ikään ja on täysissä voimissa, uusi ”Kauneutta ja kipua” -albumi näki päivänvalon lokakuussa. Nuoruusvuodet Afrikassa Pekan ollessa kuusivuotias Simojoet muuttivat Ambomaalle lähetystyöhön. Pekan isä Väinö opetti diakoneja ja pappeja, ja äiti Aila työskenteli paikallisten naisten keskuudessa. Nuoreen mieheen afrikkalainen elämänilo ja musiikki tekivät vaikutuksen. – Rakensin ensimmäisen kitarani peltipurkista. Ambomaalta jäi pysyvästi sieluuni musiikin ilo, Pekka kertoo hymyillen. – Kun palasimme Suomeen ja menimme kirkkoon, niin ihmettelin, että eiväthän nämä ihmiset edes katso toisiaan! Koin, että Afrikasta haluaisin tuoda jotakin Suomeen. Monet ensimmäisistä lauluistani olivat sen tähden hyvin iloisia. Pekka teki ensimmäisen sävellyksensä jo 13-vuotiaana Afrikassa. Vuosia myöhemmin siitä muodostui lasten pääsiäis- 8 SOTAHUUTO

[close]

p. 9

– Toivotan lukijoille aitoa, alkuperäistä, tallintuoksuista joulua! vastaan. Mutta on ollut mukavaa huomata, että ihmiset haluavat monenlaista musiikkia. Pekan isä Väinö Simojoki on taitava runonikkari, ja hänen tekstejään onkin muutaman laulun sanoituksina. Väinö on myös kannustanut poikaansa tarttumaan kynään. Mistä laulujesi aiheet kumpuavat? – Ihmisten tarinat ovat tärkeä lähde. Jotkut laulut ovat saaneet aiheensa Raamatun pohjalta, jotkut sananparsista. Laulun aiheita nousee asioista, jotka järkyttävät, ärsyttävät tai riemastuttavat. Haastavistakin asioista voi puhua, kun siihen laittaa vähän huumoria mukaan. Laaja tuotanto Pekka Simojoki on julkaissut eri kokoonpanojen kanssa yli 70 äänitettä, jotka sisältävät gospelmusiikkia laidasta laitaan, lastenlauluista rockmusiikkiin. Omia sooloalbumeja on kertynyt kolme: Matkalaukkuelämää (1995), Puolimatkan majatalo (2000) ja Etelänristi (2008). Neljäs soolojulkaisu on työn alla. – Sooloalbumeissani on lauluja, jotka eivät muille kelvanneet, Pekka nauraa hersyvästi. – Laulut ovat olleet henkilökohtaisia, perheeseen liittyviä tarinoita, kuten rakkauslauluja vaimolle. Olen luvannut että ensi kesään mennessä julkaisen neljännen sooloalbumini. Akustista tunnelmaa – paljon kitaraa, kevyellä kädellä tuotettua, rehellistä musiikkia. Pekka Simojoki on ollut myös perustamassa yhtyeitä, joista tunnetuimmat ovat Jakaranda ja Exit, sekä kuoroa EtCetera. Jakarandaa Pekka johti viiden vuoden ajan ja nyt jo 30-vuotias yhtye on edelleen toiminnassa. Exit on melkein samassa iässä. – Exit on yksi lapsistani. Vanhin tyttäreni syntyi 27 vuotta sitten ja niin myös Exit. Aloittaessamme Exit oli ensimmäisiä yhtyeitä Suomessa, jotka yhdistivät rockmusiikin ja kristillisen sanoman. Exitiltä on juuri tullut uusi levy, kannattaa tutustua! EtCetera-kuoro on edellä mainittuja kymmenisen vuotta nuorempi kokoonpano. Kuoron ensimmäinen äänite ”Matka on alkanut” näki päivänvalon 1996. EtCetera koostuu amatöörilaulajista, jotka ovat eri ammattiryhmistä ja elämäntilanteista – mutta heitä yhdistää laulamisen riemu ja evankeliumin edistäminen. – EtCetera on kivaa ja yhteisöllistä. Ajatuksena on myös rohkaista ihmisiä laulamaan. Mukana on paljon afrikkalaista tunnelmaa ja ylistyslauluhenkistä materiaalia. Haluamme tuoda uudenlaista tapaa kirkkoihin – siellä saa niin itkeä kuin nauraakin, Pekkaa toteaa hymyillen. Viimeisin projekti on ollut englanninkielinen Nordic Praise -ylistyslaulukokoelma, jota on ollut mukana äänittämässä helsinkiläisen Higher Ground -kuoron parhaita laulajia Hanna-Mari Heleniuksen johdolla. – Monesti olen saanut ulkomaisilta ystäviltä ja kontakteilta kuulla: ”Teillä on syvällisiä, hienoja suomenkielisiä lauluja, mutta miksi ette julkaise näitä englanniksi?” Siksi päätimme ryhtyä toimeen – ei tarvitse sitten vanhainkodissa jossitella, Pekka naurahtaa. Johdatuksen ohjauksessa Voisimmeko puhua hiukan uskosta – millainen on ollut oma uskonpolkusi? – Olen lähetyssaarnaajan kakara. Mutta kukaan ei isän tai äidin siivellä taivaaseen pääse. Rippikoulun jälkeen menin isoseksi, mutta lähinnä sen takia, että kitaraa soittavat pojat olivat suosittuja rippikoulutyttöjen keskuudessa, Pekka iskee silmää naurahtaen. – Erään rippikoululeirin jälkeen minua hirveästi hämmensi, että olenko uskossa vai ei? Olenko menossa taivaaseen? Olin sänkyni ääressä polvillani, ja sanoin ”Jeesus, jos olet olemassa, tässä on elämäni”. Enkelien siipien havinaa en muistaakseni kuullut, mutta mieli oli tämän jälkeen rauhallinen. Pekka on kokenut johdatuksen ohjaavan häntä – ja elämä tuntuu hyvältä. SOTAHUUTO 9 >>>

[close]

p. 10

Pekka Simojoki esiintyi viime huhtikuussa ensimmäistä kertaa Pelastusarmeijan Temppelissä. >>> – Olen innostuneempi kuin koskaan. Minulla on tehtävä – enkä tarkoita vain musiikkia. Tehtävänäni on herätellä ihmisiä. – Omassa elämässä vastustaja välillä pistää kampoihin niin kuin meillä kaikilla – mutta suunta on selvä. Rukous on tärkeä osa Pekan elämää. – Rukoilen päivittäin. Olen tajunnut, että vaikka voimme tehdä monia asioita, niin ne ovat vain ihmisten asioita. Jos jonkun sydän murtuu ja saa hengen kutsun, niin se ei tule meiltä. Rukoilu on kuin hengitystä – spontaania, luontevaa hengellistä elämää. Kaksi puuta – ristinpuu ja joulupuu Pekan lapsuudenjoulut Afrikassa olivat mielenkiintoista aikaa. Metsästä haettiin piikkipuu ja Pekan äiti imelsi afrikkalaisesta kurpitsasta ”lanttulaatikkoa”. Joulukirkossa käytiin joskus jopa neljän aikaan aamusta. – Isoäidin joulupakettia Suomesta odotimme innolla – vanhemmille puolukkahilloa ja meille lapsille salmiakkia. – Nyt perinteisiin kuuluu koko perheen kesken yhteinen ruokailu ja jouluhartaus. Joulusauna kuuluu myös asiaan – oli millainen pakkanen tahansa! Pekka toteaa lämpimästi hymyillen. Lauluntekijänä Pekka on pannut merkille joululaulujen sisällön. – Kaikki haluavat tehdä joululauluja, mutta joulun sisältö on usein hakusessa – on tonttujen tanssia, kultakäätyjä ja kynttilöiden loistetta. Jeesus-lapsi saattaa syntyä sydämeen... mutta olen huomannut, että hän on aina lapsi. Lapsi on söpö ja tuo juhlavuutta, mutta hän ei saa vahingossakaan kasvaa aikuiseksi. Sillä aikuinen Jeesus on vaarallinen – hän kasvaa Vapahtajaksi ja voi muuttaa ihmisen elämän. 10 SOTAHUUTO – On kaksi puuta, jotka liittyvät yhteen. Meillä on joulupuu, mutta ellei ole ristinpuuta, niin se menettää merkityksensä. Ja ristinpuuta ei ole ilman joulupuuta. Puiden juuret ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. Silloin kun ihminen ymmärtää tämän – se muuttaa elämän. Pekka on itse myös tehnyt joululauluja – yksi rakastetuimmista on Tulkoon joulu. Laulun syntytarinassa on joulun taikaa. – Yritin tehdä laulua, jossa etsittiin todellista joulua. Mutta laulu ei koskaan toiminut, ja laitoin sen pöytälaatikkoon. Paria vuotta myöhemmin eräs Jakarandan laulajista kysyi, onko minulla joululaulua hänelle esitettäväksi. Lupasin yrittää tehdä hänelle sellaisen. Kun kaivoin vanhan laulun ja katsoin sitä uudestaan, huomasin, että kertosäe oli ihan toimiva. Sen ympärille alkoi syntyä uudet säkeet – ja Tulkoon joulu näki päivänvalon. – Mutta hylkäämäni vanhat säkeistöt löysivät myös uuden elämän. Teimme koululaisille adventtilaulun ”Pieni liekki”, josta on tullut yksi lasten rakastetuimmista adventtiajan lauluista. Ne olivat sama laulu alun perin. Aika uskomatonta, että hylätystä laulusta tuleekin kaksi rakastettua joululaulua – se on puhuttelevaa! Lopuksi, millaisia jouluterveisiä haluaisit lähettää Sotahuudon lukijoille? – Toivotan lukijoille aitoa, alkuperäistä, tallintuoksuista joulua! Kun Jeesus syntyi tänne, ei ollut kimallusta. Lopetetaan ”joulun velkakierre” ja yllätetään sellaisia ihmisiä, jotka eivät meiltä mitään odota. Yllätä vaikka työpaikkasi hankalin ihminen – ja katso mitä tapahtuu! PEKKA SIMOJOKI • • • Pekka Simojoki, 58 vuotta. Asuu Kangasalla, syntynyt Kemissä. Teologian maisteri Vaimo Arja ja neljä lasta: aikuiset Henna, Heidi ja Janne, ja 12-vuotias kuopus Joonas Yksi Suomen kuuluisimmista hengellisen musiikin säveltäjistä, sanoittajista ja sovittajista, on tehnyt yli 600 hengellistä laulua Julkaissut eri kokoonpanojen kanssa yli 70 äänitettä Kolme sooloalbumia: Matkalaukkuelämää (1994), Puolimatkan majatalo (2000), Etelänristi (2008) Perustanut yhtyeet Jakaranda ja Exit ja kuoron EtCetera Vastaanottanut Golden Gospel -palkinnon 1998 Julkaissut neljää kirjaa: EXIT, Apostolinkyytiä (2007), Joka päivä, joka hetki (2009), Lasten Iltalauluja (2009) Seitsemän silmäniskua (2011). Lisäksi on julkaissut lukuisia laulu- ja nuottikirjoja. Äänitteiden lisäksi ollut mukana tuottamassa musikaaleja, messuja ja konsertteja. Esimerkkeinä: Afrikkalainen gospelmessu (1981), Liekit-musikaali (1984), Nuotiomessu (1995), Onnen vuori -musikaali (2011) • • • • • • • Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, Exit ja Vexi Savijoki

[close]

p. 11

”Hon lindade honom och lade honom i en krubba” Luk 2:7 Julens traditioner varierar i olika kulturer, men kanske är julkrubban den som tydligast fångar julens innersta budskap. Julens budskap i en krubba V i får gå så långt tillbaka som till 1000-talet för att finna de tidigaste beläggen för traditionen med det vi idag kallar för julkrubbor. Då var det oftast levande djur och människor som illustrerade händelserna runt Jesu födelse. Julen 1223 arrangerades ett ”Betlehem” i skogen i Greccio 9 mil från Rom, där man ville levandegöra händelsen från den första julnatten. I en grotta placerades en krubba och den autentiska känslan förstärktes av både en oxe och en åsna. Många menar att den traditionen är en föregångare till våra dagars julkrubbor. Övergången från ett levande julspel till att använda stillastående figurer sker under medeltiden och den äldsta kända gruppen ställdes upp i S:a Maria Maggiore kyrka utanför Rom 1291. Finlands äldsta kända julkrubba är från tidigt 1800-tal och finns i Åbo domkyrka. Födelsescenen har mycket små och ömtåliga figurer och förutom Josef, Maria och Jesusbarnet finns där också djur från stallet samt en vit duva som symboliserar den helige ande. Den heliga familjen är tillverkad av vax och får därför inte utsättas för värme vilket gör det ännu mer speciellt att den fortfarande är så välbevarad. Runt om i vår värld finns idag julkrubbor som fokuserar på julens djupaste innebörd. Varje kultur, kyrka eller familj sätter sin egen prägel på uppbyggnaden av stallet, herdarnas äng och de vise männens färd från österlandet. Materialen varierar också mellan utsökta träslag till tomkartonger eller återvinningsplast, gammal eller nytt berättar figurerna samma heliga berättelse. I många kyrkor och församlingar kan gudstjänstbesökarna se Betlehems landskap i miniatyr, sakta växa fram under de fyra adventssöndagarna. En tradition som är vanlig över hela världen är att själva krubban i stallet står tom fram till juldagens morgon. Den natten föds Jesus och först då julen når sin höjdpunkt placeras det lilla barnet i krubbans halm. Julen 2015 är budskapet lika tydligt och verkligt som då det hördes på herdarnas äng den första julnatten. ”Idag har en frälsare fötts åt er i Davids stad, han är Messias, Herren. Och detta är tecknet för er: ni skall finna ett nyfött barn som är lindat och ligger i en krubba.” Matt 2:11–12 Eva Kleman överste Foto: Eva Kleman Haluatko lukea tämän artikkelin suomeksi? pelastusarmeija.fi/uutisia Överst Finlands äldsta kända julkrubba från 1800-talet. Nedan modern julkrubba i porslin. SOTAHUUTO 11

[close]

p. 12

PELASTUSARMEIJAN JOULUKALENTERI Raamatullinen joulukalenteri adventtiajan jokaiselle päivälle. Joulun kaupallisuuden keskellä sielulle tekee hyvää, että muistuttaa itseään siitä suurimmasta lahjasta, Kristuksesta, jonka tuloa jo Vanhan testamentin kirjat ennustivat. 4 1 Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Jes. 7:14 Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Ruhtinaaksi ja Pelastajaksi johdattaakseen Israelin kääntymykseen ja antaakseen sille synnit anteeksi. Ap. t. 5:31 3 Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden. Jer. 23:5 2 Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Jes. 9:6 Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua. Luuk. 1:32-25 5 6 Ääni huutaa: Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Jes. 40:3 Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. Jes. 11:1 Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee 10 temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. Mal. 3:1 Paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin. Jes. 40:11 7 8 9 Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Psalmi 24. 12 SOTAHUUTO

[close]

p. 13

21 Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo. Room. 15:13 Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: Sinun Jumalasi on nyt kuningas! Jes. 52:7 22 20 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Jaak. 1:17 Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Luuk. 2:14 24 23 Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Luuk. 2:11 19 Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr. 10:23–24 Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1. Piet. 1:8–9 18 17 11 Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room. 15:4 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 4:6–7 16 12 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr. 11:1 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. Joh. 13:34–35 Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Ef. 6:16–17 13 14 Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Ps. 51:12 15 Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Fil. 4:4 SOTAHUUTO 13 Toteutus: Joona Junkkari Taitto: Toni Kaarttinen Piirros: losw

[close]

p. 14

Suomi taistelee talousvaikeuksien keskellä ja meitä kaikkia kutsutaan talkoisiin, mutta mitä yksittäinen henkilö voi tehdä? – Voisi osallistua esimerkiksi vapaaehtoistyöhön tai lahjoittaa keräyksiin. Sen lisäksi jokainen meistä voi osallistua keskusteluun julkisesti tai pienemmässä piirissä, neuvoo sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. Heikki Hiilamo – PROFESSORI KÖYHIEN ASIALLA 14 SOTAHUUTO

[close]

p. 15

”Ei köyhyys mikään ilo ole, vaikka se joskus naurattaa.” Köyhyydestä puhutaan paljon näinä päivinä, mutta on siitä puhuttu ennenkin. Rupesin muistelemaan, mitä asiasta sanoo suomalainen kansanviisaus: ”kulkevat jonossa, kuin köyhän talon porsaat”, ”kauan on köyhä kallellaan, ennen kuin kaatuu”, ”toivo köyhän elättää, pelko rikkaan tappaa”. Köyhyydestä kertovia sananlaskuja löytyi runsain määrin. Ihmekös tuo, onhan Suomen kansa kokenut nälkävuodet, sen ajan kun leipään piti laittaa puolet petäjäistä. Suomi on selvinnyt monista sodista ja pula-ajasta. Se on nähnyt huiman nousukauden ja kokenut talouden romahtamisen, ja juuri kun kansakunta on taas kömpinyt jaloilleen, on uusi talouskriisi iskenyt sitä vasten kasvoja. H alusin selvittää, mitä asiantuntija sanoo köyhyydestä. Lähdin Helsingin yliopistolle tapaamaan sosiaalipolitiikan professoria Heikki Hiilamoa, jonka toimialaan köyhyyskysymykset keskeisesti kuuluvat. Oikaisin Senaatintorin halki ja bongasin matkalla monta ministeriä ja kansanedustajaa, jotka olivat matkalla Valtioneuvoston talolle. Näin tuttuja kasvoja, jotka vakavin ilmein puhuvat iltauutisissa talouden tilasta. Miehiä ja naisia, jotka päättävät siitä, kuinka käytettävissä olevat rahat jaetaan. Tyylikkäitä pukuja, mustia autoja, isoja salkkuja, vakuuttavia ilmeitä – mutta heitä olin jo kuullut. Nyt halusin kuulla, mitä sanottavaa on professorilla. Jatkoin matkaani sosiaalitieteiden laitokselle, jossa tapasin Hiilamon hänen työhuoneessaan. Aivan ensimmäiseksi kysyin, miksi köyhyyteen liittyvät kysymykset kiinnostivat professoria, joka alun perin oli valmistunut kauppatieteiden maisteriksi. Hiilamo kertoi, että yrittäjäperheen poikana kauppakorkeakoulu oli luonnollinen valinta, mutta että hän ei oikein koskaan kokenut tätä alaa omakseen. Koulun jälkeen hän päätyi toimittajaksi. Toimittajan työssään hän uudella tavalla kiinnitti huomiota köyhyyteen, joskin oli myös jo ennen tätä ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Sitten tuli 1990-luku ja lama, joka pysäytti Suomen ja myös Hiilamon. Köyhyys tuli lähelle myös niinä vuosina, kun Hiilamo työskenteli diakonian ja yhteiskunnallisen työn yksikön johtajana kirkkohallituksessa sekä yksikönjohtajana Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Köyhät teillä on aina keskuudessanne – voiko tälle asialle tehdä mitään? Hiilamo oli myös ehdokkaana vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tuolloin hänen tavoitteensa ja vaaliteemansa oli, että Suomesta on rakennettava reilumpi maa. Hän vaati, että tuloerojen kasvu oli pysäytettävä ja köyhyys oli karkotettava. Kysyin, mitä professori ajattelee nyt, vieläkö hän uskoo, että tämä on mahdollista? – Se on vaikeaa, myöntää Hiilamo, – mutta ei mahdotonta, jatkaa hän saman tien. Millä keinoilla sitten nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa? – Kyse on ennen kaikkea työmarkkinoista, siitä kuka saa työtä ja millä edellytyksin? Myös vajaakuntoisten työllistymistä on tuettava. Suomessa esimerkiksi vammaiset – toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa – on jätetty melkein kokonaan työelämän ulkopuolelle. Pitkäaikaistyöttömyys on vaaraksi sekä yksilöille että yhteiskunnalle. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus osallistua ja ne joilla on työkykyä, saavat sitä käyttää, sanoo Hiilamo. Oli alkusyksy, kun tapasin Hiilamon. Ilmat olivat ruvenneet jo synkkenemään, ja Suomen taloudellinen tilanne näytti päivä päivältä synkkääkin synkemmältä. Minun oli pakko kysyä professorilta, eikö ole mitään valoa nähtävissä. – On toki. Se jo on myönteistä, että poliitikot ovat selvästi kiinnostuneet oikeista asioista ja tekevät kovasti työtä sen eteen, että Suomi voisi paremmin. Professorin vastaus rauhoitti minua, vaikka samaan aikaan ajattelin niitä päät- täjiä, jotka olin nähnyt aiemmin päivällä valtioneuvoston edessä. Voinko luottaa siihen, että miehet mustissa autoissaan vielä muistavat, mitä on elää tavallisen ihmisen arkea? Julkinen vai kolmas sektori – kuka kantaa vastuun? Kun eläke tai toimeentulotuki ei riitä elämiseen, yhä useampi tukeutuu vapaaehtoisjärjestöihin apua saadakseen. Pääministerikin on kutsunut varakkaita talkoisiin, lahjoittamaan vapaaehtoisesti omastaan vähempiosaisten hyväksi. Mitä professori ajattelee tästä, onko oikein että julkisia palveluja korvataan vapaaehtoisella antamisella? – Vapaaehtoisessa antamisessa taustalla on oikea periaate. Se voi olla signaali, esimerkki muille, mutta vapaaehtoisuuden varaan ei voi sosiaaliturvaa rakentaa. Progressiivinen verotus takaa sen, että Suomi pystyy huolehtimaan kaikista kansalaisistaan. Vahva sosiaaliturva ja vapaaehtoinen antaminen eivät kuitenkaan ole vastakkaisia eivätkä sulje toisiaan pois, tätä mieltä on Hiilamo. Hän muistuttaa, että moni hyvä asia, jota nyt pidämme itsestään selvänä julkisena palveluna, on alun perin alkanut vapaaehtoispohjalta. Yhtenä esimerkkinä Hiilamo mainitsee Koulukeittiöyhdistyksen, joka rupesi vuonna 1905 tarjoamaan ilmaisia kouluaterioita oppilaille. Missä olisimme tänä päivänä ilman kouluruokailua! – Kolmannen sektorin tehtävä on täydentää, kirittää ja innovoida, sanoo Hiilamo. >>> SOTAHUUTO 15

[close]

Comments

no comments yet