Sotahuuto, 1/2015

 

Embed or link this publication

Description

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu

Popular Pages


p. 1

SOTAHUUTO | KRIGSROPET | PELASTUSARMEIJAN LEHTI | TAMMIKUU 2015 | 3 € Irina: Alkoholittomuus on IN Sivut 5-7 SOTAHUUTO SOTAHUUTO 1

[close]

p. 2

125 syytä olla KIITOLLINEN! Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. 1. Piet. 2:9 Aihetta kiitokseen! Tapamme ajatella ja tapamme rukoilla vaikuttaa koko persoonaamme ja kaikkeen mitä teemme jokapäiväisessä elämässämme. Paavali tiesi tämän, kun hän kirjoitti tervehdyksensä Tessalonikan seurakunnalle: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.” 1. Tess. 5:16–18. Ei ole helppoa olla aina iloinen, mutta voidaksemme elää avoimina Jumalan mahdollisuuksille meidän täytyy jatkuvasti harjoitella kiitollisuutta, kiittää Herraa ja muistuttaa itseämme Jumalan hyvyydestä ja siunauksista! Niiden 125 vuoden aikana, jolloin Pelastusarmeija on tehnyt työtä Suomessa, on ollut paljon aihetta kiitokseen! Pelastusarmeijan syntymäpäivänä, 8.11. , aloitamme sen vuoksi 125 päivän mittaisen kiitosrukousketjun! Kiitämme siitä mitä on ollut, ja otamme uskossa vastaan ja kiitämme Jumalaa kaikesta, mitä on tuleva. Kiitämme tulevaisuudesta ja hyvistä visioista, jotka Herra haluaa antaa meille! Pelastusarmeija liputtaa aktiivisesti ilon ja kiitollisuuden puolesta! Uskallatko vastata haasteeseen ja kiittää Jumalaa 125 päivän ajan? Keksitkö uuden kiitosaiheen joka päivälle? Se tulee muuttamaan sinua, se tulee vaikuttamaan Pelastusarmeijaan ja välittämään iloa ihmisille, jotka ovat sinua lähellä! Tervetuloa mukaan kiitosrukoukseen! 125 syytä olla kiitollinen -rukoushaaste 8.11.2014–12.3.2015 Kiitä Jumalaa kanssamme 125 päivän ajan 2 SOTAHUUTO

[close]

p. 3

TÄSSÄ KUUSSA Terveellinen elämä SOTA HUUTO TAMMIKUU 2015 Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. O lemme uuden vuoden kynnyk- vaverkkoa. Uskomme, että ihminen sellä. Usein se merkitsee, että tarvitsee suhdetta Jumalaan. Henkilösilloin yritämme muuttaa totut- kohtaista, arjessa toimivaa ja lämmintä tuja tapojamme parempaan suuntaan. yhteyttä Elämän Herraan. Se mitä kulloinkin on pidetty terveellisenä, on vaihdellut vuosien mittaan. 1700-lu- Uskomme että ihminen tarvitsee suhdetta vulla Espoon terveyslähde Jumalaan. Henkilökohtaista, arjessa toimivaa toimi aluksi sotilaiden hoitolaitoksena, ja myöhemmin ja lämmintä yhteyttä Elämän Herraan. parempi väki vaelsi sinne ja moniin muihin vesihoito- ja kylpylaitoksiin nauttimaan ”terveysvettä”. Sen vuoksi tahdon nyt uuden vuoden alSitä juotiin 15–17 lasillista joka aamu. kaessa haastaa sinut pohtimaan hengelVeden ajateltiin voivan parantaa kai- listä terveyttäsi. Mitä sinun sisäinen ihkenlaisia vaivoja kuten vatsamatoja ja misesi tarvitsee voidakseen hyvin? hedelmättömyyttä. Vedellä oli tervehdyttävä ja nuorentava vaikutus. Toisina Toivotan sinulle siunattua uutta vuotta, aikoina taas veden käyttöä pidettiin jopa täynnä hengellistä hyvinvointia! ”vaarallisena”, ja vedellä peseytymisen sijaan ihmiset hankasivat lian pois kui- Johnny Kleman eversti villa pesulapuilla. Suomen ja Viron Pelastusarmeijan johtaja Tilaukset: puh. (09) 681 2300, sotahuuto@pelastusarmeija.fi, www.pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 30 €, muihin maihin 35 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 125. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: www.pelastusarmeija.fi, www.facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Johnny Kleman Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Eva Kleman, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Saara Ertamo, Joona Junkkari Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali André Cox Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista Painopaikka: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo 2014 ISSN 0356-3340 Pitkän aikaa ”aamuryyppy” kuului asiaan raskasta työtä tekeville piioille ja rengeille. Toisena aikana taas tupakointi oli muodikasta ja suuren maailman tyylin mukaista. Nykyään tiedämme runsaan alkoholinkäytön vakavista seurauksista ja tiedämme, miten tupakointi vaikuttaa keuhkoihin. Tämän tiedon ansiosta olemmekin osittain muuttaneet tapojamme. Maailman terveysjärjestön WHO:n vuonna 1946 julkaiseman määritelmän mukaan ”terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, eikä tarkoita vain sairauden tai vamman puuttumista”. Tämä määritelmä pitää edelleen paikkansa. Tahdomme tehdä työtä tällaisen terveyden puolesta, se on hyvä tavoite Pelastusarmeijan toiminnalle ja eri työmuodoille. Mielestämme se ei kuitenkaan vielä riitä. Uskomme, että ihminen tarvitsee enemmän kuin ravitsevaa ruokaa, liikuntaa, iloista yhteyttä toisiin ihmisiin ja sosiaalista tur- Kansikuva: Toni Kaarttinen SOTAHUUTO 3

[close]

p. 4

TODISTUKSENI KOLUMNI Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Tipaton tammikuu O lin yrittänyt todella vilpittömästi ja vakavissani, kaikkia keinoja käyttäen, päästä eroon alkoholista, mutta mikään ei tuntunut auttavan. AA-kokouksissa olin käynyt joka ilta noin kolmen kuukauden ajan. Siellä kuultiin aina samat vanhat ja kuivat tarinat, joissa ei ollut mitään elämää. Tunti tunnin perään, päivästä ja kuukaudesta toiseen, jokaisen jäsenen kohdalla sama juttu. Jokaiseen meistä oli painettu alkoholistin leima, ja rintaan kunniamerkki alkoholistina vietetystä ajasta. Se toi mieleeni kertomukset vankilan seinistä, joita koristavat merkinnät vankilassa vietetyistä päivistä ja vuosista. Eikä mitään tietoa päivämäärästä, jolloin vapaus koittaisi! Sitten se tapahtui! Eräässä tavallisessa kokouksessa sanoin kauan mukana olleelle jäsenelle: ”Täytyyhän elämässä olla jotakin enemmän kuin tämä!” Kaveri vastasi: ”Tavataan tässä osoitteessa sunnuntaiaamuna!” Kävi ilmi, että paikka oli Pelastusarmeijan osasto. Hei hetkinen, minä ajattelin, en minä sosiaaliapua tarvitse, mutta menin kuitenkin sisään. Salissa istui satoja sotilaita virkapuvuissaan, he näyttivät odottavan jonkin alkamista. Etuseinällä oli suurin kirjaimin kirjoitettuna jae Jeremian kirjasta: ”Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte.” (Jer. 29:12) Ei minulla ollut aavistustakaan, mitä nämä sanat tarkoittivat, enkä tiennyt että ne tulisivat johdattamaan elämääni eteenpäin tulevina vuosina! Ja kun soittokunta soitti laulua ”Risti vanha, sua rakastan ain!” (Pelastusarmeijan laulukirja 1990 nro 452), olin jo polvillani katumuspenkin äärellä. Samassa viereeni polvistui virkapukuinen upseeri, joka johdatti minut Jeesuksen, Vapahtajani luo. Elämäni muuttui siitä hetkestä. Menin takaisin AA-kokouksiin, mutta tajusin etten voinutkaan puhua siellä avoimesti Jeesuksen rakkaudesta ja pelastavasta armosta. Sydän murtuneena lähdin sieltä, mutta myöhemmin minut on kutsuttu moniin yleisölle avoimiin AA-kokouksiin puhumaan siitä, miten Jumala muutti elämäni ja tahtoo muuttaa toistenkin elämän, olivat he sitten päihderiippuvaisia tai ei. Kaikkein ihmeellisin asia tapahtui eräänä iltana, kun minulla oli pakottava halu juoda, syystä jota en osaa selittää – olin silloin ollut raitis jo vuoden ajan. Huusin Jeesuksen puoleen: ”Miksi näin tapahtuu? Jeesus, tiedän että sinä olet ainoa, joka voi vapauttaa minut, luotan vain sinun parantavaan voimaasi!” Silloin Jumalan Pyhä Henki kulki lävitseni ja ihana lämpö valtasi minut. Jumalan puhdas rakkaus oli astunut sisälle sydämeeni. Juomisen pakkomielle oli lopultakin kokonaan poissa! Riippumatta siitä mitä ajattelet tai mitä joudut elämässä kohtaamaan, tunnelin päässä on valoa ja toivoa. Jeesuksen Kristuksen valo voi puhdistaa sinut ja tekee niin. Minä olin pahin syntinen ja Jumala antoi armonsa sataa päälleni ylitsevuotavasti. Hänen rakkautensa riittää, eikä alkoholismiin ole muuta parannuskeinoa kuin Jeesuksen Kristuksen puhdistava veri. Älä odota enää yhtään kauempaa, olit alkoholisti tai et. Oli tilanteesi mikä tahansa tai mikä vaikea asia edessäsi onkin, pyydä apua Jeesukselta. Pyydä koko sydämestäsi ja etsi ennen kaikkea Hänen vanhurskauttaan. N o niin, on taas se aika vuodesta. Jotkut ihmiset laittavat pullonkorkit kiinni ja yrittävät elää kuukauden ilman alkoholia. Teoriassahan tämä on hyvä ja kaunis idea, antaa kehon palautua edellisen kuukauden riennoista. Kuitenkin monesti helmikuussa otetaan sitten kaksin käsin, ja jälki on entistä pahempaa. Itse vietän tipattoman tammikuun lisäksi tipatonta loppuelämää. Absolutismi ei ole henkilökohtainen kutsumukseni, mutta kunnioitan Pelastusarmeijan säädöksiä enkä koe jääneeni viimeisen parin vuoden aikana mistään paitsi. Kolme eri työssäoppimispaikkaa päihde- ja mielenterveyspuolella ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että kun tarpeeksi juo, niin kyllä hyödyt jäävät haittojen jalkoihin pahasti. Tipattoman tammikuun sijaan suosittelisin, että jos ihminen haluaa ottaa pullon käteensä, niin toiseen käteen pitäisi mahtua se oma järki. Milloin ihmiset ajautuivat tähän kuiluun, että vasta kännissä uskaltaa olla avoin, jutella vastakkaiselle sukupuolelle ja tanssia vaikka pöydällä? Rohkaisisin jokaista kapuamaan ylös tästä kuilusta ja löytämään itsestään sen voiman, mitä nykyään pullosta haetaan. Olkaamme rohkeasti ja avoimesti ihmisiä toisillemme. Welma Mäkiö sotilas Kuva: ps50mm / Flickr Hannu Lindholm kapteeni, Porvoon osaston johtaja Kuva: Toni Kaarttinen 4 SOTAHUUTO

[close]

p. 5

Alkoholittomuus on IN Laulaja Irina Saari, eli Irina, on juuri julkaissut uuden albumin: Mikä mahtaa olla in? Irinan tapauksessa vastaus voisi olla: Alkoholittomuus on IN. Kahden vuosikymmenen ajan Irina on elänyt täyttä, iloista ja tipatonta elämää. T apaamme Irinan kanssa viihtyisässä kahvilassa Heinolan torin laidalla. Teekupin ääressä Irina on luvannut kertoa musiikista, elämästä ja raittiudesta. Mutkattomuus ja lämpö, joka Irinasta säteilee, tekee melkein vaikeaksi uskoa, että kyseessä on yksi Suomen musiikkitaivaan kirkkaimpia tähtiä. Heinolaan Irina on kotiutunut vuosikymmen sitten asuttuaan lapsuuden Pohjanmaalla Kauhajoella ja opiskeluaikana Jyväskylässä ja Helsingissä. – Viihdyn täällä hyvin, on turvallinen olo, kun kaikki on käden lähettyvillä. Helsingissä jännitin iltaisin liikkumista kaupungilla. Äiti on Irinalle rakas. – Olen saanut paljon vaikutteita äidilta ja äidinäidiltä. Molemmat ovat vah- voja ja lannistumattomia naisia. Itselläni on nyt kaksi lasta. – Tyttäreni on kuusi vuotta ja poika neljä, mutta he ovat kuin paita ja peppu. Välillä naurattaa ja välillä suututtaa, kun he yhdessä oikein lyöttäytyvät vanhempiaan vastaan. Mutta ajattelen: ”Ihanaa kun teillä on tuo yhteys – pitäkää tuo!”, toteaa Irina silmät loistaen. Vahva alku Musiikki tuli Irinan elämään jo aivan pienenä musiikkileikkikoulun ja viulunsoiton merkeissä. Vuonna 1998 Irina liittyi Playa show-yhtyeeseen, joka esitti cover-versioita muiden hiteistä. Yhtyeellä riitti työtä, ja Irina kiersi Suomea 100– 150 keikan vuositahtia. Seuraava askel Irinan uralla oli vuon- na 2004 ilmestynyt oma sooloalbumi Vahva, jossa suurena taustavoimana oli Apulanta-yhtyeestä tunnettu Toni Wirtanen. Albumi nosti Irinan musiikkimaailman kartalle ja suuren yleisön tietoon. Tähän mennessä levyä on myyty yli 33 000 kappaletta, ja Irina sai 2004 Emma-palkinnot vuoden pop-tulokkaana ja vuoden debyyttialbumista. Sanoittamisen Irina kokee kiehtovaksi, mutta hyvin työlääksi prosessiksi. – Seuraavalla Älä riko kaavaa -albumilla on kappale ”Hiljaisuus”. Siihen rustasin vuoden verran tekstiä. Se oli opettava kokemus. Kauan piti maistella sitä, miten saada paljon sanomaa ja tunnetta vähin sanoin. Sanoitus, jos toimii vertaistukena niin ilossa kuin surussakin, on >>> onnistunut. SOTAHUUTO 5

[close]

p. 6

>>> Oma bändi on Irinalle kaikki kaikessa. – Minulla on ollut sama bändi yli 10 vuotta. Kosketinsoittaja Antti Pitkäjärven kanssa olimme yhdessä jo Playa-yhtyeessä. Historia Antin kanssa on yhtä pitkä kuin mieheni Henrin kanssa, olemme kaikki tutustuneet samana kesänä. Antin lisäksi Irinan bändissä soittavat Jussi Saxlin, J. Salonen, Janne Kasurinen ja Miika Colliander. – Bändi on kuin perhe – hyvässä ja pahassa. Kiertäessä tietää, onko toisella hyvä vai huono päivä. Mutta olemme harmoninen porukka, emme paljon riitele, toteaa Irina hymyillen. Tipatonta, muttei kuivaa elämää Irina on yksi harvoista musiikitaivaan tähdistämme, jotka viettävät alkoholitonta elämää. – Taustalla ei ole Irinan u usin alb aatteellista päätöstä. Olen itse umi sisä nostalg ltää isia tun asiassa allerginen kaikille nelmia. ismeille, siksi en koskaan sano olevani absolutisti. En vain juo. – Teini-ikäisenä Poh-janmaalla tein kokeiluni, ja ne eivät päättyneet hyvin. Irina ei myöskään tupakoi tai juo kah15-vuotiaana päädyin syvätajuttomuus- via. Onko hänellä paheita lainkaan? tilassa Seinäjoen sairaalaan, ja se todella – On! Ihanat lakut, salmiakit ja suksäikäytti. Neljän vuoden jälkeen Num- laat maistuvat erittäin hyvin! Irina naumirockissa maistelin alkoholia ja voin rahtaa. heti pahoin. Totesin, että se on siinä, ja nyt parikymmentä vuotta olen ollut ilman. Arjen ihanuus – En koe menettäneeni mitään, sillä Irinan arki täyttyy perheenäidin askareisolen sosiaalinen ja impulsiivinen ilman ta. Keikkailun ja arjen yhteensovittamikemiallista rohkaisuakin, toteaa Irina hy- nen on toiminut hyvin miehen joustavan myillen. työn ja miehen vanhempien avustuksel– Keikoillakin minusta olisi aivan kau- la. Kristilliset arvotkaan eivät ole unohheaa olla sumussa, koska se adrealiini- tuneet arjen keskellä. piikki mikä esiintymisestä tulee, on jo– Minulla halu uskoa suurempaan tain paljon parempaa! voimaan, jolle voi tarvittaessa tilittää Keikoilla hän joutuu välillä puoluste- tai lähettää kiitosviestejä. Haluan uskoa lemaan raittiuttaan. tiettyihin tarinoihin, ja kertoa siitä lapsil– On kieltämättä erikoista, että juo- le myös eteenpäin. mattomuuttaan joutuu perustelemaan. Irina kertoo pienen tarinan tyttäresAlkoholi on täällä jotenkin niin sisäsyn- tään. tyistä. Kieltäytyessäni tarjotuista drinkeis– Tyttäreni ollessa kolmevuotias hän tä törmään usein siihen, että ihmiset alka- palasi kerhosta, jossa oli juuri kerrottu vat puolustelemaan omaa käyttöään. Se Jeesuksen syntymästä. Hän ilmoitti mion vain oma valintani. nulle ylpeänä: ”Äiti, minusta tulee isona Irinaa hiukan mietityttää omien lasten Jeesuksen äiti!”, Irina naurahtaa. tuleva suhtautuminen alkoholiin. Ensi vuonna Irina täyttää pyöreitä vuo– On ollut ajatuksissa, että miten oman sia. jälkikasvun kasvattaa. Isäni oli myös muu– Ei kriisejä luvassa, en enää haluaisikko, ja hän sairastui tähän ”muusikoiden si olla se ehdoton kaksikymppinen. Toki tautiin”, kun olin pieni. Lapselle on tosi välillä mietin, että olen nyt niin vanha hämmentävää nähdä ihmisiä, jotka ovat kuin äiti silloin ja silloin, että miten se humalassa. Siksi olen iloinen, että lapse- on mahdollista, Irina nauraa lämpimästi. ni eivät ole sellaista todistaneet. Haastatteluhetkemme on ohi, ja lähti– Tuntuu kamalalta, kun jo 12-vuoti- essään Irina huikkaa ovelta vielä terveiaat haluavat vetää kovat kännit. He ovat set lukijoille: ihmisinä vielä niin keskeneräisiä, ja mitä – Mukavaa uutta vuotta, ja käyttäytytahansa voi tapahtua. Pitäisi päästä elvis- kää fiksusti! Mutta ei liian, hupsutellatelyn kulttuurista, että kännisekoilua pi- kin pitää, toteaa Irina hymyillen ja kadetään siistinä ja sitä ihannoidaan. Toi- toaa heinolalaisen talvi-illan pimeyteen. voisin, että raittius olisi IN, kun lapseni tulevat tuohon ikään, toteaa Irina hy- Toni Kaarttinen myillen. Kuvat: Toni Kaarttinen & Sony Music Finland Mikä mahtaa olla in? Debyyttialbumin jälkeen Irinalta ilmestyivät albumit Älä riko kaavaa, Liiba Laaba ja Miten valmiiksi tullaan. Tämän jälkeen hän päätti pitää hiukan taukoa. Levytystauon jälkeen Irina palasi julkisuuteen vuonna 2013 Askeleita-levyllä. Viime keväänä Irina oli yksi MTV3:n Tähdet, tähdet -musiikkikilpailun tähdistä. Siellä hän pääsi esittämään itselleen vieraita tyylilajeja. Irina oli kilpailussa menestyksekäs ja pääsi neljännelle sijalle. – ”Tähdet, tähdet” oli ihanaa ja hektistä aikaa – huikea kokemus! Tuskin koskaan pääsen enää tekemään mitään noin isosti. Ei keikoille voi palkata kymmentä tanssijaa, isoa bändiä, torviryhmää ja gospel-kuoroa. Kun näin sen mielettömän määrän taidokasta jengiä lavalla, ajattelin: Nyt nauti! Jo ennen levytystaukoa Irinalla oli kytenyt ajatus pienestä irtiotosta. Tänä keväänä aika oli valmis sille. Arttu Takalon tuottama Mikä mahtaa olla in? -coveralbumi tuo eteemme muuttuneen Irinan, ja sähkökitarat ovat vaihtuneet jatsahtavan iskelmällisiin melodioihin. – Tämä on yhden levyn mittainen syrjähyppy – elävä projekti, ja olen kokenut useasti olevani hyvinkin vierailla vesillä. Kaikki artistit ja bändit käyvät jokaisen levyn jälkeen sen kriisin läpi, että miten sitä uudistuisi. Uudistus on toivottua, mutta ei liian radikaaleja muutoksia katsota hyvällä. Irina lohduttaakin faneja, joille muutos oli liikaa. – Ei huolta – ensi levyllä sähkökitarat taas raikaa, Irina naurahtaa. 6 SOTAHUUTO

[close]

p. 7

– En usko humalaan! Kännikapinan hankevastaava Anki Sirola ja vapaaehtoinen, 17-vuotias lukiolainen Emma Holsti esittelevät Kännikapinan toimintaa. Mikä on Kännikapina? – Anki: Kännikapina on toiminut vuodesta 2008. Kännikapina on asennetta ja liikettä sen puolesta, että saa olla selittelemättä selvin päin. Toimintamme voi jakaa kolmeen osaan: viestintään, valistukseen ja vaikutustoimintaan. Pääkaupunkiseudulla tarjoamme mahdollisuuksia päihteettömiin illanviettoihin. Emma, voitko kertoa suhteestasi alkoholiin ja Kännikapinaan? – Koulussa alkoi ärsyttää, että alkoholin käytöllä hehkutettiin. Ja pari reippaasti alaikäistä kaveria sai alkoholimyrkytyksen, se tuntui todella ikävältä. Siksi päätin liittyä mukaan Kännikapinan toimintaan. – On käsittämätöntä, että juomattomuutta joutuu selittämään. Raittiuden ainoat ”hyväksyttävät” syyt tuntuvat olevan uskonnolliset tai terveydelliset syyt, kuten raskaus. – Anki: Itse olen käyttänyt alkoholia hyvin suomalaisittain. Kun lopetin alkoholinkäytön, enkä ottanut enää paria rohkaisudrinkkiä, ymmärsin, että oli pakko tulla kuorestaan ulos. Huomasin, ettei alkoholia sosiaalisuuteen tarvinnutkaan! Millä keinoilla Kännikapinassa yritätte vaikuttaa? – Anki: Olemme sosiaalisessa mediassa ja tarjoamme siellä tietoa, jota voi jakaa. Tapahtumissa usein keräämme päättäjille viestejä. Pyrimme aktivoimaan. Millaista on nuorten alkoholinkäyttö nyky-Suomessa? – Anki: Paljon on työtä nuorten parissa jäljellä. 16-vuotiaista edelleen alle puolet on täysraittiita. Positiivista on, että 14-vuotiaiden keskuudessa raittius on lisääntynyt ja humalahakuisuus on vähentynyt. Viestinnässä korostetaan aina vanhempien vastuuta, mutta olisi hienoa, jos päättäjät ja muu yhteiskunta tukisi myös toimillaan. Naiset heittävät haasteen päättäjille: – Onko valtionbudjetin järkevää käyttöä, jos vuosibudjetin 54 miljardista joudutaan vuosittain 7 miljardia lohkaisemaan alkoholista johtuvien ongelmien korjaamiseen? Jos siitä 7 miljardista lohkaisisi vaikka yhden miljardin nuorten työllistämiseen, kuinka paljon hyvää sillä voisi saada aikaiseksi. Lopuksi, Emma, mitä sanoisit nuorelle, joka harkitsee Kännikapinaan liittymistä? – Tervetuloa! Tässä oppii jatkuvasti uutta, ja on tosi hauskaa ja antoisaa. Kannattaa tulla mukaan, jos haluaa päästä vaikuttamaan! Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Kännikapina Kapina jatkuu internetissä! Lue Ankin ja Emman syvempiä mietteitä alkoholikulttuurista, siitä miksi raittius on Suomessa tabu ja ajatuksia alkoholiverotuksesta ja -mainostuksesta kotisivuiltamme: pelastusarmeija.fi Lisätietoa Kännikapinasta: facebook.com/Kannikapina kannikapina.fi SOTAHUUTO 7

[close]

p. 8

ARMEIJASSA TAPAHTUU Radio / TV Iltahartaus tiistaina 13.1. klo 18.50, YLE Radio 1, sotilas Juhani Laaksonen Aftonandakt torsdag15.1 kl. 19.15, YLE Radio Vega, major Camilla Rahkonen Andrum torsdag 22.1 kl. 6.54 och 9.10 YLE Radio Vega, major Camilla Rahkonen Sunnuntaina 30.11. Rovaniemen osastossa vihittiiin sotilaiksi Mirje ja Pertti Ahokas. Vihkimyksen suoritti eversti Johnny Kleman. Uusia jäseniä Testamenttiasiain infotilaisuus Perjantaina 16.1. klo 13.00–15.00 Pelastusarmeija, Pirttiniemenkatu 6, 50100 Mikkeli Maanantaina 26.1. klo 13.00–15.00 Pelastusarmeija, Kauppakatu 55–57 70110 Kuopio Perjantaina 30.1. klo 13.00–15.00 Pelastusarmeija, Satakunnankatu 27, Tampere Asiantunteva lakimies jakaa tietoa testamentti- ja perintöasioista. Tilaisuus on kaikille avoin. Kahvitarjoilu. TERVETULOA kuuntelemaan ja keskustelemaan! Virallinen tiedonanto Ylennetty kapteeneiksi 22.11.2014 Luutnantti Seppo J. Takala Luutnantti Tuula Takala Luutnantti Maarit Vuollet Samassa tilaisuudessa Raija ja Arvo Pirttiniemi nimitettiin siviilijäseniksi. Nimityksen suoritti kapteeni Teija Heikinheimo. Tule Herran läsnäoloon -rukousviikko 2.-6. tammikuuta Lukijoiden esirukouspyynnöt Voit lähettää meille esi­rukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous” Lisäksi rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: www.pelastusarmeija.fi Laula Sanaa –päivät helmikuussa 2014 Laula Sanaa -päivien teemana ovat tänä vuonna uudistetun laulukirjamme laulut ja tekstit. Lauantaina 7.2. klo 13.00–17.00 Vaasan osastossa, Raastuvankatu 4 Everstiluutnantit Petter ja Eija Kornilow sekä musiikkiryhmä. Lauantaina 28.2. klo 13.00–17.00 Temppelin osastossa, Uudenmaankatu 40 Everstit Johnny ja Eva Kleman sekä musiikkiryhmä. Tule laulamaan kanssamme ja kuulemaan Jumalan Sanaa Rukousviikon tarkemmat tapahtumat Pelastusarmeijan paikallisten osastojen sivuilta: pelastusarmeija/paikkakunnat Liity rukoilemaan yhdessä kanssamme! Jos haluat saada sähköisen rukouskirjeen, ota yhteyttä: rukous@pelastusarmeija.fi tai lähetä postia osoitteeseen: Rukousketju, PL 161, 00121 Helsinki Uskomme rukouksen voi­­maan! – Pyydän esirukousta, että Jumala näyttäisi minulle oikean tien. Eksynyt Rukouskampanja kansainvälisen Boundless -kongressin puolesta (1.–5.7. Lontoossa) on 23.–26.helmikuuta. Lisätietoa helmikuun lehdessä. 8 SOTAHUUTO

[close]

p. 9

KRIGSROPET Kolumn Alkoholfritt alternativ vad har du att förlora? – De va så siisti på lördagen! – Joo! Hihi...Fast jag minns int’ någo efter... Har du nångång hört ett liknande samtal i skolkorridoren eller i bussen? Jag hörde denna story varje vecka i gymnasiet. Det fick mig att vilja höra till en grupp med stark samhörighet. Men jag hade ingen lust att koppla av på deras sätt. Jag respekterade stort Guds gåva till mig – livet. Jag ville ta väl hand om mitt liv och verkligen komma ihåg varje stund. Jag hade velat visa de andra att man kunde ha minst lika roligt utan alkohol. Det var inte många som visste att jag kände till alkoholens mörka sida. Jag hade sett hur den kunde riva ner människors liv. Egentligen på basis av det hade jag gjort mitt fasta beslut. På de fester jag deltog i lärde sig människor att erbjuda ett alternativ – alkoholfritt. Testa mitt alternativ – vad har du att förlora? 125 skäl att vara tacksam Kan man tvinga någon att vara tacksam? Nej, det går inte. Man kan pressa någon att säga ordet Tack, men vi kan aldrig tvingas att vara tacksamma. Den känslan och insikten måste komma inifrån ett uppriktigt hjärta. K anske fick du en julklapp du inte blev helt förtjust över men log ett tappert leende. Tacksamhet hör ju till den artigheten som de flesta av oss lärt oss redan som barn. ”Nig nu och säg tack och visa att du är en duktig flicka”. Fröken i skolan var noga med uppfostran, men jag är uppriktigt tveksam till tvång. Jag tror mer på förståelse och motivation. Då jag själv förstår varför, blir det så mycket enklare och mer självklart att känna tacksamhet och känslan kommer spontant och ärligt. Samtidigt tror jag på fostrande förebilder. Om jag visar glädje och tacksamhet, vårdar och värdesätter, uttrycker min uppskattning och inte tar allt för givet så är jag övertygad om att människor runtomkring till sist kommer att påverkas av det! Det betyder att då skolfröken själv är tacksam, måste hon kanske inte nypa pojkarna i nackskinnet för att få dem att bocka och tacka. Bibeln talar ofta om tacksamhet. Det gör mig nyfiken! Finns det en anledning till att begreppet återkommer så ofta? Vill Gud tvinga oss till tacksamhet? Nej, jag tror inte det. Jag tror snarare att det handlar om insikten av glädjens och tacksamhetens påverkan på oss människor. Då vi tänker på det som är bra och fungerar i våra liv, blir vi allt mer tacksamma. Av den glädjen kommer ny enerig, kraft och motivation att också ta itu med det jobbiga och svåra. Vi leds in i en livsrytm av välbefinnande och tillfredställelse. Välkommen med i Frälsningsarméns böneutmaning ”125 skäl att vara tacksam”. Vi tackar Gud varje dag och inser att för varje tacksägelseämne, ger Gud oss så många fler, nya skäl att vara tacksamma! Helen Musovskij Foto: Kenny Louie Eva Kleman överste SOTAHUUTO 9

[close]

p. 10

KUUKAUDEN KAUPUNKI ROVANIEMI Rovaniemen osasto – hengellinen koti monelle ”Avara Lapin maa, Jumalan sanan saa. Kasvava seurakunta, joka julistaa Kristusta ja kulkee ihmisen rinnalla.” Näillä sanoilla alkaa Rovaniemen osaston näky tulevista vuosista. Minulla oli tilaisuus tutustua Suomen pohjoisimpaan osastoon kahden toiminnantäyteisen päivän ajan. Kaikesta tekemisestä välittyy ilo ja tunne siitä, että Rovaniemen osasto on uuden kukoistuksen lähteellä. L euto talviaamu on vasta valkenemassa, kun Rovaniemen osastolla ollaan jo täydessä työn touhussa. Avoimet ovet ja kirpputori ovat alkamassa tunnin sisällä. Tilaisuutta edeltävään hartauspiiriin meitä on kokoontunut ryhmä Armeijan ystäviä ja vapaaehtoisia. Hartauspiirin jälkeen vaihdamme muutamia ajatuksia piiristä vetovastuussa olleen Sirpa Vanhahannin kanssa. – Olen täällä toista työkokeilukautta. Olen kokenut tämän valtavana siunauksena. Kun vuosi sitten avasin osaston oven – tunsin tulleeni kotiin, Sirpa hymyilee sydämellisesti. – Täällä on hyvä ja kutsuva henki. Runot ovat minulle varsinainen hengen hedelmä, ja olen iloinen että voin käyttää lahjaani täällä, Sirpa lisää. Rovaniemen osaston Avoimet ovet ovat olleet suosittuja, ja joka kerralla osanottajia on 15–20. Ensikertalaisia on usein mukana. Avoimet ovet kutsuvat ensikertalaisia Avoimet ovet ovat alkaneet, ja tasaisin väliajoin ihmisiä saapuu keskustelemaan ja rukoilemaan kahvikupposen ääressä. Muutama nuori piipahtaa kirpputorin puolella katsastamassa löytyisikö mitään mielenkiintoista. Kirpputoritoiminta on alkanut tänä syksynä. Kassakoneen takana istuva Tauno paljastaa, että suurin osa tuotteista tulee lahjoituksena paikallisesta ostoskeskuksesta, ja on siksi hyvinkin laadukasta. Tauno itse on ollut vuoden mukana ja viihtyy hyvin Armeijan vapaaehtoistyössä. 10 SOTAHUUTO – Avoimia ovia järjestämme kerran kahdessa viikossa. Sana on lähtenyt kiirimään, ja tänä syksynä osanottajamäärä on ollut noin 15–20 ihmistä per kerta. Miltei aina joku on paikalla ensi kertaa, osaston johtaja Teija Heikinheimo kertoo. Hengellisen kodin kaipuu Iloinen puheensorina salissa jatkuu, kunnes pohjoinen aurinko alkaa jo hiljalleen laskeutua tunturien taakse. Sali tyhjenee, ja istuudumme alas Teija ja Alpo Heikinheimon kanssa pohtimaan, millainen on Rovaniemen osasto. – Raamatunpaikka Jesaja 58:6–12, ja siitä varsinkin jakeet 7: ”... taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi...” ja 12: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit...” ovat koskettaneet meitä syvästi. Tunteenamme on, että tässä kiteytyy sekä osastomme näky että tulevaisuus. – Olemme huomanneet, että kun olemme saaneet kohdata niin suomalaisia hädänalaisia kuin maahanmuuttajaystäviämmekin, niin Jumala on alkanut korjata ja eheyttää Rovaniemen osastoa. Uusia ihmisiä on tullut keskuuteemme, Teija toteaa hymyn kera. Maahanmuuttajien parissa tehtävä työ nouseekin vahvasti esille osana Rovaniemen osaston identiteettiä. – Täällä otetaan lämpimästi vastaan maahanmuuttajat, pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Tämä on kansainvälinen kaupunki ja täällä on paljon ulkomaalai-

[close]

p. 11

Rovaniemen osaston väkeä kuvankauniissa Rovaniemen kirkossa, vasemmalta oikealle siviilijäsenet Raija ja Arvo Pirttijärvi, osaston johtajat sotilas Alpo Heikinheimo ja kapteeni Teija Heikinheimo ja osastossa työkokeilussa oleva Sirpa Vanhahanni. sia opiskelijoita. Koen, että Rovaniemen osastolla on paljon annettavaa tällä saralla, Sirpa Vanhahanni liittyy keskusteluun. – Kerran kuussa meillä on avustuspäivä, jolloin aamupäivällä kohtaamme maahanmuuttajaystäviämme. Jaamme avustuskasseja ja satunnaisesti lahjakortteja. Vastaavan avustushetken järjestämme suomalaisille ystävillemme samana iltapäivänä, Teija kertoo. Avustuspäivän lisäksi osastolla on laajasti hengellistä työtä. Jumalanpalveluksen lisäksi ohjelmassa ovat joka toinen viikko Laulun ja rukouksen kokoukset ja tiistaisin järjestettävä päiväpiiri. Teija onkin huomannut, että hengellisen kodin kaipuu on Rovaniemen alueella suurta. – Moni kaipaa lämmintä kristillistä yhteisöä. Monet ovat kristillisistä perheistä, mutta ovat aikuistuttuaan jääneet uskonsa kanssa yksin. He ovat kokeneet Pelastusarmeijan paikaksi, johon on helppo tulla ja lähestyä uskoa ilon kautta, Teija toteaa lämpimästi hymyillen. Yhteistyötä Ruotsiin Rovaniemellä on vahvat siteet myös Ruotsin territorioon. – Haaparannan osaston johtaja, majuri Maud Fennvik ottaa osaa jumalanpalveluksiimme ja me vastaavasti vierailemme Haaparannan osaston vieraina joka toinen kuukausi. – Käymme myös Eldsflamman (’tulenliekki’) -rukoustapahtumissa. Tilaisuudet ovat olleet hyvin rakentavia ja innostavia – olemme saaneet uutta tulta ja hengen paloa, Teija ja Alpo toteavat yhdessä suin. vaniemen osasto vierailee kuukausittain päiväkeskuksessa ja viikoittain paikallisessa vanhainkodissa pitämässä hartauksia. Päiväkeskus on luterilaisen kirkon ja Sininauhaliiton ylläpitämä keskus yksinäisille, syrjäytyneille, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville. Mukanamme ovat Teijan, Alpon ja Sirpan lisäksi siviilijäsenet Arvo ja Raija Pirttijärvi. Ennen hartauden alkua vaihdamme muutaman sanan heidän kokemuksistaan Pelastusarmeijasta. – Tulimme mukaan reipas vuosi sitten. Sain kutsumuksen ja meistä tuli äskettäin siviilijäseniä. Koen tämän palvelutehtäväkseni, Arvo kertoo. Raija on samoilla linjoilla: – Tämä on minun paikkani. Vapaapäivinäkin ikävöin tänne. Koen, että kristillisyys on tekoja. – Pojanpoikani kävi vierailemassa, ja hän sanoi: ”Nyt on pappa oikealla tiellä.” Lasten suusta kuuluu totuus. Usko on tuonut niin paljon iloa ja valoa elämään. Täytyy kiittää Herraa kovasti! Arvo lisää herkistyen. Päiväkeskuksen pieni huone täyttyy nälkäisistä sieluista, jotka ruumiin ravinnon lisäksi kaipaavat hengen ravintoa. Kaikki hiljentyvät kuuntelemaan Herran hyvää sanomaa. Heikinheimoilta löytyy sekä konkreettinen että ideologinen toive ja rukousaihe tulevaisuuden suhteen: – Uskomme, että Jumala joskus vielä haluaa siunata meitä nykyaikaisemmilla, yksitasoisilla tiloilla, jonne kaikkien olisi helppo tulla. – Toiveenamme on, että Rovaniemestä kasvaa vahva osasto, jolla on aina ystäviä, jotka pitävät osastoa kanssamme pystyssä. On suurta riemua, että saamme kertoa Jumalan suuresta armosta! Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen Pelastusarmeija Rovaniemellä – Suomen pohjoisin osasto – Työ aloitetttu 1904 – Osastonjohtajana toimii kapteeni Teija Heikinheimo yhdessä miehensä, sotilas Alpo Heikinheimon kanssa – Toimintaa: Jumalanpalvelukset, Laulun ja rukouksen kokoukset, Aamurukoukset, Avoimet ovet ja kirpputori, päiväpiiri, avustuspäivät kantaväestölle ja maahanmuuttajille – Yhteistyötä Oulun osaston ja Ruotsin territorion Haaparannan osaston kanssa – Pelastusarmeija.fi/rovaniemi – facebook.com/ pelastusarmeijarovaniemenosasto Toiveena vahva osasto Vierailuni on melkein päätöksessä ja lopuksi tiedustelen, miltä Suomen pohjoisimman osaston tulevaisuus näyttäytyy Teijalle ja Alpolle. – Jumala selkeästi haluaa käyttää Rovaniemen osastoa. Meille on tullut kaksi uutta sotilasta ja kaksi uutta siviilijäsentä ja monet seurakuntalaistamme pitävät ilolla ja ylpeydellä juhlavuoden t-paitoja yllä. Haluavat näin tunnustautua joukkoomme, Teija toteaa hymyillen. Hengen ravintoa nälkäisille Seuraava aamu sarastaa selkeästi kirpeämpänä pakkasaamuna, kun suuntaamme Rovaniemen Päiväkeskukseen. Ro- Ensi kuussa tutustumme Oulun osastoon SOTAHUUTO 11

[close]

p. 12

VIIMEINEN SANA Virtaavan veden äärellä Olla ihminen on olla kyltymätön. Nälkä ja jano ja kaipuu on loputon. Ruoan, juoman, tavaroiden, työn, kokemusten ja ihmisten himo vie mennessään vuosikymmeniä ja jopa kokonaisen elämän. Mikään ei riitä, mutta kun pysähtyäkään ei voi. Siunattuja ovat he, jotka jossain vaiheessa ajautuvat niin syvään umpikujaan, että ainoa tie ulos on Pelastus. Silloin ihminen löytää itsensä sen totuuden ääreltä, että Jumalan paikkaa voi elämässään yrittää täyttää monella tavalla, mutta vain Jeesus Kristus on tie ja totuus ja elämä. Psalmi 42 sanoo näin: Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? Vaatii suurta uskallusta ihmiseltä tajuta, että ovi Herran taloon on aina auki. Joona Junkkari Kuva: LioNgeR | iStock

[close]

Comments

no comments yet